Haluaisin jutella minun ja mieheni parisuhteesta jonkun puhujan kanssa tai vaikka jonkun vanhemman, kokeneemman pariskunnan kanssa. Meillä on voimat uupuneet monien monien koettelemusten ja vaikeuksien jälkeen ja parisuhden on kärsinyt erittäin paljon. Välillä tuntuu että ei ole mitään jäljellä, mutta tiedän että kuitenkin sitä on! Luovuttaa emme halua kumpikaan, ei lasten eikä meidän itsemmekään takia! Puhumattomuuskin on alkanut vaivaamaan meitä. Puhumme kyllä pinnallisia asioita, mutta kaikkien koettelemusten ja väsymysten jälkeen on tilanne vain ajautunut siihen että tunteista yms ei osata enää puhua. Avioliiton alkuvuosina saatoimme valvoa yömyöhälle ja jutella. Mutta en tiedä voimmeko mennä puhujalle juttelemaan tällaisista asioista? Ja jos voimme, mitä kautta voimme ottaa yhteyttä puhujaan? Voiko puhujaa pyytää kotiin käymään? En siis tarvitse ulkopuolilsilta asiattomia vastauksia, odotan vain vl:ltä vastauksia. Kerrottakoon että olemme parannuksen armon saaneet noin kymmenen vuotta sitten, että ei ole kohdalleni osunut tällaisia tapauksia, joten en tiedä miten toimisin. Toivottavasti ymmärrätte!!
Vain vl:t vastatkaa!!
Odotan apua
192084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
toki voitte jutella jonkun puhujan kans jos tuntuu et on kyse uskonasioista mut voi sitä neuvoja kysyä ammatti-ihmisiltäkin vaik ne ei olis lestadiolaisia siis tarkoitan et jos tuntuu et on parisuhteessa ongelmia.
kyllä puhujan voi pyytää kotiin juttelemaan.
En ole paras henkilö vastaamaan tähän asiaan, mutta tuntuisi siltä ,että olisi ehkä hyvä ottaa yhteyttä johonkin ymmärtäväiseen puhujaveljeen ja miksei myös avioliittoneuvojaan.
Hyvää jatkoa teille!:)
haluaisin saada tukea ja neuvoja myös uskonelämään liittyvissä asioissa, ihan parisuhteen kannaltakin. Olen ajatellut kyllä parisuhdeterapeuttiakin, ehkä molempia? Uskovainen parisuhdeterapeutti olisi varmaankin se paras vaihtoehto, mutta mistä sellaisen keksin. :(
kannattaahan sitä kysellä jos joku sattuis tietämään uskovaisen terapeutin,ei ole yhtään häpeä meikäläisten keskuudessakaan puhua parisuhteen ongelmista.Jokainen tietää oli sitten lestadiolainen tai ei et jossain elämän vaiheessa parisuhdetta koetellaan.Se vaan riippuu sitten siitä miten ite kukanenkin halutaan asiat hoitaa.olen ollut 10 vuotta naimisissa ja tähän asti ollaan selvitty hyvin kunhan vaan jaksaa puhua asiat perinpohjin.
Niitä kyllä voi säikähtää ensin ja luulla, että nyt on pohja kaikelta pois ja rakkaus loppu. Ja että kyllä Jumalakin on varmaan hylännyt.
Eihän uskovaiseesa liitossa voi tällaista olla...
Kun mieskään ei ymmärrä eikä ole samalla aaltopituudella yhtään, ja voi tuntua, että tässäkö se minun uskovainen mies sitten on...
Että kyllä se silloin on polvillaan kun kosii, mutta miten sekin asia voi sitten muuttua.
Voi olla kyyneleitä, puhumattomuutta ja vihasia ilmeitä ym.
Mutta mekin olemme puhuneet vaikeuskista puhujien kanssa. Ja he ovat käyneet kotonakin ja on kokouksia ollut vaikka ei ehkä juuri tämän asian
yhteydessä mutta kun on ollut epätietoisuutta muista asioista. Kun tulee uskon ulkopuolelta niin on voi olla sellasia asioita mitä ei tiedä miten suhtautua.
