Oon 17vuotias tyttö vl-perheestä, mul on 11 sisarusta. En oikeesti enää jaksa tätä samaa paskaa, vanhemmat huutaa päivästä toiseen, haukkuu vaikka mikskä ja "mä ammun sut!" On yks mitä kuulee aika usei.. jos sanon etten jaksa tehä jotain työtä tai lähtee johonki nii siit kuittaillaa koko suvulle sitte ku oon nii laiska paska.. en ees muista millo mua olis kannustettu, koulus pitää pärjätä yksin, porukat meinaa ettei must oo mihinkää et miks opiskelen ku ei mua näytä kiinnostavan yhtää.. oon kuulemma sellane joka oottaa vaa et kaikki tuodaa nenän etee. Kesätöitä en saanu ja en saa myöskää mitää opintotukee enkä kuukausrahoja.. koht oon 18 ni mitäs sitte ku pitäis kaikki maksaa ite?! Lähen täst talosta mahollisimman nopee pois! Eijaksa ees kirjottaa kaikkee ku ketuttaa.. mitä oon tehny et ansaitsen tällasta paskaa? Tuskin oon enää kauaa vl..
väsyny tähän elämää...
väsyny
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Näin se on kun on liikaa lapsia. Liity Rauhan Sanaan niin saisit päättää perhekoon itse ja silti pääsisit taivaaseen.
No ei se ole niinkään. Jos kielenkäyttö on tuota luokkaa vanhemmilta, niin kyllä siitä on kaikenlainen Kristillisyys kaukana. Voimia vaan aloittaja tytölle.
Jumalan terve, Tyttökulta!
Sinä olet nyt jo paremmalla puolella, kun olet jo 17-vuotias, pian 18. Kun en osaa lohduttaa muuten, kerron omasta elämästäni, koska toisten tarinoista voi aina oppia jotakin ja niistä voi myös saada elämisen voimaa.
Minäkin olin suuresta perheestä. Perhe oli hyvin köyhä. Aivan nuorena en juurikaan jaksanut innostua koulunkäynnistä, ja minulle oli ihan yks lysti, sainko numeroksi kuutosen vai yhdeksikön. Sitten hieman vanhempana ihan niin kuin "kiusalla" aloin opetella kaikki läksyt, ja sain sitten pitkän rivin kymppejä joulutodistukseen. Keväällä tavallisesti maaliskuussa väsyin tyystin enkä enää vilkaissutkaan koulukirjoja. Sain kuitenkin "armosta" todistukseen kahdeksikkoja ja jonkun yhdeksikönkin, koska syksymmällä olin jotakin asioista ymmärtänyt.
Vanhemmillani ei ollut mitään, joten sain selvitä lukioaikani miten taisin. MInulla ei pitkien matkojen takia ollut silloin edes mahdollisuuksia asua kotona. En muista, että olisin juuri nälkääkään nähnyt.
Jälkikäteen ajatellen tuntuu "somalta", miten sitten selviydyin, kun ensi kerran astuin junaan matkustaakseni 500 km opiskelupaikkakunnalle. Rahaa ei ollut muuta kuin tuon junalipun verran.
Seuroissa kävin aina kun siihen oli mahdollisuus. En kuitenkaan aina tiennyt, olinko uskovainen vai en, koska tunsin itseni hyvin huonoksi uskovaiseksi.
Sain sitten kouluni käydyksi. Jumala siunasi minulle perheenkin. Sain hyvän työpaikan. Luultavasti kuuluin ns. keskiluokkaan. Sain lapsiakin. Kaikki lähelläni olevat ihmiset eivät saaneet lapsia lainkaan, vaikka olisivat halunneet. He kadehtivat minua ja pitivät minua rikkaana siksi, että minulla oli lapsia.
Tuli sitten aikuisiällä aika, että halusin repiä itseni irti Jumalan valtakunnasta. Ihan niin kuin kiusalla halusin kieltää uskoni ja elää tämän maailman mukana. Ne olivat vaikeita vuosia. Jumala ei sallinut moista, vaan veti minut takaisin. Omalle kohdalleni elin todeksi, että usko on Jumalan lahja. Jumala antaa tämän lahjansa kenelle tahtoo. En toki ymmärrä enkä tiedä, miksi näin on, mutta onhan paljon semmoisia asioita, joita me ihmiset emme ymmärrä. Eilen illalla, sunnuntaina, kuultiin Helsingistä Valde Palolan saarna, jossa korostettiin, että usko on alusta loppuun Jumalan työ.
