Älä ajattele mitään. Älä käytä hyvää päättelykykyäsi, äläkä tehokasta järkeäsi. Kuuntele vain sydäntäsi...tämän kerran. Yksin vain sitä. Ei muuta. Tämä siksi, että ymmärtäisit minua, etkä tuomitsisi mistään. aika paljon pyydetty. Kiitos ja kaikkea mukavaa iltaasi.
Tyhjennä mielesi
Sydänkämmenellä
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä näin teen :)
Muista sitten kanssa. Älä silti anna aloittajalle turhia nimettömiä toiveita, vaikkakin aloittja sen varmasti tietää miten nämä palstat toimii :]
Se on viisasta, kuitenkin ottaenhuomioon kuluneen ajan ja tapahtumat, sen ymmärryksen ja tiedottomuuden välisen rajan, se on hankalaa, ehkä jopa mahdotonta. Toivottavasti se ei sitä ole. Järkeä voi kohdella myös kaltoin, eikä mielestäni päättelyky ja järki aina kohtaa. On se jo ihme että tätänykyä voi jotain voi täällä ja muualla päätellä vai voiko, ei välttämättä. ehkä se väsyttää mieltä ja sulkee kaiken pois, ja juurikin siksi tyhjentää mieltä. Tai jos voi päätellä, se saattaa vaikuttaa ihmisiin eritavoilla. Mahdollisesti tapahtumiin mitä ei toivo, ehkä siinä vaan sydämmet särkyy. Vaikkakin, se voi olla riskin arvoista, riskit on saattanut vaikuttaa jo menneiltä ajoilta eikä kynnystä enää ylitä.
Kaikella on aina riskinsä. Ottakoon joku ensimmäisen jos toisenkin, kolmatta tai neljättä ei voi olettaa ottavan kenenkään.
Varmaan oisi voinut jotenkin lyhyemminkin selittää.
Järjellä pystyn jotenkin ymmärtämään, sydän on se joka huutaa tuskaansa siitä mitä olet tehnyt.
Tämä vastaus siis kuvitteellisesti hänelle jolle kirjoitin, en tiedä kuka aloittaja on.
tuomitsisi mistään ?
Näin olen tehnyt aina välillä. Sen näkee siitä, miten "lähetän" täällä viestin sille yhdelle. Siitä tietää että nyt on taas tunteiltu, heittäydytty ja hyväksytty kaikki kummallisuuskin rakkauden nimissä. Sitten ne väliaikojen viestit, joissa sitä kummaa pohditaan, on luotu järjellä ja niistä ei löydy toivoa, ei rakkautta, vain kipua ja tuskaa.
Historiasta voi tarkistaa, miten sydämeni voittaa järkeni kerta toisensa jälkeen, tasaisen tylsän varmasti. Sitä en tiedä enkä lupaa, kauanko näin vielä jatkuu. Heittäytyminen tyhjän päälle on aika kuluttavaa.
Sehän se kun ei tiedä pettääkö itseään vain jos kuuntelee pelkästään sydäntä, elämässä kun olisi niin paljon elettävää ettei uskalla enää luottaa muutakuin järkeen ja sitten kun huomaakin luottaneensa siihen sydämeen ja käy jälleen ohraisesti niin ei se kyllä enää mukavaa ole näin lievästi sanottuna kun ei ole ollut mitään mukavia kokemuksia. Ei ihminen ole mikään robotti joka kestää ja kestää kaiken pettymyksen ja vastoinkäymisen, rinnalla pitäisi olla iloakin.