Hän ei vastaa viestiini,
vaikka kertoi tunteita olevan.
Ja minä mietin, lähtisinkö,
jättäisinkö taakseni kaiken
tutun ja turvallisen, ja astuisin
tuntemattomaan, vieraaseen
maahan. Menisinkö kauas
päästäkseni lähelle? Jäisinkö
tänne, kylmään maahan, johon
juureni eivät ole kiinnittyneet?
Odotanko, kunnes aika on vanha,
ja minä olen vanha? Odotanko,
että rakkaus kuolee ja kaipuun
lähde ehtyy, kunnes juotavana
on vain elämän joen kuiva tomu?
Miksi sydän on hiljaa? Miksi järki
piiloutuu? Miksi jumalat ovat
vaienneet ja sulkeneet silmänsä?
Alan toivoa, ettei tämä olisi totta,
vaan pelkkää pahaa unta, mielen
temppu, deluusio. Milloin alan
uskoa, että niin on? Mikä on liian
pian? Mikä liian myöhään?
vaikka kertoi tunteita olevan.
Ja minä mietin, lähtisinkö,
jättäisinkö taakseni kaiken
tutun ja turvallisen, ja astuisin
tuntemattomaan, vieraaseen
maahan. Menisinkö kauas
päästäkseni lähelle? Jäisinkö
tänne, kylmään maahan, johon
juureni eivät ole kiinnittyneet?
Odotanko, kunnes aika on vanha,
ja minä olen vanha? Odotanko,
että rakkaus kuolee ja kaipuun
lähde ehtyy, kunnes juotavana
on vain elämän joen kuiva tomu?
Miksi sydän on hiljaa? Miksi järki
piiloutuu? Miksi jumalat ovat
vaienneet ja sulkeneet silmänsä?
Alan toivoa, ettei tämä olisi totta,
vaan pelkkää pahaa unta, mielen
temppu, deluusio. Milloin alan
uskoa, että niin on? Mikä on liian
pian? Mikä liian myöhään?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Särkyvän sydämen tekstiä, suunnattoman koskettavaa, samaan aikaan yhdistävää ja erottavaa. Jos olisit minulle kertoisin haluavani noin kauniisti ajattelevan miehen vaikken olisi yhtään viestiä saanut. Tulet varmasti saamaan vielä sydämesi valitun, tunnen ja kannustan, puolestasi uskon jos meinaat taipua.
Onkohan viestisi ollut selkeä,
äänesi kirkas ja heleä.
Oletko katsonut silmästä silmään,
myrskyn tuulen ja poutasään.
Miettinyt ääneen syntyjä syviä,
katsellut juuria latvoja tyviä.
Kaipaatko häntä kaikella tavoin,
kertonut tunteet ääneen sanoin.
Oletko jakanut kanssaan yhteisen arjen,
vai kaivannut hiljaa hänet haluten.
Jättikö viestinsä tulkinnan varaa,
riittääkö järkensä jos vastaan haraa.
Onko suhteesi häneen ääretön syvä,
luottamus kallioon vaste hyvä.
Kysymys kuuluu millainen suhde häneen on sinulla,
onko nyt mitään mahdollisuutta minulla.
Älä lähde, jää.
Olen kertonut, kiertelemättä,
selkein sanoin ja avoimin sydämin,
Olen toistanut sanani ja saanut
vastauksen hänen tunteistaan.
Vaan liikaa on kai matkaa rakastaa,
liian pitkä aika kaivata. Ehkä se
vaatii liikaa uskoa, liikaa luottamusta,
kun ei tiedä milloin saisi taas
ajautua katseiden iättömyyteen,
tuntea ihon sulautuvan ihoon,
ajan pysähtyvän henkäysten väliin
ja sydänten sykkiä samaan tahtiin.
Mitä suurempi tunne, sitä enemmän
kaipaus sattuu, sitä enemmän se
raastaa, repii ja polttaa. Päivä päivältä
tunne kasvaa, hetki hetkeltä ajatus
hänestä valtaa enemmän tilaa ja
samaan aikaan kasvaa pelko
menetyksestä ja luopumisen
tuskasta. Kerroin, että kaipaan ja
tulen aina kaipaamaan, että olen
valmis kestämään välimatkan,
kaipuun ja epävarmuuden.