Vuodet ovat vierineet noipeasti... ei sitä nuorena tajuakaan, kuinka nopeasti aika kuluu; ei sitä sitenkään tajunnut, vaikka vanhemmat ihmiset niin aina sanoivat. Olen sittemmin menettänyt keskiluokkaisen asemani, työni, autoni, perheeni, kaiken maallisen. Elän yksin ja suuressa ajallisessa köyhyydessä. Nuorena niitä oli tavoitteita, mutta näin vanhempana ajallisia tavoitteita on vähemmän ja sitä täytyy vain yrittää tyytyä siihen, että Jumala pitää meitä täällä aikomansa ajan ja sitten korjaa meidän iankaikkisuuteen. Päivät tässä ovat kaikki samanlaisia: herään, keitän kahvia ja puuroa, päivän mittaan laitan jotakin halpaa ruokaa, käveleskelen yksin ulkona, koska ystäviä ja kavererita ei ole enkä tunne täälläpäin ketään, joskus siivoilen, pesen pyykkiä, luen kirjaston kirjoja, kuuntelen nettiseuroja - - - semmoista.
Ymmärrän, että jokaisella ihmisellä on elämässään vaikeuksia. Joskus minut valtaa masennus tässä toivottomuudessa ja tarkoituksettomuudessa. Silloin huokaan Jumalan puoleen (en jaksa edes rukoilla), että Taivaan Isä antaisi masennuksen mennä ohi. Ja kas! Parin päivän kuluttua huomaan, että Jumala on kuullut huokaukseni enkä tunne enää itseäni masentuneeksi. Nautin linnunlaulusta. Nautin ulkona siitä, että voikukka on kasvanut asfaltin reunaan, jossa ei luulisi olevan minkaanlaisia elämisen edellytyksiä.
Sitäkään me ihmiset emme koskaan opi ymmärtämään, että ihminen on mieleltään aina se sama, mikä oli lapsuudessa ja nuoruudessa... ajatukset ja mieli eivät siis muutu, vaikka naamaan tuleekin ryppyjä jne. Sukupolvet vaihtuvat. Meillä jokaisella on täällä maassa oma aikamme.
Toivotan Sinulle, aloittaja, Jumalan siunausta elämääsi!
Jumalan rauhan terveisin
yksi ystäväsi
Mitä tarkoittaa tervehdyksessä tai tervehdyksenä "Jumalan terve" ?
Onko sillä sisällöllistä merkitystä mitään muuta kun opittu hokema?
Eikös Raamattu sano, että älä turhaan lausu herran sinun Jumalasi nimeä?
Jos tuo on hokema, on se turhaan lausumista mielestäni.
Kertoisiko joku, että mitä se tarkoittaa? Tuskin siinä terveydestäkään puhutaan?
Jumalan lasten tapa tervehtiä toisia Jumalan lapsia. Onhan se eränlainen kulttuuri- ja ympäristösidonnainen tapa. Terveydestä siinä puhutaan siinä mielessä, että ollaan "Jumalassa terveitä" eli saman Isän lapsia. Kovin usein tuota tervehdystä ei ns. maailman keskellä kuule, koska 1970- ja 1980-luvulta alkaen (heh-heh-hee...) on omaksuttu sellainen käytäntö, että ei enää tarvitse uskoaan tunnustaakseen huutaa toiselta puolelta markettia toiselle uskovaiselle JUMALAN TERVE, vaan saa suorittaa tarvittavat tervehdykset pelolla ja vavistuksella, heh-heh-hee...
Muissakin kielissä (ruotsissa, saksassa, englannissa, venäjässä) on vastaavanlainen tervehdys. Toisinaan se on vain "Jumalan rauhaa" sekä saavuttaessa että lahdettäessä.
Vaikuttaisi siis pelkältä hokemalta. Ei sanoja ymmärrä mitä puhuu.
Pelkkä tapa?
Silloin kyllä syyllistyy turhaan lausumiseen. Syntiä se on.
