Ongelmallista. Olen ollut jo kohta pari vuotta ihastunut yhteen kolmikymppiseen mieheen. Itse olen 22, ja ihan onnellisessa parisuhteessa. Mutta miksi sitten tuo toinen mies pyörii mielessäni? Näen häntä todella harvoin, ehkä kerran kolmessa-neljässä kuukaudessa, ja vaihdamme sanan jos toisenkin. Tosin en näe poikaystäväänikään kovin usein, kerran tai kaksi kuussa!
Jossain vaiheessa minun ja tuon toisen miehen välillä oli flirttiä, ja ymmärsin hänenkin olevan kiinnostunut minusta. Ja joka kerta kun näen hänet, hän kysyy miten on miesasioideni laita. Ja silloin riipaisee kertoa, että kaikki on kuten ennenkin - seurustelen. Herrasmiehenä hän jättää asian siihen, ja juttelemme vain niitä näitä. Äh.
Vaikka olenkin onnellinen suhteessani joka on kestänyt kohta neljä vuotta, ajattelen tuota toista miestä. Sitä rupeaakin miettimään, että onko omassa suhteessa kaikki sittenkään kunnossa? Olenko vain tottunut elämään parisuhteessa ja siitä irtautuminen pelottaisi. Onhan poikaystäväni paras ystäväni, jonka kanssa ollaan koettu onnen hetkiä niin kuin tavallista arkeakin (asuttiin pari vuotta yhdessäkin, opiskelujen takia muutettiin eri paikkakunnille). Vai onko ihan normaalia haaveilla aina silloin tällöin jostain toisestakin, miehestä joka osoittaa kiinnostustaan. Kai olen niin naivi, että aina kun joku mies kertoo minulle tunteistaan, pyytää ulos tai muuten osoittaa kiinnostustaan, olisin sinkkuna valmis hyppäämään hänen kaulaansa. Nyt seurustelusuhde sentään estää minua tekemästä niin, mutta sitten jään ajattelemaan ja fantasioimaan tästä toisesta miehestä.
Onko jonkulla vastaavia kokemuksia? Miten voin olla varma onko nykyinen poikaystäväni minulle se oikea, uskallanko kihlautua hänen kanssaan, jos ajatuksissani pyörii toinen mies/toisia miehiä ihastuksestani riippuen? Entä kun välillä tekisi edes mieli harrastaa seksiä jonkun muun kuin oman miehen kanssa, kun oman kanssa se ei ole vähään aikaan oikein sujunut?
Jossain vaiheessa minun ja tuon toisen miehen välillä oli flirttiä, ja ymmärsin hänenkin olevan kiinnostunut minusta. Ja joka kerta kun näen hänet, hän kysyy miten on miesasioideni laita. Ja silloin riipaisee kertoa, että kaikki on kuten ennenkin - seurustelen. Herrasmiehenä hän jättää asian siihen, ja juttelemme vain niitä näitä. Äh.
Vaikka olenkin onnellinen suhteessani joka on kestänyt kohta neljä vuotta, ajattelen tuota toista miestä. Sitä rupeaakin miettimään, että onko omassa suhteessa kaikki sittenkään kunnossa? Olenko vain tottunut elämään parisuhteessa ja siitä irtautuminen pelottaisi. Onhan poikaystäväni paras ystäväni, jonka kanssa ollaan koettu onnen hetkiä niin kuin tavallista arkeakin (asuttiin pari vuotta yhdessäkin, opiskelujen takia muutettiin eri paikkakunnille). Vai onko ihan normaalia haaveilla aina silloin tällöin jostain toisestakin, miehestä joka osoittaa kiinnostustaan. Kai olen niin naivi, että aina kun joku mies kertoo minulle tunteistaan, pyytää ulos tai muuten osoittaa kiinnostustaan, olisin sinkkuna valmis hyppäämään hänen kaulaansa. Nyt seurustelusuhde sentään estää minua tekemästä niin, mutta sitten jään ajattelemaan ja fantasioimaan tästä toisesta miehestä.
