Myönnän, olen itse aiemmin ollut ylimielinen täällä usein kirjoittavalle henkilölle joka aloittaa usein "anteeksirakasnainen"... Ajatellut, että voi reppanaa ja mahtaako tosta mitään ikinä tulla.. No, nyt, luettuani monta sellaista aloitusta, jossa todetaan "tiedän että sulle on parempi etten kerro mitään ettet toivo mitään", olen oppinut jotain. On kunnioitettavampaa olla nöyrä ja myöntää että rakastaa ja haluaisi paljon, muttei kertakaikkiaan pysty itsenään vielä. Ja päinvastoin, on täysin ylimielistä ja röyhkeää uskoa tietävänsä toisen ihmisen puolesta tämän etu ja siksi jättää tämä epätietoisuuteen siitä, onko toisella mitään tunteita ollutkaan. Tyhjän päälle. Hatun nosto sinulle "anteeksirakasn" ja kaltaisillesi rehellisille ja epätäydellisille mutta itsensä tunteville ihmisille! Ylimielisiä jumalhahmoja (jälkimmäiset) en pysty samalla tavoin arvostamaan, ovat pelkureita ja sokeita vallanhalulleen.
Rehelliset vst ylimieliset
PalstaOpettaaOmatArvot
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mut sehän kirjoittelee vain rakkaus palstalla.
ja se vielä että hän kuulostaa ihan minulta :)
Sehän on just jättänyt toisen epätietosuuteen, etkö ole ymmärtänyt niitä viestejä
No se nyt kuitenkin MYÖNTÄÄ haluavansa poistaa sen epätietoisuuden, eikös, muttei vain VIELÄ osaa. Ne toiset taas HALUAVAT nimenomaa pitää omana tietonaan "kaikkien parhaaksi" ja pyrkivät jatkossakin kätkemään. Näin minä ymmärrän. Lopputulos ehkä sama tällä hetkellä, mutta toisen aikomus hyvään, toisten pahaan, moraalini mukaan.
Kyl olen lukenut kans. Kyseinen henkilö ei ole vielä löytänyt rakasta naistaan, mutta tiedostaa tämän olemassaolon.
En lähtisi noin kiireessä tuomitsemaan ketään. Ensin pitäisi pureskella heidän elämän historiaansa muutoinkin kuin vain tämän heidän lyhyen aloituksen / ketjunsa verran.
Totta tuokin toki. Harvemmin vain syyt tuollaisen käyttäytymisen takana ovat oikeasti hyviä jos niitä pitää itselleen perustella toisen etuna tms...
Mutta yleisenä periaatteena: Lopputulos ei pyhitä keinoja. Jos keinona on vaikeneminen (joka on yksi tapa valehdella toiselle), tekee väärin, oli lopullinen tarkoitus mikä vain. Toisen tunteita ja tarpeita ei oteta huomioon, sillä toisen ei anneta itse tehdä päätöksiä koskien tunteitaan ja niistä seuraavia päätöksiä. En allekirjoita, että kukaan voi täysin varmasti tietää, mikä on toiselle parasta ellei kerro ja kysy. Voi mennä pahemmin pieleen ja aiheuttaa pidempiaikaista kipua elämään kuin ikinä se tilanne, jolta yritti toisen "pelastaa".
Ja tämä siis koskien heidän kirjoituksiaan, jotka koin itsekeskeisiksi aloituksessa. Tilanne ei ole elämästäni suoraan, mutta itse pystyn luottamaan vain ihmiseen, joka puhuu ja kertoo aina kaiken - kipeätkin asiat. Uskon, että moni muukin arvostaa tällaista suoraa rehellisyyttä.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että kertoa ja puhua pitää avoimesti. Oikeassa elämässä on kuitenkin huomioitava myös ihmisten luonteet ja ympärillä oleva tilanne. Toiset tarvitsevat selkeän luottamuksen, että voivat avautua syvemmistä tunteistaan ja kaikki tilanteet eivät ole edes sopivia tällaisten keskustelujen käymiseen.
Itse pyrin siihen, että saisin järjestettyä turvallisen tilanteen, jossa kumpikin voivat olla avoimia. Ongelma on se, että aivan yksin tällaista tilannetta ei voi luoda vaan siihen tarvitaan myös toisen vastaantuloa ja läsnäoloa.
Suuret tunteet tekevät haavoittuvaksi. Siksi juuri rohkeus, rohkaisu ja rehellisyys ovat tärkeitä.
Olen samaa mieltä puhumisen ja avoimuuden tärkeydestä. Se rakentaa luottamuksen. Oikeassa elämässä on kuitenkin huomioitava myös ihmisten luonteet ja tilanteet. Toiset tarvitsevat selkeämmän luottamuksen, ennen kuin voivat avautua syvemmistä tunnoistaan toiselle. Kaikki tilanteet eivät myöskään ole sopivia tällaisiin keskusteluihin. Siksi ainakin itse pyrin rakentamaan turvallisia ja luottamusta herättäviä hetkiä, kuunnella herkkyydellä ja olla läsnä. Yksin ei kuitenkaan voi tehdä kaikkea, vaan toisenkin on tultava aina vastaan.
Rehellisyyden ja luottamuksen, myös kestävän rakkauden, ottaa yleensä aikansa. Hyvää ei yleensä rakenneta kovin hätäisesti. Siksi toivoisin itselleni ja muille kärsivällisyyttä sekä herkkyyttä elämää ja ihmisiä kohtaan.
Kukaan ei voi siihenkään mitään sanoa, etteikö hän tietäisi "toisen etua". Aina täällä kommentit sivaltaa yksi yhdeltä ja toinen toiselta sivulta. Kun tilanne on tuttu, voi sen toisen edunkin tietää, joko siksi että tietää mitä tekoa on itse, tai siksi että tietää mikä on toisen ihmisen tilanne. Ihmiset elämä on kasvua kaikki tyynni. Jos ilman itsekkyyttä välittää ja rakastaa, ei etsi omaa etua vaan toisen parasta. Todellisuutta toisten elämästä on kenenkään mahdoton tietää näistä pienistä viesteistä täällä. Siksi, ei kukaan voi olla toisensa tuomari, ei jumaloida toisen elämää pukemalla sitä liikaa rakkauden kaapuun, tai tuomaroida, joka ikisessä on puutteita ja vahvoja alueita. Toisilla ne ovat vain eri tavalla korostuneet. Jos yhdellä elämän alueella on heikko, voi toisessa olla hyvin vahva. Toisaalta, mikä on kenellekin vahvuutta? Se mitä voidaan ajatella vahvuutena, onkin toisen mielestä heikkoutta ja mitä maailmassa ajatellaan heikkoutena, voi ollakin vahvuutta. Mikä on ihminen toista arvostelemaan ja tuomitsemaan kun vikaa täynnä on jokainen. Etsitään ne jokaisen elämän helmet. Ne helmet ovat niin arvokkaita, että ne sysää syrjään puutteetkin.