Kiitos kuitenkin vastauksesta. Tervehdyskään tuo ei voi olla koska sanamuoto on sisällön ymmärtämiseksi väärä.
Jumalan rauhaan toivottaen ymmärrän jotenkin asiaa.
"Tuli sitten aikuisiällä aika, että halusin repiä itseni irti Jumalan valtakunnasta."
Tarkoitatko tuossa oikeaa Jumalan valtakuntaa vai SAASTAISTA HARHALAHKOA, jonka tunnemme nimellä "vanhoillislestadiolainen herätysliike"?
oikeaa Jumalan valtakuntaa.
Onhan onnellista, että Jumalan armo on niinkin suuri, että vaikka kelvoton ihminen haluaisikin lähteä omille teilleen niin Jumala kuitenkin haluaa pitää kiinni. Näin ollen usko on alusta loppuun JUmalan työ.
Hei. Nyt kannattaa ottaa järki käteen. Muutto pois kannattaa!!! Olen itse jo 40 mies. Taustoissani samaa kuin sinulla. Olisipa mielenkiintoista nähdä ja jutella?
himoitset vain nuorta herkkulihaa. Niinhän me kaikki urokset...
Heti nää Pedot täällä kielipitkällä hyi perskeke!!!!
Luultavasti täysin oikea huomio. Olkaa varuillanne. Pedot todellakin on liikkeellä oman sisäisen tautinsa takia. Etsivät ainoastaan uhreja joiden elämän voisivat tuhota.
Olkaa varovaisia!! ( ja hyvä kun huomaatte ne)
kertoo olevansa 17-vuotias, pian 18. Jotenka ei enää aivan lapsi. Tosin useimmat tytöt ovat vielä 20-vuotiainakin melko lapsellisia.
Tässä ketjussa sitten yksi 40-vuotias uros ilmoittaa haluavansa "keskustella" tytön kanssa. Tuo keskusteluhan tarkoittaa suoraa sukeltamista herkkulihaan. Tässä yhteydessä moinen vaikuttaa sopimattomalta, koska aloittaja - nuori tyttö - kipuilee uskonasioiden kanssa. Tietysti voidaan kuvitella, että jos tämä 40-vuotias mies saisi haaviinsa 17-vuotiaan tytön, kaikki asiat menisivät mukavasti ainakin joitakin viikkoja. Sitten tulisi arki ja huomattaisiin puolin ja toisin, että eihän sitä niin kovin paljon yhteistä olekaan.
Niitähän on helpompiakin tapoja hankkia seksiseuraa kuin tämä palsta.
Melperikö siellä tyttökavereineen postailee. Häpeäisit edes! Trollata nyt teininä, jota palstan kukkahatut sitten tosissaan paapoo. Täällä ei kukaan täyspäinen kirjoittele tuollaisia nyyhkyjuttuja. Ne ovat trollien (Melperi) aikaansaannosta.
"Melperikö siellä tyttökavereineen postailee."
Haista sinä vainoharhainen vl-SUKURUTSAN seuraus pitkä PASKA!! Tämä on minun ensimmäinen kirjoitus tähän ketjuun.
"Täällä ei kukaan täyspäinen kirjoittele tuollaisia nyyhkyjuttuja."
Eihän kukaan vl saisi kirjoittaa, että hänellä menee huonosti, vaikka valtaosalla vl-KANIFARMIEN asukkaista menee huonosti. Myös täällä pitäisi jatkaa Päivämiehen kiiltokuvalinjalla = 1 lapsi soittaa kuvassa pianoa ja vanhemmat sekä 12 muuta lasta laulavat ympärillä Siionin lauluja hymy kasvoilla.
että näin kauniisti kuvaat onnellista arkipäivää Jumalan valtakunnassa:
###
1 lapsi soittaa kuvassa pianoa ja vanhemmat sekä 12 muuta lasta laulavat ympärillä Siionin lauluja hymy kasvoilla.
###
helluntalainen evankeliumi sieltä Mellun suusta säteilee ympäristön virvoitukseksi.
Seksirikollinen seurakunnan saarnaajana
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=5552&start=0&postdays=0&postorder=asc&highlight=
Voimia avaajalle.
Muista että olet Luojalle aivan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin.
Kannattaa ottaa etäisyyttä ihmislahkojen omien ikeitten kantamiseen ja
alkaa elää Kristuksen vapaudessa.