Onko jonkulla vastaavia kokemuksia? Miten voin olla varma onko nykyinen poikaystäväni minulle se oikea, uskallanko kihlautua hänen kanssaan, jos ajatuksissani pyörii toinen mies/toisia miehiä ihastuksestani riippuen? Entä kun välillä tekisi edes mieli harrastaa seksiä jonkun muun kuin oman miehen kanssa, kun oman kanssa se ei ole vähään aikaan oikein sujunut?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kertoisin sun poikaystävälle millainen oikeasti olet.
se, että edes flirttailet toisen kanssa tekee
sinusta yököttävän tapauksen
häpeä!
Mun mielestä flirtti ei ole pettämistä, tietenkin ihmiset voivat käsittää flirttailun eri tavoin. Yleensähän se nyt kai käsitetään lähinnä hymyilynä ja katseiden vaihtona, vai??? Ja tuskinpa se poikaystäväkään ei olis koskaan hymyillyt kenellekään toiselle tytölle...
No pyydä vaikka kahville tätä toista miestä ja katso miten teillä kemiat pelaa.. Jos et kerran ole aidosti onnellinen poikaystäväsi kanssa eikä seksielämäkään suju, suosittelisin tätä. Yleensä suhde huononee kun asutaan toisilla paikkakunnilla eikä nähdä usein. Paikalliset houkutukset kun ovat usein liian suuria.
Normaalia on haaveilla toisesta poikaystävä kanditaatista vain silloin, kun et ole syvästi rakastunut.
Älä välitä tuollaisista kommenteista, flirttaus on ihan ok, kunhan ei johda syvempään suhteeseen poikaystäväsi selän takana.
Niin. Jos joku osaisi vastata kysymykseesi sen ainoan oikean vastauksen, elämä olisi aikalailla helpompaa..
Itse olen sitä mieltä että toi kaikki on kovin normaalia. Sellaisia me ihmiset ollaan; "mitä jos..." ja se mistä ei tiedä kiinnostaa tietenkin enemmän kuin vanha tuttu toveri. Siihen päälle vielä kaikki omat fantasiat siitä, millainen se toinen sitten olisi, kun kerran tuntuu että se voisi jopa olla SE, hänessä on jotain aivan erityistä.
Voin kertoa että tuskinpa sen kummoisempi, mutta sinulle tällä hetkellä saavuttamaton. Arki on tullut jo vastaan omassa suhteessasi ja mikä on ihanampaa kuin ihastumisen tunne...
Usein vain käy niin että ihmiset tajuavat mitä heillä oli, vasta kun ovat sen menettäneet. Eikä tämän tosiasian kertominen sinulle mitään auta, uteliaisuus yleensä voittaa, ainakin tosi monella.
Ainoa, kuka voi asioita muuttaa suuntaan tai toiseen olet sinä itse, vaikka kuinka haluaisit vastauksia muilta. Vaikeaa se on, mutta päätös on yksin sinun.
Jep, Ihastumisen tunne on kaikkein ihaninta, mutta sen varaan ei kannata paljoa laittaa. Mutta jos se sinua niin häiritsee, suosittelinkin tapaamaan tämän uuden tuttavuuden ja katsoa miten homma teillä toimii. Voi toimia hyvin tai huonosti, siinähän näkisit.
Ja jos nykyinen poikaystäväsi ei pysty tyydyttämään sinua (harva mies oikeasti rakastaessaan ei pysty tyydyttämään naista), voi kyse yksinkertaisesti olla teidän suhteen hiipumisesta.
Ja jos flirttailut muitten miesten kanssa ovat kovasti mielessä, et todennäköisesti ole kovinkaan rakastunut poikaystävääsi, mutta tuonhan jo sanoinkin.
niin jätä se pentu ensin ja sitten vasta ala tapailemaan uutta.
olet aika säälittävä, koska elät tyhjyyttä olevassa suhteessa. se on todella vain ajanhukkaa, etkä saa siitä mitään.
saat vaan toiselle vääriä käsityksiä.
todellakin säälittävä tapaus olet.
tuollaisia on paljon, jotka mukamas elävät "onnellisesti".
sinä sentään olet tiedostamassa sitä
mutta jätä se pentu ensin ja sit vasta uutta.
mitäs sitten jos se ihastus jääkin vaan ihastukseksi, kaipailetko sen pennun helmoihin uudelleen.
oletko valmis ottamaan sen riskin??
onnea vaan!
