Kaikki armeijan käyneet todennäköisesti muistavat tarinat ”jarrusta”.
Armeijalegendan mukaan jälkiruokakiisseliin lisätään ”jarrua”, jolla pyritään vähentämään varusmiesten seksuaalista halukkuutta. Jarrun on leikkisästi sanottu vähentävän sotilaiden laukaisuherkkyyttä.
IS kysyi asiaa armeijan ruokahuollon Leijona Cateringin keittiömestarilta Jaakko Sauvolalta.
Käytetäänkö salaista ”jarrua” kiisselissä vai ei?
– Ei se käytössä ole, mutta tallessa se on kyllä. Jarrujuuri on meillä Kuopiossa panssariovien takana kassakaapissa. Se voidaan ottaa käyttöön tarvittaessa, mikäli sotilaallinen kuri ei pysy yllä viikonloppuvapaillakaan, Sauvola sanoi.
Sauvolan mukaan ”jarrujuuren” koostumus on valtionsalaisuus. Sauvolan mukaan varusmiehet voivat kuitenkin huoletta syödä kiisseliä.
Sotahistorioitsija Anssi Vuorenmaa kirjoitti Tiede-lehdessä 2007, että huhut ”jarrusta” levisivät jo sota-aikana suomalaissotilaiden keskuudessa. ”Jarru” oli todennäköisesti bromia, jonka suoloja ja yhdisteitä käytettiin unilääkkeenä.
Saksalaiset käyttivät ilmeisestyi bromia tai sen yhdisteitä myös sotilaiden seksiviettien hillitsemiseksi. Huhu ”jarrusta” voimistui Suomessa, kun Päämaja 1941 määräsi sotilaille C-vitamiinikuurin. Sen jälkeen huolestuneet sotilaat jättivät kiisselit ja mehut väliin.
Matleena Lahti, Panu Karhunen
http://m.iltasanomat.fi/ruokala/art-1433308478392.html
Armeijalegendan mukaan jälkiruokakiisseliin lisätään ”jarrua”, jolla pyritään vähentämään varusmiesten seksuaalista halukkuutta. Jarrun on leikkisästi sanottu vähentävän sotilaiden laukaisuherkkyyttä.
IS kysyi asiaa armeijan ruokahuollon Leijona Cateringin keittiömestarilta Jaakko Sauvolalta.
Käytetäänkö salaista ”jarrua” kiisselissä vai ei?
– Ei se käytössä ole, mutta tallessa se on kyllä. Jarrujuuri on meillä Kuopiossa panssariovien takana kassakaapissa. Se voidaan ottaa käyttöön tarvittaessa, mikäli sotilaallinen kuri ei pysy yllä viikonloppuvapaillakaan, Sauvola sanoi.
Sauvolan mukaan ”jarrujuuren” koostumus on valtionsalaisuus. Sauvolan mukaan varusmiehet voivat kuitenkin huoletta syödä kiisseliä.
Sotahistorioitsija Anssi Vuorenmaa kirjoitti Tiede-lehdessä 2007, että huhut ”jarrusta” levisivät jo sota-aikana suomalaissotilaiden keskuudessa. ”Jarru” oli todennäköisesti bromia, jonka suoloja ja yhdisteitä käytettiin unilääkkeenä.
Saksalaiset käyttivät ilmeisestyi bromia tai sen yhdisteitä myös sotilaiden seksiviettien hillitsemiseksi. Huhu ”jarrusta” voimistui Suomessa, kun Päämaja 1941 määräsi sotilaille C-vitamiinikuurin. Sen jälkeen huolestuneet sotilaat jättivät kiisselit ja mehut väliin.
Matleena Lahti, Panu Karhunen
http://m.iltasanomat.fi/ruokala/art-1433308478392.html
Vastaukset 40
Vanhimmat
Höpö, höpö ja vielä kerran höpö!
Mitä höpöä tuossa muka on?
Siinähän puolustusvoimien edustaja myöntää jarrun olemassaolon! Minä ainakin jätän kiisselit syömättä intissä.
Höpö höpö!
Kunhan vedättää hölmömpiään.
Ja se jos mikä on armeijan henkilökunnan tunnetulla lähtökohtaisesti alhaisella älykkyystasolla aika vaikeaa. Mutta näköjään joihinkin vieläkin alemmalla älykkyysosamäärällä varustettuihin se näyttää silti menevän.
