Olen ihastunut yhteen samaa vuositasoa käyvään tyttöön jo kolmatta vuotta. Se alkoi heti ensimmäisestä silmäyksestä häneen, mutta en ole viitsinyt tehdä mitään. Kohta lukio kuitenkin loppuu ja tiet erkanevat niin ajattelin nyt kerran kokeilla onneani.
Minulla ei ole koskaan ollu tyttöystävää, en ole koskaan suudellut enkä ole juuri puhunutkaan tyttöjen kanssa. En ole muutenkaan kovin puhelias, tuntemattomien kanssa puhun mahdollisimman vähän. Jutut kaverin kanssa kuitenki sujuu ihan hyvin, mutta joskus tulee vaikeuksia keksiä puheeaiheita tai sanottavaa kun kaveri kertoo jonkun jutun eli malliin joo-o josta saa hieman sellaisen käsityksen ettei kiinnosta vaikka juttu oli ihan hyvä. En myöskään luo kovin helposti silmäkontaktia muiden ihmisten kanssa, luon aina vilkaisun ja katson muualle.
Nämä asiat tekevät treffeile pyytämisen vaikeaksi minulle. Etenkin pääkopan tyhjeneminen kun pitäisi keksiä jotakin sanottavaa. Jos tietäisin minne pyytää hänet ja miten kysyisin sekä keksisin jotakin sanottavaa treffeillä, aloite olisi helppo vaikka olenkin luonteeltani hyvin ujo. En pidä itseäni rumana mutta toisaalta minäkuvani saattaa olla vääristynyt, mutta en usko.
En tiedä tästä tytöstä juuri mitään muuta kuin sen mitä malleja olen rakentanut hänestä. En siis ole ihastunut pelkästään ulkonäköön vaan myös luonteeseen. En edes ole kertaakaa puhunut hänelle joka tekee asiasta hankalamman, kun en edes tiedä mitä mieltä hän on minusta tai onko hänellä jo poikaystävä.
Olisiko mitään neuvoja?
Minulla ei ole koskaan ollu tyttöystävää, en ole koskaan suudellut enkä ole juuri puhunutkaan tyttöjen kanssa. En ole muutenkaan kovin puhelias, tuntemattomien kanssa puhun mahdollisimman vähän. Jutut kaverin kanssa kuitenki sujuu ihan hyvin, mutta joskus tulee vaikeuksia keksiä puheeaiheita tai sanottavaa kun kaveri kertoo jonkun jutun eli malliin joo-o josta saa hieman sellaisen käsityksen ettei kiinnosta vaikka juttu oli ihan hyvä. En myöskään luo kovin helposti silmäkontaktia muiden ihmisten kanssa, luon aina vilkaisun ja katson muualle.
Nämä asiat tekevät treffeile pyytämisen vaikeaksi minulle. Etenkin pääkopan tyhjeneminen kun pitäisi keksiä jotakin sanottavaa. Jos tietäisin minne pyytää hänet ja miten kysyisin sekä keksisin jotakin sanottavaa treffeillä, aloite olisi helppo vaikka olenkin luonteeltani hyvin ujo. En pidä itseäni rumana mutta toisaalta minäkuvani saattaa olla vääristynyt, mutta en usko.
En tiedä tästä tytöstä juuri mitään muuta kuin sen mitä malleja olen rakentanut hänestä. En siis ole ihastunut pelkästään ulkonäköön vaan myös luonteeseen. En edes ole kertaakaa puhunut hänelle joka tekee asiasta hankalamman, kun en edes tiedä mitä mieltä hän on minusta tai onko hänellä jo poikaystävä.
Olisiko mitään neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
sille sähköpostia ja tarvittaessa vaikka anonyyminä.
Kun ei ole sähköpostia eikä puhelinnumeroa ei edes kotiosoitetta. Vain koulussa häen häntä.
Aika inhottava tilanne. Oon itse kans lukion loppusuoralla ja ihastunut aika pahasti niin voin hyvin kuvitella... Onko tämä tyttö mahdollisesti huomannut katseesi tms? Tiedätkö hänen nimensä? Jos et niin käy katsomassa vaikka jostain ryhmälistasta. Sitten katot numerotiedustelusta hänen numeronsa ja anonyyyminä lähetät jotain. Mut muista kysyy alkuvaiheessa onko se jo varattu. Jos ei niin hienovaraisesti ja omana itsenäsi kerrot ajatuksistasi. Pienet kehut ovat hyvä juttu mutta rajansa silläkin. Muuten saat itsesi kuulostamaan vain onnettomalta pyrkyriltä.
Jos et jostain syystä tiedä nimeä tai edes "löydä" sitä mistään niin ei kai siinä muuta ku meet puhuun sille. Ei siinä muuta mahollisuutta oo.
Itse ihastuin yhteen poikaan viime keväänä. Ja samalla tiesin hänen olevan myös kiinnostunut... Vaihtelimme katseita puoli vuotta, kunnes otin häneen yhteyttä. Nyt olemme jo tutustuneet hyvin ja hän on aivan mahtava... Että onnea yrityksille. Tällaiset asiat ovat arkoja ja vaikeita, eivätkä ne anna armoa...
