kerronpa pääpiirteittäin itsestäni,en tiedä lukeeko kukaan tai kiinnostaako ketään..mutta kerron silti. olen todella yksinäinen 44 v nainen. minulla on aikuinen poika ja kaksi pientä poikaa.7 ja 4 v. olen aina ollut sorrettu,luuseri,väliinputoaja,heikoin lenkki. kärsin jo pienenä asioista joita häpesin, ja iän myötä asiat paheni. tapahtumat jotka oli muille normaalia,kuten kehitys,väistyi minun kohdallani. olin täysi lapsi vielä 17v. kropaltani. seurusteluaikoina meni hyvin,kunhan kukaan ei nähnhyt minua alasti. sitten rakastuin palavasti, uskalsin antautua eka kertaa isompiin juttuihin, ja tulin raskaaksi. olin kuitenkin miehelle vaan surkea luuseri,hän rakasti exää. itse olin aivoton ja roikuin mukana. oma lapsuuteni oli risa,isää ei ollut,isäpuoli hipelöi ja löi. äiti antoi näin tapahtua. sisareni syntyivät myöhemmin,tai sisarpuolet. täydellisiä,tänäpäivänäkin sangen juhlittavia aina. sain pojan,syntyi sairaana. kukaan ei lohduttanut,lapsen isä oli exän luona. olin yksin helsingissä.ei latiakaan rahaa.söin salaa sairaalan kahvihuoneen keksejä. päästiin kotiin, ja ajankanssa erottiin. suhde lapseen isällä oli aina huono.muut asiat oli tärkeämpiä. aloin seurustelun ,olin korvia myöten rakastunut,taas. ja mies paljastuikin petturiksi ,taas. erottiin. olen aina ollut helppo uskomaan miesten paskapuheet. kaikki nämä vuodet olen niellyt aina kaikki turhat puheet ja lupaukset. nämä pienet lapset ovat kaikki mitä minulla on,mutta lasten isästä erosin heti pienen synnyttyä. en vaan nähnyt tulevaisuutta yhdessä. aloitin opiskelun,ja luulin että olen nyt aikuinen,vahva,alan olemaan pikkuhiljaa ylpeä itsestäni,mutta kaikki itsekunnioitus ja arvostus katosi kun luokallemme tuli samanikäinen mies joka alkoi pilkkaamaan minua kaikkien edessä. olen tosi herkkä,haavoittuva,ja otan kaiken itseeni,ja nyt tuntuu etten tässä iässä enää saa ehjättyä itseäni. en tiedä miten enää jaksan. vielä kuukausi sitten luulin että alan olemaan kohta kuin ihmiset.ja nyt taas on niin vaikeaa. olen käynyt keskustelemassa ihan ammattilaisen kanssa masennuksesta,mutta vähättelee asiaa. minulla on sellainen olo etten ole kenellekään minkään arvoinen. lasteni isä kääntää lapsia minua vastaan,kun koitan hankkia koulutuksen ja ammatin että olisi jotain annettavaa lapsilleni.mutta kohta ei enää ole,ei ole voimia enää yrittää. ja nyt iän myötä huomaan että kaikki jotka ovat minusta kiinnostuneet,ovat varattuja kusettajia. kaipaisin ihmistö joka arvostaa minua,rakastaisi,ja pitäisi hyvänä. en ole nukkunut miehen kainalossa yli 8 vuoteen. kaipaan sitö lömpöä.olen hyvin seurallinen,mutta olen aina ollut ujo ,enkö uskalla olla aloitteentekijä. kertokaa onko minulla enää toivoa. olen nätti,liikunnallinen, hoikka (en luikku)huumorintajuinen,hauska,osaan kokata ,laulaa,tykkään touhuilla pihalla,rakennella kaikenlaisia, ja puolet minusta kuivuu kun kaipaan niin ihmisen lämpöä ja kosketusta ja välittämistä. 44v ..
aina yksin..
neverstopstory
857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä en tiedä mitö sanoa. Ite oon vasta 14v tyttö. Mutmun täytyy sanoa, että oot vahva kun tännekkin asti olet päässyt. Itseäni häiritsee vaan toi "ammattilainen " joka vähättelee sun masennusta. Ens kerralla kun tapaatte, lyöt nyrkillä pöytään ja huudat sille suorat sanat! Iso, lämmin halaus ja kaikkee hyvää sulle! Toivoa on aina! Kaikkein synkin hetki on juuri ennen auringon nousua!