Ymmärrän, jos hän pelkää, jos
hän ei halua kokea samaa ja
odottaa määrätöntä aikaa,
että löydämme toisemme
toistemme sylistä, pitäen kiinni,
kuin hukkuvat, toisistaan. Ehkä
en ole sen arvoinen. Ehkä hän ei
koe olevansa sen arvoinen. Mutta
minä odotan, häntä tai vastaustaan,
kunnes ei ole muuta, kuin sieluani
huuhtova koditon tuuli ja aaltoihin
painuneet yksinäiset jalanjäljet.
Sä kirjoitat ihanasti, onnellinen hän.
En voi kuin toivoa, että molemmat löydätte onnen ja molempia tyydyttävän yhteyden jos Luoja suo... Ja tähdet on suotuisat.
Voi miten kauniisti puet sanoiksi tunteita.
Tiedän tunteen.. niin oli kerran.. ja yhä käsi etsii hänen kättään.. sillä mikään kosketus ei ikinä kuunaan ole eikä tule samalla tavalla tuntumaan ihoa syvemmällä.
Eitiä, ehkä se sydän halajaa sellaista mitä sulla ei oo sille lupa antaa.
https://youtu.be/WgsgyDWfeIg
Taloni kaipaa pientä remonttia. Pitäisi joltain osin seinäpintojakin entrata. Pihalla olisi myös rutkasti tekemistä. Joten emmää ny tiijä noista muista, mut kyllä täällä töitä piissä, meinaa vaa, jos kelepaa
Mies kun ei pidä yhteyttä, sitä nainen miettii ettei miestä kiinnosta ja siksi pysyy pois.
Oletko varma että hän on saanut viestisi?
Kyllä.
Mikset kysy uudestaan, jos ei vastannut? Mistä voit olla varma jos ei ole vastannut?
Millaisen viestin olet lähettänyt?
Miksi ihmiset ei vastaa? Mullekaan ei ole vastannut viimesimpään eräs, joka on antanut ymmärtää että on tunteita ja kaivannut sanojensa mukaan vuosia.
Lokitiedoista näkee, onko viesti luettu vai ei. Viesti oli luettu n tunti lähettämisen jälkeen. Olen kertonut tunteistani kahdessa eri viestissä, joista ensimmäiseen hän vastasi ja kertoi tunteita olevan. Sen jälkeen hän itse lähestyi minua kertoen, että hänellä on tunteita minua kohtaan. Kuvio on vain vaikea välimatkan, kulttuurierojen (perheen mielipide, jne) ja muiden velvotteiden vuoksi. Hän kuitenkin kertoi uskovansa, että suhteemme voisi onnistua. Sitten hän vetäytyi. Olen kertonut, etteivät tunteeni häntä kohtaan ole laantuneet ja että haluaisin yrittää. Odotan vastausta edelleen. Minun tulevaisuuteni riippuu hänen vastauksestaan, mutten tahdo hänen tuntevan, että painostaisin. Siksi kai kirjoitan tänne. Epätietoisuus ahdistaa, jotkut käyttävät lääkkeitä, jotkut lievittävät ahdistustaan päihteillä. Minun tapani jäsennellä ajatuksiani, käsitellä tunteitani ja lievittää tuntemaani ahdistusta on kirjoittaminen, soittaminen, piirtäminen ja treenaaminen. Nyt annan hänelle aikaa, ja jollei hän vastaa, kirjoitan vielä kerran, hyvästeiksi. Sitten suljen sydämeni, kunnes sen joku avaa. Mutta nyt se avoinna vain hänelle, vain hänellä on avain, jos hän vain haluaa sitä käyttää.
Kuinka kauan olet tuntenut tai tiennyt hänet? Onko teillä koskaan ollut mitään suuria tunteita välillänne, oletteko tapailleet, pitäneet yhteyttä muulla tavoin?
Onko teillä pitkä aika edellisistä suhteista?