Pitää paikkansa olin 93 armeijassa kun kotiudun meni viikko pari et rupes normaaliksi menemään
En tiedä mitä niissä safkoissa on, mutta nyt kun kävin kertaamassa piereskelin koko kertauksen ajan. Sama oli silloin aikoinaan armeija aikoina. Pierua tuli jatkuvalla syötöllä.
myö pieretti aina oulun yliopisto ruoka. ei voinu syyä kertaakaan sitä normi ruokaa vaikka siitä joutu maksamaan sen 5euroa. piti aina tilata kalliimpi 10e annos tai syyä muualla.
Miksi tämmöisiä stereotyyppisiä peloitteita on täytynyt erikseen luoda vielä armeijasta? Eikö siellä ole jo muutenkin tarpeeksi kurjaa ilman tämmöisiä?
No empä tiedä. Ainahan näillä jutuilla on totuuspohja.
Jännästi usein perjantaina ennen lomillelähtöä mukessa (muonituskeskus) ruokalistalla oli jälkiruokana kiisseli. Täytyy sanoa, että jätin kiisselit väliin. Niin teki aika moni muukin.
On varmasti totta, että armeijan jälkiruuissa oli jarrua. Se on nimittäin alkanut vaikuttaa.
Terveisin ylil. res. 65 v
Jarrua on pakko käyttää, muuten tuvassa olo menisi varusmiesten kesken homoseksuaalisiksi orgioiksi, kapiaiset itse syövät useammin varuskunnan ulkopuolisia ruokia, siksi heillä on kova seksuaalinen vietti varuspoikiin.
Totta ei siellä ruokalassa paljon kappareita näkynyt ja jos näkyi niin usein heille tuotiin ruoka eri padoista kuin varusmiehille. Usein syövät omia eväitä.
Sattumaako? Hmm empä usko.
Parasta jarrua olisi näyttää videolta videolta kuvaa yleisestä saunasta naisten puolelta jossa alastomat SUOMALAISET siiderinturvottamat "kaunottaret" pesevät muodottomaksi paisunutta vartaloaan, ei meinaan kyrvät värähtäiskään viikkoon moisen näyn jälkeen...
Suomen armeijassa jarrua/bromisoppaa ei ole koskaan annettu. Valmius oli mutta sitä ei koskaan toteutettu! Puolustusvoimien evp menttaalipuolen ylilääkäri kertoi että kyseessä on urbaanilegenda jolla ei ole mitään totuuspohjaa!
Kyseessä olisi joukkomyrkytys joka vietäisiin välittömästi oikeuteen ja tuomioita tulisi.
Juuri tänään kuulin bromin käytöstä. Laitetaan kuuleman mukaan HERNEKEITTOON!
On sanottava että uskomatonta. AINA oli puhe että jälkiruokakiisselit sitä sisältää...
Huumorintajua pidetään näköjään niin arvokkaana, että sen käyttämistä säästetään aivan viimeiseen asti.
Ei auttanut jarru intissä, olin portilla liikenneväijyssä ja kesken vuoron piti käydä nurkan takana purkamassa paineet.
Kasarmilla ollessa jarruksi riitti kun vain vilkaisi puberdeetti-ikäisiä haisevia finninaamaisia varusmiestovereita, ei siihen mitään kemikaaleja tarvittu. Ja siinä vielä se hyvä puoli että vaikutus lakkasi lomille lähtiessä heti kasarmin portin ulkopuolella.
Painajaisunena olisi että;: milloinkahan tuokin finni puhkeaa ja leväyttää mädät naamalleni :D
Olin itse ruokajakelutehtävissä aikoinani, ja koskaan eivät kantahenkilökuntaan kuuluneet syöneet jälkiruokakiisseliä.
Kun oli tarjoamassa keitto tai kiisselilautasta, tai kun oli kulho jossa kiisseliä oli kantahenkilökunnan ruokailutiloissa, aina SIIS AINA kulho oli koskematon, eikä koskaan kukaan kantahenkilökuntaan kuuluva syönyt kiisseleitä tai keittoja.
Jos ei niissä olisi jarrua ollut, kai ne olisi kantahenkilökunnalle tavallisina ruokina kelvanneet.
Takuuvarmasti oli mukana jarrua. Muuten olisivat syöneet.
Höpö höpö!
Kyllähän nyt ruokahuollon päällikkö olisi puuttunut tuollaiseen jatkuvaan hävikkiin ja lopettanut kiisselin tarjoilun sinne missä se ei mene.