Sitä voi olla liikaa odotuksia itseltä tai toiselta. Ja kun saattaa tuntua että ei minusta enkeliä tullutkaan vaikka uskomassa on...Mutta, puhuja sanoi minulle totuuden; että ei meistä enkeleitä koskaan tulekaan. Kyllä minä silloin ihmettelin tätä. Ja sanoin että nehän uskovaist on vaan tavallisia ihmisiä. Ja olin kai pettynyt. Sitä kun tulee maailmasta, sitä voi tuntea väärin monissa asioissa. Ja tällaiseen olen tarvinnut puhujien apua. (Minä olen sen verran luottanut aina uskovaiseen enemmän kuin epäuskoseen, että heillä on jotakin kuitenkin enemmän kuin näillä "tämän maailman parantajilla")
Vaikka he aina puutteitaan valittaakin. Mutta se on hyvä jos ei itse näe minkälaisia lahjoja Jumala on antanut).
Sitten olemme ammatti-ihmisten kanssa puhuneet. Psykkologi voi olla avauksi ehkä,
mutta olisin varovainen kuitenkin, siellä kirjoitetaan päiväkirjaan ylös niin varmaan kannattaa harkita mitä puhuu. Helposti leimataan ihminen sairaaksi jos on ongelmia ja niistä löytyy varmaan virkaintosia niinkuin sosiaalialalta. Ja heissä voi olla monenlaista. Ja ammatti-ihmisetkään ei tiedä kaikkea.Kannattaa todella katsoa ihminen kenen kanssa puhuu...Eikä pidä liikaa luottaa ihmiseen. Se on kuitenkin Jumala joka antaa ihmisellekin viiasutta.
Ne varmaan haluaisivat että kaikki puhutaan ja että heille... Mutta minä olisin varauksellinen.
Minä uskon, että puhuhminen kyllä helpottaa ja että saa purkaa itseä. Mutta miten ja mitä siinä sanoo, on eri asia.
Ja jos tulee tehtyä väärin. Niin kuinn meillä monesti tulee. Se on se evankeliumin sanoma kuitenkin paras lääke tällaisiiskin asioissa. On ainakin meille ollut. Ja puhdasta jälkeä on tullut.
Toivottavasti tämä paljon puuttuvainen viesti jotain antaa. Toivon ainakin niin.
Niin kuin näet että enkeleitä ei meistä tullutkaan, vaikka teimme parannuksen...;
Mutta kun nämä kriisit on käyty läpi. Sitten tulee hyvä olo. Ja sieltä sydämmestä löytyykin kokonaan toinen ihminen; kypsynyt henkisesti ja ainakin tasapainoisempi kuin ennen.
ehkä kuin minulla ja miehelläni. Monesti se on auttanut kun on uskon ulkopuolelta tullut, että puhujat on käyneet ja on opittu heidän kautta, miten talostellaan Jumalan valtakunnassa. Ei tätäkään mahdollistuutta pidä vähätellä. Se on ainakin meille sopinut. Ja siinä ei aina tarvi
"kirjanoppinut" olla jos auttaa toista. Minulle tämä uskovaisten apu on paremmin sopinut. Koska olen tullut uskon ulkopuolelta, on minulle puhujat opettaneet niin paljon, syveämpää
psykologiia, sitä tarkoitatn. He ovat opettaneet, miten anteeksi voi pyytää ja antaa ja unohtaa asiat. Se on minusta tärkein asia, että ei olla heti kantapäät yhdessä ja eroa hakemassa jos vaikeuksia tulee; Näinhän ne joka tapauksessa ne
"kirjanoppineet opettaa" koska heillä ei ole sitä "taivaallista" rakkautta. Ja tekevät vaan rahan takia työtä. Siis minusta ja miehestä on ollut tärkeää oppia, miten asiat ajtellaan uskon kannalta.
Ja jos molemmat me olemme tulleet ulkopuolelta, niin kuin me tähän vl.uskoon, niin on ollut tarpeellisia ainakin meille, nämä kokoukset.
Ja ei se minusta ole väärin jos oikealla mielellä kysyy, vaikka olis vaan toinen... Meillähän on vapaus...
Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Me ainakin olemme joutuneet puhumaan puhujien kanssa sekä yhdessä, että erikseen. Jos tulee jotakin, nehän voi sopia. Ja Jeesuksen veri puhdistaa tällasissakin asioissa kaikista synneistä.
Ei kai tällaisia hoitokokouksia ole turhaan järjestetty seurkunnassa eikä tällasta apua,
jos sitä ei ole tarpeelliseksi nähty.
Me ainakin olisimme menneet metsään, jos ei uskovaiset ei olis auttanneet meitä paljon.
Ja se meistä on niin hyvä, että olemme tällaisten kautta oppineet talostelemaan Jumalan valtakunnassa.
Me emme ulkopulelta tulleina olisi koskaan selvineet Jumalan lapsina, jos meidät olsi yksin jätetty, sen jälkeen kun teimme parannuksen. Tuskin olisimme enää uskomassa, jos nämä Jumalan lapset ei olis auttaaneet meitä niin paljon ja rakastaneet.
