Oikeastaan runotkin ovat vain suonia, joiden pulppuamisen tuntee sydämessään. Toisinaan ne virtaavat kovaa, kun sydän lyö raskaammin häiriintyessään niistä tunteista, jotka kasvavat suurien aaltojen päällä. Toisinaan virta matelee suonissa kuin hidas helteinen päivä, joka on uupunut väsyksiin elämän kuumuudessa. Ja joskus, kun raskaat ajatukset kyntävät pitkin myrskyisiä uomia, tunnet etteivät runot riitä kuvaamaan sitä pärskeistä olotilaa, jonka sydämesi on saanut aikaan. niin se vain on, kun virta värjääntyy rakkauden verestä kivun punaiseksi.
Se on vain sellaista
YksYksinkertainen
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin, välillä veri kiehuu ja kuohuu. Kaikki kääntyy päälaelleen, illan varmuus vaihtuu aamun kyseenalaistukseen kun yön uinuva lämpö ei jaksa pitää otteessaan ja haihtuu pois. Miksi halusi tietää enemmän, itseäänkö vain palkiten.
Mistä haluaisit tietää enemmän ?
Tämä palsta kääntää kaiken päälaelleen hyvin nopeasti. Ei pitäisi välittää ajoittaisista kylmistä tuulista, joita saa tuntea ihan osallistumattakin.
Ei todelliset lämpimät tunteet tuuliin haihdu.
Aina toivoo, ettei kirjoittaisi vahingossa mitään mikä satuttaa.
Kunhan osallistuin ja pohdiskelin. Tosielämän tapahtumia lähinnä, sellaista inhimillistä epäilyä (olisiko halunnut kaivaa mun tunteet esiin itseään hivelläkseen/miksi suru kasvoilla, kehujen puutteestako vai oliko enemmästä kyse?). Kysymyksiä jäi ja nyt itsensä kanssa taistelua, minkä
selityksen haluan omaksua.
Ei sinulla ole oikeutta omasta päästä omaksua jotain selitystä vaan kysyä häneltä suoraan miten asia oli\on. Tuo ensimmäinen epäilyksesi on toista loukkaava, hänellä on voinut olla aitoja tunteita sinua kohtaan. Jos hän on vaikuttanut surulliselta, voisiko se johtua siitä, että hän todella tunsi jotain aitoa\viatonta, ja on surullinen, kun siitä ei sitten tullutkaan mitään. Vastaan vaan omien tunteideni pohjalta.
Ei tietenkään ole oikeutta omaksua mitään selitystä omasta päästä. Ja tulkintani on varmasti loukkaava jos se on väärä. Puhuminen on yllättävän vaikeaa, olen huomannut. Joskus se oli helppoa ja sitten se ei enää ollutkaan. Koen kuitenkin, että ihan yksin minä en kommunikaatio-ongelmia aiheuttanut.
No jospa kommunikaatio-ongelma hälvenee vielä. Joskus puhuminen ei ole niin helppoa kuin sen haluaisi olevan.
Astuin puroon ja annoin veden solista jalkojeni lomitse, ei haitannut vaikka vesi virtasi kiivaammin ohitse. Halusin hetken olla vielä, virran en antaisi mua viedä.
Haltioituneena " sinusta" jäin vähän liian pitkäksi aikaa, en voinut tai kyennyt mitään nyt. Virta oli minut voittanut ja minä taisteluni hävinnyt.
Tiedätkö kuinka kauan annoin sen viedä, tuli syksy ja talvi, kevät ja kesä ja aina uudelleen, kuin kylmää virtaa suudelleen, tunsin aina uudelleen virran mua vieneen, minne.. sitä tuskin tienneet.
Ajauduin ulapalle syvälle, hukuin tuhannesti ja uudelleen, kunnes joku heitti pelastusrenkaan, nyt maata jalkojen alla, mitä jos olisit tiennyt, onneksi kuitenkaan et. Kuulepas mies mua nyt, on aika kaiken jättänyt, vaan vieläkin sulle aina vaan toivon hyvää vaan :)
En ap..lainasin vain tätä ketjua, kun en itse aloituksia tee.
Tämmöstä ajattelin nyt, eikä muuta!
Tämä aloitus oli aivan yleisesti ajatuksista sekä tunteista ja niiden purkamisesta. Muttei miksei viesti voisi olla aivan hyvin eräälle ystävälleni, miehelle tänne :)
Omapahan on viestisi.
Näinhän se on, kuten meillä kaikilla täällä. Vain aloittajat tietävät, mitä aloituksiensa taakse kätkeytyy. Yleensä se ei avaudu kokonaisuudessaan muille.
Punainen on hyvä väri.