Tsemppiä Sinulle.
Noin se on. Myös ikä on sellainen, että tuossa iässä etsitään jo ainakin alustavasti itsenäisyyttä. Se on ihan hyvä asia ja kuuluu ihmisen kehitykseen. Usein muut eivät sitä haluaisi, mutta Jumala on luonut ihmisestä itsenäistyvän ja se on osa selviytymistä. Ilman sitä elämä on kärsimystä. Toki itsenäisyyden kanssakin.
Ihmislahkot ?! En olisi noin jyrkkä, mutta en kiellä etteikö noinkin voisi olla. Raamattu kertoo kaiken oleellisen. Ihmislahkoksi asiat muuttuvat, kun ihmiset keksivät omiaan ja jos se ei täsmää Raamatun kanssa.
Siksi on hyvä lukea Raamattua, että itse tietää, mikä on totta, mikä ei.
Mitään väittelyitä ei tarvitse käydä. Toteaa vaan itse, että on tai ei.
Onnittelut aloittajalle itsenäistymisestä. Se on usein vaikeaakin, koska se on uusi asia. Sitten siinä harmoniassa eläminen on vaikeaa.
Jotkut lähtevät kotoa "ovet paukkuen" toiset hyvällä mielin rakastaen.
"nii siit kuittaillaa koko suvulle sitte ku oon nii laiska paska.. en ees muista millo mua olis kannustettu, koulus pitää pärjätä yksin, porukat meinaa ettei must oo mihinkää et miks opiskelen ku ei mua näytä kiinnostavan yhtää.."
Moi!
Sinä et ole syntynyt onnellisten tähtien alla ainakaan vanhempien suhteen. On täysin väärin, että vanhempasi purkavat väsymystään ja ärtymystään sinuun - ja mahdollisesti sisaruksiisi, jotka olette viattomia siihen, että pirtti on pantu täyteen kakaroita.
Mutta tämähän on normaali vl-meininki. On surullista, että et ole saanu kannustusta elämäsi aikana. Se on tosi tärkeää lapselle ja nuorelle. Erityisesti omien vanhempien antama kannustus.
MUTTA...
"porukat meinaa ettei must oo mihinkää"
Sinusta ON JOHONKIN - paljoonkin!
Olet vielä vähän nuori nousemaan omille jaloillesi. Mutta pidä huolta itsestäsi - liiku ja harrasta sellaista, jota voit. Tämä siksi, että pysyt "ramussa" etkä vaivu esim. masennukseen, joka on pirullinen sairaus.
Irrottaudu vl-herätysliikkeestä heti, kun koet voivasi tehdä sen. Minä en voi tehdä paljon muuta kuin toivoa, että elämäsi kirkastuu siitä, mitä se on nyt.
Tsemppiä, jaksamista ja siunausta sinulle haavoitettu lintu!
Oletetaan, että trollaamisestasi huolimatta, olet "oikea" ihminen ja sinua on uhattu ampumisella. Uhkaaja menettää kaikki ampuma-aseensa ja -lupansa samalla hetkellä, kun kerrot uhkauksesta poliisille, jota välitöntä kertomista lämpimästi suosittelen.
Voi sinnuu ' väsyny' ,ymmärrän sinua paremmin kun uskotkaan! Muistan hyvin itekin nuo ajat. En ole lestadiolaisesta perheestä lähtöisin, mutta äitillä oli aina tapana motkottaa, ettei musta oo mihinkään.
Mutta kuule, kyllä sinusta on! En itekään oo koskaan älyn lahjoillani loist, mutta toivon että sinulle käy samallalailla kun minullekin - mitä enemmän päähän potkitaan, sen enemmän sisu kasvaa!
Nyt on elämää jo takana ja minulla on oma yritys, eli niin vaan minustakin () ei tuosta mihinkään ole) kumminkin sitten oli johonkin;)
Lähdevaan pois kotoa heti kun voit ja sinulla on joku työ. Huomaat, että vaikka alkuun pelottaa, vapauden tunne on ihanaa, kun saa itepäättää mitä touhuaa. Muista kuitenkin, että ensin maksetaan kaikki pakolliset ja jos rahaa jää, voi helliä itseään ;)
Tsemppiä, älä ikinä anna periksi!!!!