Moi.
Mä tarvitsisin tänne ystävällisen ihmisen, joka sanois jotain mukavaa ja rohkaisevaa.
Mun on huono olla. En osaa selittää miten, on vaan. On 14v tyttö ja näennäisesti mulla on kaikki hyvin. Koulussa menee hyvin, mulla on kavereita ja kaikki pitää mua sellasena supertyttönä, joka onnistuu aina kaikessa. Ei oo näin! Mä oon aika varma, että mulla on jonkinlainen syömishäiriö ja masennusta. Tai sitten mä oon vaan joku huomiohuora joka yrittää esittää jotain ja jolla onkin kaikki hyvin, onhan maailmassa vakavamminkin sairastuneita... mutta siis tänään kun heräsin, olin silleen "jee kesäloma! Mitäköhän mä tänään tekisin?" Puuhailin aamutoimia ja sit mulle tuli tylsää. Kysyin kaverilta että mitä tekisin (tekstarilla) ja se oli silleen et lue. Rakastan lukemista, mun unelma olis olla jokupäivä kirjailija, mulla on jo aika hyvä tarina mielessä. Mä kysyin siltä että enkö mä sitten lue tarpeeksi. Ja se sano et enemmänki voisi. Mä en halunnu lukea, joten se sano et lähe lenkille. Aiemmin jo mainitsin, että epäilen jotain syömishäiriötä itselläni. Mieliala laski enemmän ja kysyin että enkö mä sitten liiku tarpeeksi. Se sano että enemmänki voisi. Mä sanoin heipat ja lukitsin itseni vessaan. Siellä mä sit itkin javihasin itteäni. Ja nyt mä oon tässä.
Voisko joku oikein ihana ihminen kirjottaa tänne jotain mikä piristäis vähän? En voi puhua kellekkään :( mun kaverit ei ymmärrä, vanhemmat ei ymmärrä ja kukaan ei ymmärrä! Aina kun oon silleen "enkö mä sitten tee sitä tarpeeksi hyvin" niin ne vastaa "paremminkin voisi"
ja te jotka tuutte tänne haukkumaan, ehdotatte itsemurhaa ja viiltelyä, ette voi ehdottaa mitään, mitä en olisi itse harkinnut! Oikeesti musta tuntuu että jos tää jatkuu niin mä oikeasti aloitan viiltelyn! Mun maailma on ihan sekaisin ja nyt kun teen tän niin jaikki tietysti vaan haukkuu lisää mun teen tän siinä toivossa että edes joku laittaisi edes pienen rohkaisun! :(
Mä tarvitsisin tänne ystävällisen ihmisen, joka sanois jotain mukavaa ja rohkaisevaa.
Mun on huono olla. En osaa selittää miten, on vaan. On 14v tyttö ja näennäisesti mulla on kaikki hyvin. Koulussa menee hyvin, mulla on kavereita ja kaikki pitää mua sellasena supertyttönä, joka onnistuu aina kaikessa. Ei oo näin! Mä oon aika varma, että mulla on jonkinlainen syömishäiriö ja masennusta. Tai sitten mä oon vaan joku huomiohuora joka yrittää esittää jotain ja jolla onkin kaikki hyvin, onhan maailmassa vakavamminkin sairastuneita... mutta siis tänään kun heräsin, olin silleen "jee kesäloma! Mitäköhän mä tänään tekisin?" Puuhailin aamutoimia ja sit mulle tuli tylsää. Kysyin kaverilta että mitä tekisin (tekstarilla) ja se oli silleen et lue. Rakastan lukemista, mun unelma olis olla jokupäivä kirjailija, mulla on jo aika hyvä tarina mielessä. Mä kysyin siltä että enkö mä sitten lue tarpeeksi. Ja se sano et enemmänki voisi. Mä en halunnu lukea, joten se sano et lähe lenkille. Aiemmin jo mainitsin, että epäilen jotain syömishäiriötä itselläni. Mieliala laski enemmän ja kysyin että enkö mä sitten liiku tarpeeksi. Se sano että enemmänki voisi. Mä sanoin heipat ja lukitsin itseni vessaan. Siellä mä sit itkin javihasin itteäni. Ja nyt mä oon tässä.
Voisko joku oikein ihana ihminen kirjottaa tänne jotain mikä piristäis vähän? En voi puhua kellekkään :( mun kaverit ei ymmärrä, vanhemmat ei ymmärrä ja kukaan ei ymmärrä! Aina kun oon silleen "enkö mä sitten tee sitä tarpeeksi hyvin" niin ne vastaa "paremminkin voisi"
ja te jotka tuutte tänne haukkumaan, ehdotatte itsemurhaa ja viiltelyä, ette voi ehdottaa mitään, mitä en olisi itse harkinnut! Oikeesti musta tuntuu että jos tää jatkuu niin mä oikeasti aloitan viiltelyn! Mun maailma on ihan sekaisin ja nyt kun teen tän niin jaikki tietysti vaan haukkuu lisää mun teen tän siinä toivossa että edes joku laittaisi edes pienen rohkaisun! :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärrätkö, että olet mielenterveyspalstalla, jonka kävijät ovat pitkälti masentuneita ja/tai psykoottisia? Tämä ei ole mikään ilon ja kannustuksen tyyssija.