Tunnettu noin kolme kuukautta. Alussa olimme vain loistava tiimi, yhdessäolomme oli niin saumatonta ja luontevaa, että olisi voinut luulla meidän tunteneen aina. Juttelimme, nauroimme, hassuttelimme ja nukuimmekin yhdessä. Mutta vain nukuimme. Ajatuksemme parisuhteesta, perheestä ja tulevaisuuden toiveista olivat kuin yhteiset. Ihastuminen tapahtui nopeasti, rakkaus ja molemminpuolinen kiinnostus kypsyi ja vahvistui ajan myötä. Olimme erossa olosuhteiden vuoksi kolmisen viikkoa, mutta pidimme yhteyttä viestein, jatkoimme juttelua eri aiheista.. Kun näimme jälleen, ilmassa oli selvää sähköä, tilanne oli kuitenkin sellainen, ettemme voineet avoimesti osoittaa tunteitamme. Ja yhteistyömme toimi jälleen käsittämättömän hyvin, kuin sanattomasti sopien. Se yhteinen ilta oli viimeinen. Sen jälkeen vain muutama viesti, hän vetäytyi..
Edellinen parisuhteeni päättyi vuosia sitten. Hänellä ei aiempia vakavia suhteita. Tiedän, että tämä kuulostaa kusipäiseltä ja elitistiseltä, mutta tiedämme kumpikin tasomme, emmekä halua tyytyä vähempään kuin ansaitsemme. Emme kumpikaan harrasta irtosuhteita, vaan haluamme löytää kumppanin, jota voimme sydämestämme arvostaa, ja joka arvostaa toista aitona omana itsenään. Ei arvostusta koulutuksen, tittelien tai ammatin vuoksi, vaan sen sisäisen voiman ja palon, jonka avulla olemme molemmat kulkeneet omia teitämme, tehneet omia valintojamme ympäristön paineesta ja lannistamisyrityksistä huolimatta. Kai me aistimme toisissamme kohtalotoverit ja mahdolliset sielun kumppanit. Ja se kai se pelottaakin; kun kaksi yksinäistä kulkijaa kohtaa ja tuntee löytäneensä jotain kadottamaansa. Se tunne on kutkuttavan houkutteleva ja samalla pelottava, kuin hetki ennen benji- tai laskuvarjohyppyä. Nyt vain molempien pitäisi uskalta hypätä ja luottaa toisiinsa.
"Emme kumpikaan harrasta irtosuhteita, vaan haluamme löytää kumppanin, jota voimme sydämestämme arvostaa, ja joka arvostaa toista aitona omana itsenään. Ei arvostusta koulutuksen, tittelien tai ammatin vuoksi, vaan sen sisäisen voiman ja palon, jonka avulla olemme molemmat kulkeneet omia teitämme, tehneet omia valintojamme ympäristön paineesta ja lannistamisyrityksistä huolimatta. Kai me aistimme toisissamme kohtalotoverit ja mahdolliset sielun kumppanit. Ja se kai se pelottaakin; kun kaksi yksinäistä kulkijaa kohtaa ja tuntee löytäneensä jotain kadottamaansa. Se tunne on kutkuttavan houkutteleva ja samalla pelottava, kuin hetki ennen benji- tai laskuvarjohyppyä. Nyt vain molempien pitäisi uskalta hypätä ja luottaa toisiinsa."
Tuo on kuin kaipaamani mies ja minä... oletko se sinä ja olet löytänyt uuden? Mihin katosi viime vuosi, sitä aiemmat ajat ja tunteet ja hetket? Mua pelottaa että olet todella hän... en kyllä voisi ymmärtää miten voisit olla hän, koska hän ja minä olemme kaksoisliekkejä ja hän on ilmaissut ettei halua unohtaa minua ja että hän on kaivannut juuri minunlaistani ja minua, on myös sanonut minua puolikkaakseen. Ethän se ole sinä?
En ole kaipaamasi. Yhteinen kielemme on muu kuin suomi ja vlillämme kaksi mannerta ja kymmeniä maita, sekä n kaksi miljardia ihmistä..
Onko sinulla ollut joku toinen kaivattu ennen häntä?
On tietysti joskus kauan sitten.. mut ei nyt muita. Rakkautta, kosketusta ja yhteyttä toiseen ihmiseenhän sitä on tullut kaivattua, mutta ilman tiettyä henkilöä.
Mikä on kauan sitten?
10 vuotta..
Vain sinä tiedät mikä tie on sinulle oikea.