Meille tämä on enemmän kuin joku "kirjanoppi-neitten apu" ja on meille sopinut paremmin.
Minä kirjoitin edellisessä viestissä, että olen aina enemmän luottanut uskoaiseen ihmiseen...
Ja ei siinä tarvi koulun käynyt olla ja ulkoa oppia asioita tällaisissa asioissa. Nämähän ovat myös tiiviissä yhteistyössä nämä auttajat Jumalanvaltakunnassa. Ja lahjat tulee Jumalalta tässäkin asiassa. Nämäkin on uskon asioita. Ajattelen siis uskon kannalta.
He sanovat itse: He ovat lahjaksi saaneet ja haluavat lahjaksi antaa. Ilman rahaa ja ilman hintaa. Mikä minusta on ihmeellisin asia.
Nehän sellaset lapset jotka syntyy "seurakuntaan"
kuolee jos ei saa hoitoa. Sitä tarkoitan.
Toivottavasti ymmärrät oikein.
Auttaa kaikenlaisissa vaikeissa tilanteissa ja sieltä saa varmasti tietoa oikeanlaisista (psykologi tms.)henkilöistä. En tiedä onko kaikilla paikkakunnilla, mutta useilla isommilla paikkakunnilla on.
mielestäni puhja olis paras vaihtoehto aloittaa. Olen itse ollu "hoitokokauksissa" missä on ollu puhuja, heillä on yleensä hyvät lahjat. Sitten kun asiat alkaa selvitä, jos vielä tullee mieleen jotain mistä haluaa puhua. Kirjeeseen voi purkaa "muistiin" asiota ja antaa toiselle luettavaksi niin on molemmilla aikaa miettiä. Keskustelun saa käyntiin helpommin.
terv: erittäin huonosti kokemusta
Jos lähestytte puhujaa tai diakoniaporukka, niin on aina parempi, jos lähestytte niitä yhdessä. Viestin perusteella päättelin, että teillä on kuitenkin yhteinen halu parempaan huomiseen. Tiedän kyllä tapauksia, joissa puhujaa/diakoniahenkilöitä on lähestytty vain toisen puoliskon halusta ja ei todellakaan ole käynyt kateeksi noita sovittelijoita, joilla ei ole ammatillista koulutusta kriisitilanteiden hoitamiseen. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, aina ei pelkkä evankeliumi riitä. Parisuhteessa hyvät työt palkitaan.
Omalta osaltani voinen sanoa, että parisuhteemme on vuoristorataa. Viimeksi oli lähes kahden vuoden hyvin vaikea jakso. Jotenkin tuntuu, että tällaiset jaksot pitenevät ja tihenevät. Ei siinä paljon hempeilty. Nyt menee taas hyvin. Vaikeimpia kohtia ovat lasten odotus ja syntymä (nimenomaan parisuhteen kannalta).
Tsemppiä!
apua. En lähtisi sekoittamaan uskonasioita parisuhteen kriiseihin. Ammattiauttajia löytyy pilvin pimein ja aivan varmasti saatte apua.
Mahdollisimman puolueetonta tukea siis! Ja vielä se, että kun piirit on todella pienet, en itse haluaisi kertoa omista parisuhdeongelmista tutuille.
niinkään se että on pienet piirit ja täydellä luottamuksella kyllä avaudumme sille jolle avaudumme! Meidän koettelemukset, suurimmat niistä ovat kyllä kaikkien tiedossa, ei sellaisia voi edes salata.
mainita että ihan ollaan yhdessä apua hakemassa.
Olen kuullut että joku amattiauttaja oli neuvonu, että ero on helpoin. Se ei toidella ole mukavaa kuunneltavaa. Joten siksi olis ehkä paikallaan aloittaa puhujasta tai toisesta uskovaisesta pariskunnasta.
Olemme itsekin kuulleet pariskunnalta samaa joilla oli vaikeaa ja menivät perheneuvolaan hakemaan apua. Neuvo oli asumusero, ja menipä asiat loppujen lopuksi niin että pariskunta erosi. Ajattelin tämän kyllä olevan jokin ainutkertainen tapaus, mutta jos tämä on yleisempääkin niin en lähde sille tielle, koska meille ero ei ole ratkaisu.
on tällainen sanonta siis. Ja monessa asiassa pitää paikkansa. Ihminen siis itse valitsee mitä tietä haluaa käyttää.
