Kyllä harmittaa taas niin nuo isovanhemmat!!!

Kai sinä kutsuit ne isovanhemmat lapsen synttäreille vai eivätkö sittenkään muistaneet tulla?

Unohtivatko synttärit totaalisesti ? Jos kutsu on keskiviikkona ja oikea päivämäärä jo maanantaina, voi olla luonnollista onnitella vasta pileissä.

Jos ei mitenkään muista oikeana tai vääränä päivänä, on jotain pielessä. Ilmeisesti vanhempien ja isovanhempien välillä. Ikävää jos isovanhemmat ovat niin suppeakatseisia, että antavat lapsen kärsiä tilanteesta. Ja ikävää, jos vanhemmat olettavat automaattista muistamista sekä päivämäärän että kutsupäivämäärän mukaan. Mahdollisesti myös arvostelevat lahjoja.

olen seurannut isovanhempien touhua,lapsi kielletään kokonaan tapaamasta toista vanhempaa,koska hänon ulkomaalainen.Pappa pitää lasta vankinaan.Ei auta vaikka lastensuojeu on antanut tapaamis oikeuden.

Minä voin kertoa toisenlaisen tarinan, olen varmasti jokaisen syntymäpäivän muistanut ja yrittänyt selvittää, miten voin ja saan lapsia muistaa. Vaan tuntuu, että aina menee väärin, lapset eivät saa itse kertoa toiveistaan , sillä ne ovat ikävä kertoa lapsen äidin, oman tyttäreni suuria vaatimuksia. Hänen eronsa jälkeen ei lapsilla ole ollut syntymäpäiväjuhlia, joihin ainakaan meitä olisi kutsuttu, emme ole saaneet nähdä millaisissa oloissa lapsenlapsemme ja lapseni elävät, sen kieltää tämä uusi uros.
Lapset ovat saaneet alun kieltelyn jälkeen olla meilläkin, silloin kun äidilllä on työmatkoja, sillä tämä uusi mies ei lapsia hoida, ei ole hoitanutkaan viittä omaansakaan eikä lapsenlapsiaan, sillä on jo yli viisikymppinen.
Olen kuljettanut äidin pyynnöstä lapsia harrastuksiin ja samalla tullut huomanneeksi että tuo mies jotenkin onnistuu olemaan aina jossakin kohtaa matkan varrelle ikään kuin väijymässä.
En tiedä tehneeni mitään pahaa lapselleni, päinvastoin olen auttanut hyvinkin paljon. Olen todella lasten vuoksi kuunnellut kaikki pahat sanat, olen ollut kuin jalkorätti, tämä uuden miehen äiti on saanut käydä heillä kylässä, me emme, vaikka olemme hyvinkin suurella määrällä osallistuneet jo entisen liiton aikana asunnon saamiseen ja lasten hoitoon ja vaateavustuksiin.
On ollut tosi vaikeaa löytää tie miten voi lapsille saada niin syntymäpäivälahjat, kuin joululahjat.
Tämä murtaa meitä suuresti. Miksi, kysyn yhä uudelleen, sillä voisihan lapsemme vierailla meillä ja tuoda lapset , leipoisin kakutkin.
Eihän meidän välillä tarvitsi olla mitään aitaa, vaikka tuo hänen miehensä nyt ei meitä haluaisikaan kotiinsa, mitähän salaisuuksia hänellä oikein on.

Tosi inhaa kun muillaki tuntuu olevan noita hankaluuksia isovanhempien ja lastenlasten välillä johtu sitten mistäki osapuolesta!