Hei,
Mielestäni ajatuksesi ovat ihan normaaleja. Itselläni on kohta kymmenen vuotta täynnä ihan onnellisessa parisuhteessa. Olemme asuneet yhdessä jo viisi vuotta. Ja myönnän tuntevani/ajattelevani aivan samoin. Itselläni on heikko itsetunto, ja saamani huomio pistää pääni helposti sekaisin. Minusta ajatella ja haaveilla saa, ja omasta mielestäni se on aivan normaalia. Peilaan myös ns. ihastuksillani omaa suhdetta, ja kerta toisensa jälkeen tulen samaan tulokseen, että siippani on se, jonka kanssa haluan elää ja olla. Itselläni on tälläkin hetkellä ns. flirttiä työtoverini kanssa - ja myös hän on ihan onnellisessa suhteessa. Emme kummatkaan halua muuta, mutta joskus seksistiset puheet ja flirtailu piristää päivää. Puhumme puolisoistamme, parisuhteesta yms. aivan avoimesti. Ja vaikka työtoveriani joskus ns. haaveillen ajattelen, en ikinä haluaisi seurustella hänen kanssaan, ja ainakun tulee uusia piirteitä mistä en pidä, sen varmempi olen omasta suhteesta ja sen "täydellisyydestä".
Jos asiat eivät jää pelkästään ajatustasolle tai muut pyörivät ajatuksissasi, enemmän kuin poikaystäväsi, silloin kannattaa miettiä suhdettasi.
Meitä on siis kaksi! Mä oon seurustellu kanssa kohta 4 vuotta ja ollaa asuttu yhdessä yli kaks vuotta. Sitten on se kolmas mies..ihastumiselle ei voi mitään ja olen jutellut asiasta kyseisen miehen kanssa,koska hönen tunteet on samat. En kuitenkaan ole valmis jättämään rakastamaani miestä pikku ihastuksen takia, koska se kyllä menee ohi.. Ihmisiähän me vaan ollaan ja kun nyt joku kohta taas kirjottaa kuinka paskoja me ollaa ni antaa niitten niin ajatella,koska ne ei vaan oo mitään tällästä kokenu, ni ne ei voi tietää miltä tämä tuntuu!
on jos kumppaniaan RAKASTAA ei haikaile(flirtit jne.jne.)toisten perään.Suhteessa on JOTAKIN VIALLA jos toisesta kiinnostuu.
vai niin..no jos sinä sen tiedät ni selvä sitte..
Tottakai saa katsoa jne mutta jos tosiaan miettii paljon toista niin kyllä jotain on pielessä.
hyvin kirjoitti tuo, joka sano, että jätä se penska ja sitten vasta kato se toinen.
Kiitos vastauksista. Tiedän, että asia ei muutu miksikään kysymällä asiasta täällä, mutta minulla on vain ollut tarve saada kertoa asiasta... yleensä puhun kaiken poikaystävälleni, mutta en tietenkään voi puhua tästä. Vaikka kyllä minun eräs ystäväni pystyy keskustelemaan avopuolisonsa kanssa kaikista ihastuksista, ja tällöin ihastumiset yleensä katoavatkin pian, kun toinen niistä tietää. Se "jännitys" kai katoaa... Mutta minä tiedän, että suhteemme ei kestäisi tällaista. Olemme liian mustasukkaisia.
Tietenkin lopettaisin edellisen suhteen ennen toisen aloittamista, jos näin päättäisin. Luulen, että asia on juuri niin kuin joku kirjoittikin, että arki vain on alkanut tuntua kovin arjelta ja siksi haikailen toisen perään. Ja luultavasti olisin todella onneton, jos suhde poikaystäväni kanssa kariutuisi. Rakastan häntä, mutta ehkä epäröintini johtuvat siitä, että pelkään kaikkein eniten sitä, että naimisiin mentyämme huomaisin, että en olekaan onnellinen. En haluisi koskaan erota avioliitosta, ja sitoutuminen pelottaa tästä syystä. Eihän sitä tosiaan koskaan voi tietää kuka on se "oikea". Jos sellaista sitten onkaan... Ehkä ihastuminen minunkin kohdallani on sitä, että menen aivan sekaisin, kun huomaan jonkun olevan minusta kiinnostunut...
