Ihmeellinen siksi, etten ole eläessäni kärsinyt juuri minkäänlaisista vatsaongelmista. Kerran on kiidätetty sairaalaan, kun terkkari epäili umpisuolen tulehtuneen, mutta siinä se. Mitään selitystä koville vatsakivuille ei silloin löytynyt ja tästä on aikaa 6 vuotta.
Nyt viimeiset kuukauden päivät ovat olleet yhtä helvettiä.
Yhtenä iltana alkoi kova vatsakipu, joka paheni pahenemistaan ja lopulta makasin hiestä märkänä mitä ihmeellisimmissä asennoissa, kun pelkkä hengittäminenkin sattui. Ajattelin kuitenkin sen menevän yön aikana ohi, mutta eipäs mennytkään. Aamulla lääkäriin, jossa ei selvinnyt yhtään mitään. Verikokeet olivat normaalit ja raskaus- sekä sukupuolitestit negatiiviset. Lääkäri totesi, ettei tiedä mikä kivun aiheuttaa. Samana iltana alkoi jäätävä vesiripuli. Lääkäri soitti seuraavana päivänä ja oli helpottunut, että syy löytyi. Pelkkä vatsatauti, ei sen kummempaa.
Parin päivän päästä olo helpottui. Mutta sitten tuli taas vatsakipu ja vesiripuli. Ja juuri kun se ehti siitä rauhoittua, se alkoi taas uudestaan. Ja uudestaan, ja uudestaan. Ja silloin kun se alkaa, voi vain rukoilla olevansa kotona.
Soitin lääkäriin ja hoitaja konsultoi lääkäriä. Lääkäri (minua koskaan näkemättä) totesi, ettei lisätutkimuksille ole tarvetta. Pyysin itse, että esim. keliakia testattaisiin, mutta ei. En saanut edes sitä helpointa vastausta kaikkiin vatsaongelmiin; epäilyä ärtyneestä suolesta.
Kokeilin jättää viljat pois ja alkuun se tuntui toimivan todella hyvin. En ollut tajunnutkaan, kuinka turvonnut ja "huonon oloinen" vatsa oli ollut ehkä jo monta vuotta. Ilmavaivat ja syömisen jälkeen ilmenevä ikävän tuntuinen turvotus olivat poissa. Mutta tosiaan, ripuli alkoi uudestaan tästä huolimatta.
Kaiken tämän ajan olen voinut yleisestikin todella huonosti. Ruoka ei tahdo maistua, oksettaa, heikottaa, väsyttää aivan jumalattomasti ja blaah... On yksinkertaisesti sairas olo. Pahimmillaan en voi syödä mitään ilman vatsakipua.
Mikään ei ole muuttunut tässä kummallisesti kuukauden aikana, enkä ole syönyt yhtään sen ihmeellisemmin kuin koskaan muulloinkaan (lukuun ottamatta sitä, että olen ollut gluteenittomalla nyt pari viikkoa). Stressiä on ollut monia vuosia, eikä siitä ole aiemminkaan aiheutunut mitään tällaista.
Niin että mitä tässä nyt tekisi, kun terveydenhuollon lääkäreitä ei kiinnosta?
Kerrottakoon vielä, että olen normaalipainoinen 23v nainen.
Nyt viimeiset kuukauden päivät ovat olleet yhtä helvettiä.
Yhtenä iltana alkoi kova vatsakipu, joka paheni pahenemistaan ja lopulta makasin hiestä märkänä mitä ihmeellisimmissä asennoissa, kun pelkkä hengittäminenkin sattui. Ajattelin kuitenkin sen menevän yön aikana ohi, mutta eipäs mennytkään. Aamulla lääkäriin, jossa ei selvinnyt yhtään mitään. Verikokeet olivat normaalit ja raskaus- sekä sukupuolitestit negatiiviset. Lääkäri totesi, ettei tiedä mikä kivun aiheuttaa. Samana iltana alkoi jäätävä vesiripuli. Lääkäri soitti seuraavana päivänä ja oli helpottunut, että syy löytyi. Pelkkä vatsatauti, ei sen kummempaa.
Parin päivän päästä olo helpottui. Mutta sitten tuli taas vatsakipu ja vesiripuli. Ja juuri kun se ehti siitä rauhoittua, se alkoi taas uudestaan. Ja uudestaan, ja uudestaan. Ja silloin kun se alkaa, voi vain rukoilla olevansa kotona.
Soitin lääkäriin ja hoitaja konsultoi lääkäriä. Lääkäri (minua koskaan näkemättä) totesi, ettei lisätutkimuksille ole tarvetta. Pyysin itse, että esim. keliakia testattaisiin, mutta ei. En saanut edes sitä helpointa vastausta kaikkiin vatsaongelmiin; epäilyä ärtyneestä suolesta.
Kokeilin jättää viljat pois ja alkuun se tuntui toimivan todella hyvin. En ollut tajunnutkaan, kuinka turvonnut ja "huonon oloinen" vatsa oli ollut ehkä jo monta vuotta. Ilmavaivat ja syömisen jälkeen ilmenevä ikävän tuntuinen turvotus olivat poissa. Mutta tosiaan, ripuli alkoi uudestaan tästä huolimatta.
Kaiken tämän ajan olen voinut yleisestikin todella huonosti. Ruoka ei tahdo maistua, oksettaa, heikottaa, väsyttää aivan jumalattomasti ja blaah... On yksinkertaisesti sairas olo. Pahimmillaan en voi syödä mitään ilman vatsakipua.
Mikään ei ole muuttunut tässä kummallisesti kuukauden aikana, enkä ole syönyt yhtään sen ihmeellisemmin kuin koskaan muulloinkaan (lukuun ottamatta sitä, että olen ollut gluteenittomalla nyt pari viikkoa). Stressiä on ollut monia vuosia, eikä siitä ole aiemminkaan aiheutunut mitään tällaista.
Niin että mitä tässä nyt tekisi, kun terveydenhuollon lääkäreitä ei kiinnosta?
Kerrottakoon vielä, että olen normaalipainoinen 23v nainen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.