Aikoinaan näin kun ruokahuollon päällikkö otti taskustaan pienenpienen lasiputkilon, avasi korkin, ja kaatoi isoon jälkiruokapataan siitä jotakin. En silloin ajatellut kuin että olisi ollut joku mauste. Näköjään jarruasia onkin totta. Pojat aina sanoivatkin että laitetaanko jarrua kun soppajonossa oltiin. Itselleni aina kiisselit maistuivat ja aikoinani vain ihmettelin kun sanoivat sitä jarruksi jo 1980 luvulla.
Älä viitsi!
Söin jälkkärikiisselit 80-luvulla ennen ja jälkeen viikonloppulomien, kun olen perso nion makealle kuon naisillekin. Silti seisoi komilla mahtavasti aamut illat ja tarvittaessa siinä välissäkin. Tyttöystävä jopa ihmetteli jaksamista, vaikka viikko oli kulunut metsässä tarpoessa ja unet jääneet joskus vähiin. Tämän empiirisen todisteen perusteella jarrutarinat eivät pidä paikkansa.
Tosiasiassa kyseessä on vielä ovelampi juoni kuin on osattu edes kuvitella. Kuulin melko luotettavana pitämältäni taholta että asia olisi niin, että tahallaan ruokitaan huhua jarrusta jälkiruokakiisselissä. Tämän seurauksena varusveijarit jättävät vääpelinräkä-annokset syömättä. Mutta sokerihammasta kolottaa joten mitä tilalle: No soden munkkeja tietysti. Ja niihinhän se jarru oikeasti leivotaan!
Tuli mieleen tapaus santiksesta, missä jotkut alokkaat laitettiin ostamaan sokerimunkki ja istumaan pöytään syömään sitä. Samalla media tuli kyselemään jostain. Ihmettelen onko medialla valta päättää siitäkin, mitä armeijassa tehdään median eteen?
Miten on tänäpäivänä,jarruttaako jarru varusnaisiakin?
Kaikenlaisia legentoja,mistäpä ja missäpä niistä muista niitä mystisiä legentoja syntyisi kuin juurikin intistä.Minullakin 80-luvun alussa Öbiksessä käyneenä niitä löytyy toista tusinaa enkä vielä tänäpäivänäkään tiedä mikä niistä on totta(muuta kuin tuhannemunan Ulla).
..ja Hilan mummo.
Alokasaikana mulla seisoi 3kuukautta yhteen menoon yötä päivää. Sitten seisokki alkoi laantumaan, kuulin ak:lta, että tässä koulutuksen vaiheessa on jarrua lisätty jälkiruokiin. Minuunkin se vaikutti, sotilaskodin naiset alkoi muuttumaan tosi rumiksi ja muutkin naiset ei enää kiinnostaneet, tosin ei miehetkään. Olo muuttui juurettoman oloiseksi ja meni monta vuotta siiviilissä, että sain jotakin menettämääni entistä takaisin, tosin sitäkin vain murtoosan verrattuna ennen inttiin menoa.
2/21 Sodankylä. Ei ole seksiviettiä ollut ja harvoin saanu stondiksen. En tiedä uppoudunko siihen "toiseen elämään" liian tosissaan vai onko siinä muonassa oikeasti jotain "jarrua". Olen kyllä tyytyväinen että seksielämä ei siellä pyöri mielessä eikä tarvitsekaan.
Jos mukana olisi oikeasti haluttu syöttää jotain "lisäainetta", olisi niistä jälkkäreistä tehty myös maukkaita ja houkuttelevia. Joku sitruunalima, kanelisoppa tai "vääpelin räkä" olivat jo itsessään niin katseita, ettei kukaan halunnut syödä.
Karseita siis.
Näinhän sitä sanottiin mutta ei ainakaan toiminut. Homoilu oli pahempaa kuin Sodomassa ja Gomorrassa.
Kyrpäjarru on mitä totisinta totta, mutta sitä käytetään vain erikoisoperaatioissa.
Tänään ei tarvita jarrua - ilmottaudut vain komppanian vääpelille, että olisi tarvetta seksille, ...
se on homilun esto toimi, niin eivät sekoa kun jarrua saa.
Se olisi joukkomyrkytys!
Ylimääräiset tarkoituksella lisätyt kemikaalit ruoassa ovat aina poliisitutkinnan paikka!
Kahvi ja lihapullat ainakin maistuivat oudolle. Sodankylässä. Ei ole sen jälkeen tehnyt mieli.
Mitä ei ole tehnyt mieli, kahvia ja lihapulliako?