Mutta joka tapauksessa, kiitos vastauksista, kaikista - ne laittoivat ajattelemaan! :)
Joo-o. Toi sun juttu kullostaa aika lailla samalta kun mun tilanne. Oon 25 v. äijä, oon seurustellut yhden mimmin kanssa n.kolme vuotta, asuttu kimpassa pari vuotta jne.
Mut mua rassaa yks asia. Yli kymmenen vuotta sitten tutustuin erääseen tyttöön, joka käänsi mun "kovan jätkän" pään todellisesti. Me ollaan aina oltu tuon tytön kanssa tosi hyviä kavereita, mutta vähän vanhemmiten on alkanut olemaan sellaista lääppimis/pusuttelu yms. meininkiä aina kun nähdään vähän hiprakassa.
Mä oon ollut vähän siinä uskossa, että jotain peliä varmaankin on tässä jutussa, koska kukaan ei ole koskaan osoittanut mulle sellaista hellyyttä kuin hän, tai sitten se on vaan tuntunut musta ihanammalta kuin muiden.
Mulla on ollut n. parikymmentä muijakaveria tässä kymmenen vuoden aikana, jotkut todella vakavasti otettavia tapauksia, toiset vähemmän. Oon tuntenut rakkautta monesti, mutta koskaan ei oo ollut ketään kohtaan niin voimakasta fiilistä kuin tätä edellä mainittua. Musta oikeesti on tuntunut, että jos kohtalo meitä täällä määrää, niin meillä tulee olemaan vielä joskus vakavampaa peliä hänen kanssaan, niin paljon ollaan yhdessä koettu ja on tapahtunut vaikka mitä.
Mä en näe mun nykyistä muijaa kovin usein, ehkä pari kolme päivää viikossa, tuota toista vielä harvemmin. Mutta kun nähdään tuon toisen kanssa, niin aina mä jään vaan miettimään et kuinka tuo nainen voi olla noin ihana. Ja sitten kun siihen tulee yleensä vielä jonkinlaista hellyydenosoitusta päälle illan mittaan, niin taas mua vietiin.
Mutta. Viime viikonloppuna tuli taas juhlittua tossa kaveripiirissä ja sovittiin tuon tytön kanssa että nähdään jossain vaiheessa iltaa. En kuitenkaan häntä nähnyt ja olin jo lähdössä kotiin ravintolan jälkeen tyttöystäväni kanssa, kun tuo typykkä soitti mulle ja pyysi luokseen jatkoille. Noh, minäpä sitten sanoin tyttöystävälleni, että en tule kotiin vielä vaan painun johonkin etsimään jatkoja, ja katosin tuolle tytölle.
Kun pääsin perille, hän osoitti punkkaa, että mennään vaan nukkumaan samantien. Könysin hänen viereen, hän tuli mun kainaloon ja alkoi taas kerran tuo hyväily sieltä täältä. No tälleen miehenä tietysti alkoi jo tuntua vähän liiankin mukavalta ja tyttö oli tosi kiihottunut, mutta homma loppui siihen, että hänestä mä en enää tuntuisi minulta, jos mentäisi pidemmälle.
Okei. Jätin hommat siihen ja nukuin.
Seuraavana päivänä kysyin häneltä koko jutusta, että mitä se haluaa? Kun itestä tuo yö oli koko elämäni paras hetki. Mutta hän vaan halusi pitää mut kaverina. Arvostan sitä, mutta miksi kaverit tekee näin? Kun en mä ainakaan muiden naispuolisten kavereiden kanssa harrasta tollaista menoa.
Että mä en myöskään oikein ymmärrä itseäni enkä koko omaa tilannettani enää. Mulla on oma uskollinen ja ihana muija, mutta kun tilaisuus tulee niin...
Paskamainen fiilis, en oikein halua nähdä enää koko ihmistä enkä oikein omaa muijaakaan.
Kiitti.