Ymmärrän ongelmasi, se kuuluu tuohon ikään ja itsetunto-ongelmiin. Suosittelen että otat yhteyttä paikalliseen koulupsykologiin vaikka sähköpostilla. Häneltä saat varmasti myös niitä rohkaisevia sanoja, joita niin kovasti kaipaat.
Pelkkä "voimia" olisi riittänyt.... ; (
Vaikkei tämä olekaan täydellinen paikka tälle viestille, voisit silti ottaa vakavasti kun joku yrittää kertoa masennuksestaan kun ei ole muille uskaltanut sitä kertoa! Ap voimia ja iso halaus sulle, hienoa kun uskalsit siitä vähän jo puhua!
Kauanko tätä on jatkunut?
Viime marraskuusta :'(
Älä kuuntele negatiivista palautetta! Niiden lähettäjät ei vaan ymmärrä mitä "masennus" tai "huono olla henkisesti" tarkoittaa. Tai sitten ne tietää liiankin hyvin... on ihan mahdollista että oot sairastunut, muilla ei oo oikeutta väittää vastaan koska ne ei tiedä miltä susta tuntuu. Viiltelystä voin sanoa, että ei kannata, koska siitä voi jäädä elinikäiset arvet. Tsemppiähän sä kaipasit, joten iso lämmin hali ja paljon voimia!
Pointti oli nimenomaan, että miten odotat saavasi positiivista palautetta masentuneelta. Voidaan antaa täältä ohjeita, mitä kannattaa tehdä, mutta ainakin itselle on muodostunut hirveät antipatiat kaikkea tsemppausta kohtaan, koska se ei ainakaan minun ongelmiani poista. Aloituksen voi tehdä melkein mihin tahansa muualle paitsi tänne.
Ja ei, en tiedä miltä hänestä tuntuu. Aprikoisin jotain huonoa itsetuntoa yhdistettynä ulkonäkö- ja sosiaalisiin paineisiin. Mutta vaikka ymmärtäisin ongelman ytimen, en osaa ilmaista asiaa mitenkään niin, että nuori uskoisi minua. Siksi suosittelinkin koulupsykologia, jolla on asiaan tarvittava koulutus. Jos nuori on itsetuhoisuuden partaalla, niin en usko, että pelkkä tsemppaus ja positiivinen kannustus yksistään riittää ainakaan pitkällä tähtäimellä.
Mene aluksi vanhempiesi luokse, jos ei ole tai et voi, niin sitten sosiaalihuoltoon. Tämä on mielisairaiden paikka.
Hei, voisikohan sulla alkaa menkat? Nimittäin mulla alkaa aina ahdistus jossain vaiheessa, mikä on liittynyt hormoonitasapainoon. Jos kaipaat mielenkiintoista tekemistä, niin sitä löytyy luonnon parissa liikkumalla ja toinen hyvä ja mielenkiintoinen harrastus on valokuvaus. En tiedä olisiko noista kiinnostusta mielestäsi ja mikä sinua ylipäänsä kiinnostaa, olisi kuitenkin hyvä jos olisi joku "intohimoinen" harrastus. Voihan olla, että en ymmärrä syömishäiriön päälle mitään, koska itselläni ei sellaista ole ollut, syön vaan yleensä vähän, eikä minulla tunnu olevan koskaan nälkäkään, pää asia, että vaikka syö vähän niin ruokavalio olisi monipuolista. Hienoa, että olet lähtenyt itse kyselemään apua ongelmaasi. Kokoaikaa ei kuitenkaan kannata täällä netissä pyöriä, nimittäin täällä aika kuluu kuin itsestään ja masennus kasvaa sen myötä... Tsemppiä sinulle, kyllä se aurinkokin sieltä "risukasaan" jossain vaiheessa alkaa paistamaan.
Kiitos :)
Elämän salaisuus: kaikki kääntyy parhain päin. :) silloin kun vielä ite sairastin masennusta, en uskaltanut mennä puhumaan asiasta, koska pelkäsin että oloani vähäteltäisiin. Siitä se aluksi lähtikin, sanoin että minulla on huono olla ja minulle sanottiin että se kuuluu tuohon ikään. Vasta puolen vuoden masennuksen jälkeen tajusivat, että mulla ei oikeasti oo kaikki ihan hyvin. Puhuminen oli aluksi kamalan vaikeaa, mutta lopulta kun uskalsin puhua kaikki muuttui paremmaksi. Sain apua ja nykyään oon onnellinen ja terve nainen :)voimia <3