Hyvä, että olet pitänyt itsestäsi huolta. Sinun kannattaa panostaa juuri siihen. Terveellistä ruokaa liidelistä ja lukemista. Elämä ei ole vaikeaa, kun sitä suunnittelee. Sinulla varmasti kuitenkin on paljon haasteita, kun on pieniä lapsiakin mukana. Ne vaatii huomiota koko ajan, ja jos sinulla on tuo masennus päällä, niin tarvitsisit omaa aikaa. Koita saada enemmän omaa aikaa itsellesi. Ihan vaan sellaista, milloin pääset lenkille yksin omien ajatustesi kanssa tai kirjastoon lukemaan. Lukeminen on yleensä pakkopullaa, kun sitä on pakko tehdä koulutuksen tms. eteen. Periaatteessa voit lukea itsesi lääkäriksi kirjaston kirjoilla, jos se sinua kiinnostaa. Tai juristiksi. Älä aseta itsellesi mitään rajoja koulutuksen suhteen, vaan mieti ihan vapaasti, mikä sinua kiinnostaa. Jos sitten löydät sen alan, mihin haluat esim. lääkäriksi. Niin sitten hakeudut Suomen ulkopuolelle opiskeleen suoraan, kuten esim. Saksassa ja Ranskassa lääkäriksi voi lukea ilman yliopiston pääsykokeita. Tietysti siinä pitää opetella sitten yksi kieli kunnolla, mutta sellaista elämä on. Voit aloittaa elämäsi vaikka menemällä kirjastoon ja lainaamalla ranskan tai saksan kielen alkeet, ota kielikasetteja, kuuntele niitä puoliksi ja puoliksi lapsen huutoja :-) Siellä on samat sosiaalisysteemit Saksassa mitä meillä, ja lisäksi lapsesi oppivat siellä uuden kielen ja näkevät sen 6-7 vuotta vähän maailmaan. Ihan samat lidlit(paitsi noin 50% halvempi), paremmat sairaalat, lastentarhat yms. Meillä on Suomessa lama ja määrätty määrä opintopaikkoja. Se ei kuitenkaan saisi olla este sinun elämälle. Tietysti meidän suomenkieli on sellainen, mikä ei hirveästi edesauta eurooppaan lähtöä, mutta tälläiset kortit on täällä jaettu kaikille. Olen nähnyt näitä suomalaisia yksinhuoltaja äitejä Saksassa ja heillä on itseasiassa aika hyvät elämät siellä. Koita kontaktoida näitä ihmisiä FB:n kautta ja kysele asioita. Se täytyy sanoa, että jos vain päätät jotain, niin sinusta kyllä on siihen. Ja vielä se, että unohda nuo luuserimiehet. Tuollaisia kelakortisto mitäänaikaansaamattomia juoppoja on vain Suomessa. Ruotsissa et esim. näitä edes tapaa. Meidän sosiaalinen systeemi se on joka ajaa sinua nurkkaan. Eli lukemista vaan lisää kehiin!
Luepatuo kirjoituksesi oikein ajatuksen kanssa. Sanot että miehet ovat pettäneet, vähätelleet ja pilkanneet. Ja silti nyt suret että kelpaatko enää kellekään ja kaipailet uutta miestä. Nyt pyrstö ja pää pystyyn ja itsetuntoa kehiin! Sinä olet arvokas ihan omana itsenäsi. Sinun arvoasi ei mitata sen mukaan että kiinnostuuko joku miehenretale sinusta. Älä siis mittaa itseäsi sen mukaan miten miehet sinua kohtelevat. Heidän mielipiteillään ei ole mitään merkitystä. Kun lastesi isä vähättelee sinua ja luokkakaverisi pilkkaa, sinä nujerrut ja alat luovuttaa. Kunhan tunnustat itsellesi oman arvosi ja tajuat että vain sillä on merkitystä, ymmärrät että arvosi ei ole kenenkään muun taskussa. Meidän naisten ei tarvitse eikä pidä rukoilla muilta ihmisiltä kunnioitusta eikä edes rakkautta, sillä meidän pitää kunnioittaa ja rakastaa ensin itseämme. Se on kaiken lähtökohta. Sinuna keskittyisin nyt siihen opiskeluun täysillä. Et kai anna entisen miehesi ja typerän luokkakaverisi nitistää itseäsi?! Itsetuntoa! Pää pystyyn! Huomaa, että jopa tuo 14vuotias ymmärsi tämän.
Joo just näin,...mutta samantyyppisellä mielentilalla mennään täällä kuin aloittaja ja samanmoisella yksinäisyydelläkin peräti.