Ainakin minulle ja miehelle oli ammatti-ihmisen valtiseminen väärä valinta. Toista syytettiin ja oltiin toisen puolella.
Mutta kun uskon kannalta asioita selvitetään, ja asiat menee kohdalleen. Silloin ei tule kummallekaan voittoa tai tappiota ja kunnia tulee Jumalalle. Tämän vuoksi meille sopi paremmin puhujien ja uskovaiseten antama tuki ja apu.
Olemme maailmasta siis molemmat tulleet sen vuoksi, koska maailma ei pystynyt antamaan meille sitä mitä me tarvitsimme.
siitä ajasta, jolloin ristiriitoja ei ollut. Käykää läpi kärsivällisesti elämänne vaiheita aikajärjestyksessä toinen toistanne kuunnellen ja kunnioittaen. Sieltä alkaa pikkuhiljaa löytyä keskustelematta jääneitä ristiriitatilanteita, jotka ovat kertyneet suhdettanne häiritseväksi ja peittäväksi kerrokseksi. Aina, jos alatte suuttua tai sättiä toisianne lopettakaa sillä kertaa. Jatkakaa taas kun jaksatte kiihkottomasti käsitellä asioita.
Paperille kirjoittaminenkin on erinomainen väline. Vaikeista asioista on joskus helpompi kirjoittaa rauhassa ja ajatuksella. Toinen kumppani voi myös vastata kirjoittamalla tai voitte yhdessä pohtia kirjeen sisältöa.
Toivotan onnellista elämysmatkaa aina alttarilla kokoistaneeseen onneen saakka ja viläpä sen ylikin.
Avioliitto kasvaa selvitettyjen ja käsiteltyjen ristiriitojen kautta. Kun olette päässeet nykyhetkeen niin muistakaa jatkossa Raamatun ohje. "Älkää antako auringon laskea vihanne yli"
Kannattaa muistaa, että uskovaisen perheen ongelmat voivat olla laadultaan sellaisia, että välttämättä puhuja ei ole ehkä se paras mahdollinen apu. Tällöin mielenterveysalan ammattilaiset voivat osata aukaista parhaiten solmuja, vaikka synnistä heillä usein onkin erilaiset käsitykset kuin meillä.
Kyllä sitä voi uskovaisilta puhujilta aivan vapaasti kysyä apua. Ja jos tuntuu jokin muu henkilö sellaiselta luotettavalta, niin siltäkin voi vapaasti kysyä. Eri asia on sitten se, kuka apua pystyy milloinkin antamaan, eihän kaikilla meillä ole kaikkia lahjoja ja ymmärrystä. Kokemuskin on niin erilainen, mikä myös tietenkin vaikuttaa asioiden ymmärtämiseen tai käsittämiseen.
Mielestäni on jo erinomaista, että olette yhdessä päätyneet apua hakemaan. Olen joskus kuullut sellaisen väitteen, ettei olisi sellaista uskovaistakaan paria, jotka eivät koskaan joutuisi hakemaan ulkopuolisen apua liittonsa ongelmiin. Siis ette varmasti ole yksin ongelmienne kanssa, vaan samanlaisia epäonnistujia me kaikki muutkin olemme, omine vikoinemme ja puutteinemme. Ja kuinka hienoa on silloin, kun joku asia mieltä ahdistaa, että on luotettavia uskonystäviä ympärillä, joiden kanssa voi keskustella. Se on juuri se suuri armoetu.
Oletteko lukeneet SRK:n julkaisemaa kirjaa ”Hän kantoi meidän kipumme”?(Sanatarkkaan en välttämättä kirjan nimeä muista) Kannattaa lukea tuo kirja, siinä on erilaisia artikkeleita elämässä vastaan tulevista ongelmista. Yksi kirjoittaja on juuri ymmärtääkseni psykologi, joka toimii ammatikseen perheneuvoja ja on myös vanhoillislestadiolaisten puhujana. Ehkäpä voisit vaikkapa soittaa hänelle ja kysyä miten hän ajattelisi, että teidän kannattaa edetä omassa asiassanne. En usko, että hän soitostasi pahastuisi, vaikkapa sattuisitte asumaan aivan eri puolella maata ja näin olisit hänelle täysin tuntematon.
Vielä muistuttaisin yhdestä asiasta, tosin varmaan olet sen muistanutkin, nimittäin rukouksesta. Rukouksella on suuri voima, sillä Taivaassa kuullaan heikon matkaajan huokauksetkin.
No, kirjoituksestani saattoi tulla näin nopeasti kirjoitettuna vähän sekava, mutta yritä ymmärtää sen.
_