Kyllä tiedän nimen, mutta en viitsi alkaa etsimään mistää tiedustelupalvelusta, jotenki vakoilun omaiselta se tuntuu ja hieman oudoltakin.
Kyllä katseet on sillointällöin kohdannut mutta en sitten tiedä siitä kun katson aina pois kun tavallaan säikähdän.
Kuulostaa aika isolta asialta.
Mä henkilökohtaisesti en ole minkään nimettömien soittojen tai viestien kannalla, ne on ehkä ihan hyvä konsti vielä yläasteellakin, mutta joskus lapsista on kasvettava aikuisia, jotka uskaltavat ottaa riskejä ja kohdata seuraamukset omissa nimissään. Musta ainakin tuntuisi aika kummalliselta, jos joku selkäni takan ottaisi selvää yhteystiedoistani ja lähestyisi sillä tavalla.
Eli: mun neuvoni on se, että menet juttelemaan sille tytölle. Kaikki pelkää sellasissa tilanteissa (ja jos eivät pelkää, ovat yleensä aika tylsiä tyyppejä). Ei se mitään, jos et keksi puhuttavaa tai jos et koko ajan uskalla katsoa silmiin (yritä kuitenkin mahd. paljon), jos tyttö on susta tykätäkseen, se tuskin sitä paljon haittaa. Koeta ottaa ihan rauhallisesti ja luottaa itseesi (siis luottaa siihen että teet OIKEIN, että tämä on asia, joka sinun TÄYTYY tehdä, olivatpa seuraukset mitkä hyvänsä). Voit ihan hyvin vaikka vihjaistakin tytölle, miltä susta tuntuu, ts. ettet oikein tiedä, miten tilanteessa tulisi käyttäytyä ja mitä sanoa, se voi vähän helpottaa tilannetta ja luoda välillenne jonkinlaisen yhteyden.
Mä luotan suhun. Luota itsekin itseesi. Kerro sitten kuinka kävi!
Mun neuvo ois, et meet jutteleen sille, vaikka se tuntuis kuinka hirveältä. Mutta jos tosissaan tykkäät siitä ni sun kannattaa mennä jutteleen sille ja ottaa riski; muuten voi jäädä harmittamaan ehkä todella paljon, niinkuin mulle kävi.
Mä en koskaan uskaltanu mennä jutteleen mun ihastukselle, koska olin pelkuri. Nyt me ei sit enää olla samassa koulussa ja tuskin enää nään häntä. Harmittelen vieläkin pelkuruuttani ja toivon, että voisin kertoa hänelle tunteistani. Tuntuu siltä, että ne eivät tukahdu koskaan, vaikka kuinka haluaisin. :(
No ei tänään onnistunut se kysyminen... Vielä aamulla oli sellainen olo että olisi tarpeeksi rohkeutta mutta keskipäivällä järki tuli mukaan. Miksi hän minun kanssa lähtisi ulos kun olen tälläinen outo poika joka istuu välitunnit yksin ja kattelee lattiaa ja seiniä. Hän voisi saada kenet tahansa muun sosiaalisemman ja muutenkin hauskemman pojan. Mutta katsoo jos huomenna saisi lisää voimaa.
Mä uskon, et sä viel tosta keräät rohkeutesi ja meet juttelemaan sille tytölle. Helppoa se ei tule olemaan, mutta älä luovuta.
Mä tunsin yhen, joka ei meinannut uskaltaa mennä kertomaan sen ihastukselle tunteistaan. Lopulta sen kaveri sano, et jos sä et kerro sille ni mä kerro. Sit se meni lopulta itse kertomaan sille ihastukselleen. Lopputulos ei ollut kyllä sitten paras mahdollinen, mutta ei se maailma silti siihen kaatunut. Et ehkä jos joku ottais sua "niskasta kiinni" ja sanois, et mee juttelemaan; ni sit ei ehkä ois vaihtoehtoja tai muuten joku muu tekis sen sun puolesta.
Ehkä mun oloa olisi helpottanut myös paljon, jos olisin uskaltanut mennä kertomaan tunteistani ihastukselleni. Vaikka hänellä ei olisi ollut tunteita minua kohtaan, niin se ei olisi niin kamalaa kuin epätietoisuus.
Mutta ole sä rohkea äläkä ole pelkuri niin kuin minä. Totuus voi olla joskus parempi kuin epätietoisuus. Ja muista aina, että miten itse suhtautuisit vastaavaan tilanteeseen, siis jos joku olisi kerännyt rohkeutensa ja kertoisi sinulle tunteistaan. Zsemppiä sulle! :)
Joo minulla on liian huono itsetunto. Sanoin kaksi lausetta hänelle, mutta en saanut mitään näkökontaktia joten päättelin että en saa häntä ulos kanssani ja siihen se jäi... Kaipa sulkeudun taas kunnes joku tyttö tekee aloitteen :(