Olen masentunut ja olen kohta ollut noin viisi vuotta aivan yksin,...sanotaanko niin yksin, että on ydinperheen kolme perheenjäsentä, joita tapaan silloin tällöin noin kerran pari viikossa. Omaa perhettä ei ole, ammatti sellainen, jota teen yksin,....en mikään nuori enää,...sanotaanko seniori-iässä. Yksinäisyys ja masennus ovat johtaneet tilanteeseen etten jaksa oikeastaan yhtään mitään. Työpaikalleni en jaksa mennä,...yritän kaikin keinoin sitten tehdä töitäni kotona.
Lääkettä on kokeiltu usea.
Oma kokemukseni on, niin masentunut ihminen ei pysty vastaanottamaan negatiivisia asioita masentumatta. Minulle jo sana ei on kauheaa kuultavaa ja masentaa.
Yksinäisyys on kauhistus,...luettuani näitä kirjoituksia, olen huomannut niin monen masentuneen jääneen yksin. Kun ei jaksa pitää sosiaalisia suhteita yllä niin ei. Masennukseen hyvä hoito on toinen / toiset ihmiset. Minun masennukseni ainakin pahenee, kun jään ihan yksin viikoksi. Eikä mitenkään harvinaista kohdallani tuo viikko, jolloin saan ainoastaan äidiltäni ja veljeltäni puheluita, mutta muut sukulaiset eivät vahingossakaan pirauta. Suku on todella suuri, mutta ei niin ei. Sanonpa vielä niin yhtään ystävää ei tällä hetkellä ole, koska en ole jaksanut pitää heihin yhteyttä, niin nyt sitten istutaan yksin kotona ja tuijotellaan ihmeissään seiniä ja nettiruutua.
Okei ja seuraavaksi joku kirjoittaa,....voisithan mennä sinne ja sinne ja tavata ihmisiä. Okei tottakai voisin, mutta fyysiset voimani kun ne eivät todellakaan riitä edes asuntoni puhtaanapitämiseen. Kaupassakäynti on monesti jäänyt tekemättä ja sitten on muutama omena tai päärynä, jotka ovat päivän aterioina.
Suomalainen mentalitetti on se, että kahvilassa, kirjastossa ym. saat istua kyllä aivan rauhassa, kukaan ei puhu sanaakaan. Eli siis vaikka oletkin ihmisten ilmoilla, sinulla ei ole verbaalista suhdetta yhteenkään paikalla olevaan henkilöön.
Nyt täytyy jälleen mennä petiin ja vetää peitto korville, sammuttaa valot ja nukahtaa ihan yksin. Aamulla herätä yksin, päivällä olla yksin jne. Tämä masennussairaus on niinsanottua yksinäisyyden kiertokulkua.
Se on totta että masennus ja yksinäisyys kulkevat käsi kädessä. Masentuneen voimat ovat usein lopussa, ja hänellä on taipumus vetäytyä omiin oloihinsa. Tämän vuoksi tuttavat ja sukulaisetkin vähitellen ottavat etäisyyttä ja kaikkoavat pois. Yksi keino tässä voisi yksinkertaisesti että masentunut pitäisi itse yhteyttä ja selittäisi ainakin jossain määrin tilannetta. Tietenkin tämä kaikki voimien mukaan. On totta että muiden ihmisten tapaaminen on hyväksi masentuneelle.
Sinä olet ap arvokas juuri tuollaisena. Opiskele itsellesi ammatti ,SINÄ PYSTYT siihen. Älä arvota itseäsi muiden kautta niinkuin joku jo viisaasti tässä aiemmin totesi. Mieti mikä sinua kiinnostaa. Opiskelu aikuisiällä antaa paljon. Itsekin uskaltauduin opiskelemaan aikuisena. Kiinnostavia asioita tulee paljon,tutustuu uusiin ihmisiin yms. Jätä miesten miettiminen vähemmälle ja ajattele ensisijaisesti itseäsi.
yksin on mukavaa
Mitä sinulle kuuluu neverstopstory?
Harmi, että vain 14-vuotias URBeautifull tuntui ymmärtävän ongelmiasi.
Löysin tämän ketjun, kun etsin sanoja Anna Erikssonin kappaleeseen "Aina yksin". Se kertoo minusta, 50 -vuotiaasta miehestä, joka on naimisissa, mutta silti aina yksin.
Kukaan nainen ei halua olla kaverini, koska luulevat aina minun yrittävänän jotain. Ilmeisesti olen monen mielestä hyvän näköinen. Haluaisin kuitenkin vain ystävän, kun kotona sellaista ei lapsen lisäksi ole.
"Aina yksin, sydän syrjällään..."