Mitä omalle kohdalle tulee ei meillä järkevä keskustelunalotus tunnu auttavan noin muutoinkan. Vanhemmat on kun saippuapalasia eikä mistään tule selkoa. Syndeasiassa kohteliaasti kutsun enkä rutise jolleivat muista oikeana taikka juhlapäivänä. Jos kostoaietta on minun suuuntaan niin sitten tiijä kyllä mistä. Jo helpottanu etten tätä jaksa kauemman pyöritellä,

Onhan se hyvä että lapsilla isovanhemmat on ja muutenki yritän olla mukavasti kun nähdään että kaikilla olis mahdollisimman hyvin. Silti heillä jotenki asiat tuppaa olemaan jatkuvasti rempallaan tai uus katastrofi joltain suunnalta iskemässä. Mistä lie johtuu en tiijä mutta vaikuttaa etten minäkään heitä sen onnellisemmaks tee vaan lapsistaniki on vaivaa joten varmaan näkemiskerrat sen kun harvenee. Kuka sitä väkipakolla? Muttei mun murehtimiseni siinä auta tai kuka sitä pitemmän päälle jaksaskaan toisten puolesta murhtia? Joten annan heidän vastata omasta elämästään itte.

Onneks on sitte muita läheisiä joiden kanssa nauttia elämästä ettei tartte tuota jäädä murehtimaan. Harmituskin lähti alotuksella poies onneksi. Toivon samaa muille että jollei asiat luontevasti mene yksiin niin antais koko jutun olla kokonaan noin tarkemmin aatellen..

Kyllä ittee ainakin hävettäs ihan helvetisti jos unohtais/ei kiinnostais omien lastenlasten juhlat ja muutenkin elämä. Mun miehet vanhemmat on just tälläsiä, toisin ku mun oma äiti joka valitettavasti kuoli muutama vuosi sitten. Omalle lapselleni en aio tuommosta tapaa opettaa jossa vähätellään noita synttäreiden ja muiden juhlapäivien viettoa ja juhlistamista, juhlitaan sitten vaikka kahdestaan jos ei muuta.

Jaksuja sulle ja juttele lastes kanssa asiasta, voi olla että on heilläkin paha mieli.

Aloittaja sanoo että isovanhemmat ovat "unohtaneet" ja "yksikään ei muistanut". Sitten myöhemmässä kommentissa hän kertoo että "juu kutsuin". Jos aloittajan päässä ei viiraa, niin ehkä isovanhemmat ovat jo alkaneet dementoitua ja siinäkin tapauksessa aloittaja on se, jonka pitää vanhukset ihan konkreettisesti paikalle hoitaa jos vieraita haluaa.

Olen itse varmaan ihan esimerkillinen mummu, näen ja koen sen myös vävyn ja miniän kohtelusta. Ja lastenlasten tietenkin, nenät ikkunassa odottavat. Mutta ikinä en muistaisi synttäreitä, jos omat lapset eivät muistuttaisi. Olen työelämässä kiireisessä työssä, joka on täynnä deadlineja. Olisi kohtuutonta vaatia minulta sellaista, en todellakaan ole niitä vanhempia, jotka muistavat lastensa hetutkin.

Lapseni laittavat meilin kaikille isovanhemmille, sopiiko viettää synttäreitä vaikka lauantaina siihen ja siihen aikaan. Me sitten vastaamme, kaikille sopiva aika lyödään lukkoon, yleensä joka ikinen on paikalla. Joskus tulee puhelimessa puheeksi varsinainen syntymäpäivä, saatan laittaa tekstiviestin niille lapsenlapsille, joilla jo känny on.

Eikö aloittajan kannattaisi ottaa asia puheeksi ja selvittää.

No siis onhan isovanhempia jotka muistavat jopa nimipäivät sun muut,mut ei välttämättä kovinkaan moni muista ulkoa hetuja,mut anyways.. en mä nyt sanois et on aivan kohtuutonta vaatia muistamaan omien lapsen lapsien syndepäivät.Jos on kiireinen uraihminen niin eikös heillä oo isot kalenterit johon voisi merkitä valmiiksi niitten lapsien synttäripäivät ja kun ajan kohat lähenee niin vaikka esittäisit muistavasi jo ennakkoon muksujen juhlapäivän näin annat kuvan itsestäsi että olet aidosti kiinnostunu!

Aivan idioottimainen mielensäpahoittamisaloitus. Ammattimaiset mielensäpahoittajat kasvattavat lisää samanlaisia. Toivottavasti aloittajalla ei kovin montaa lasta ole, vitisijägeenejä tänne ei tarvita...