Jarrun käyttö totta - asialle vahvistus

Höpö, höpö ja vielä kerran höpö!

En tiedä mitä niissä safkoissa on, mutta nyt kun kävin kertaamassa piereskelin koko kertauksen ajan. Sama oli silloin aikoinaan armeija aikoina. Pierua tuli jatkuvalla syötöllä.

Miksi tämmöisiä stereotyyppisiä peloitteita on täytynyt erikseen luoda vielä armeijasta? Eikö siellä ole jo muutenkin tarpeeksi kurjaa ilman tämmöisiä?

On varmasti totta, että armeijan jälkiruuissa oli jarrua. Se on nimittäin alkanut vaikuttaa.

Terveisin ylil. res. 65 v

Jarrua on pakko käyttää, muuten tuvassa olo menisi varusmiesten kesken homoseksuaalisiksi orgioiksi, kapiaiset itse syövät useammin varuskunnan ulkopuolisia ruokia, siksi heillä on kova seksuaalinen vietti varuspoikiin.

Totta ei siellä ruokalassa paljon kappareita näkynyt ja jos näkyi niin usein heille tuotiin ruoka eri padoista kuin varusmiehille. Usein syövät omia eväitä.

Sattumaako? Hmm empä usko.

Parasta jarrua olisi näyttää videolta videolta kuvaa yleisestä saunasta naisten puolelta jossa alastomat SUOMALAISET siiderinturvottamat "kaunottaret" pesevät muodottomaksi paisunutta vartaloaan, ei meinaan kyrvät värähtäiskään viikkoon moisen näyn jälkeen...

Suomen armeijassa jarrua/bromisoppaa ei ole koskaan annettu. Valmius oli mutta sitä ei koskaan toteutettu! Puolustusvoimien evp menttaalipuolen ylilääkäri kertoi että kyseessä on urbaanilegenda jolla ei ole mitään totuuspohjaa!

Huumorintajua pidetään näköjään niin arvokkaana, että sen käyttämistä säästetään aivan viimeiseen asti.

Ei auttanut jarru intissä, olin portilla liikenneväijyssä ja kesken vuoron piti käydä nurkan takana purkamassa paineet.

Kasarmilla ollessa jarruksi riitti kun vain vilkaisi puberdeetti-ikäisiä haisevia finninaamaisia varusmiestovereita, ei siihen mitään kemikaaleja tarvittu. Ja siinä vielä se hyvä puoli että vaikutus lakkasi lomille lähtiessä heti kasarmin portin ulkopuolella.

Olin itse ruokajakelutehtävissä aikoinani, ja koskaan eivät kantahenkilökuntaan kuuluneet syöneet jälkiruokakiisseliä.

Kun oli tarjoamassa keitto tai kiisselilautasta, tai kun oli kulho jossa kiisseliä oli kantahenkilökunnan ruokailutiloissa, aina SIIS AINA kulho oli koskematon, eikä koskaan kukaan kantahenkilökuntaan kuuluva syönyt kiisseleitä tai keittoja.

Jos ei niissä olisi jarrua ollut, kai ne olisi kantahenkilökunnalle tavallisina ruokina kelvanneet.

Takuuvarmasti oli mukana jarrua. Muuten olisivat syöneet.

Söin jälkkärikiisselit 80-luvulla ennen ja jälkeen viikonloppulomien, kun olen perso nion makealle kuon naisillekin. Silti seisoi komilla mahtavasti aamut illat ja tarvittaessa siinä välissäkin. Tyttöystävä jopa ihmetteli jaksamista, vaikka viikko oli kulunut metsässä tarpoessa ja unet jääneet joskus vähiin. Tämän empiirisen todisteen perusteella jarrutarinat eivät pidä paikkansa.

Tosiasiassa kyseessä on vielä ovelampi juoni kuin on osattu edes kuvitella. Kuulin melko luotettavana pitämältäni taholta että asia olisi niin, että tahallaan ruokitaan huhua jarrusta jälkiruokakiisselissä. Tämän seurauksena varusveijarit jättävät vääpelinräkä-annokset syömättä. Mutta sokerihammasta kolottaa joten mitä tilalle: No soden munkkeja tietysti. Ja niihinhän se jarru oikeasti leivotaan!

Miten on tänäpäivänä,jarruttaako jarru varusnaisiakin?

Kaikenlaisia legentoja,mistäpä ja missäpä niistä muista niitä mystisiä legentoja syntyisi kuin juurikin intistä.Minullakin 80-luvun alussa Öbiksessä käyneenä niitä löytyy toista tusinaa enkä vielä tänäpäivänäkään tiedä mikä niistä on totta(muuta kuin tuhannemunan Ulla).

Alokasaikana mulla seisoi 3kuukautta yhteen menoon yötä päivää. Sitten seisokki alkoi laantumaan, kuulin ak:lta, että tässä koulutuksen vaiheessa on jarrua lisätty jälkiruokiin. Minuunkin se vaikutti, sotilaskodin naiset alkoi muuttumaan tosi rumiksi ja muutkin naiset ei enää kiinnostaneet, tosin ei miehetkään. Olo muuttui juurettoman oloiseksi ja meni monta vuotta siiviilissä, että sain jotakin menettämääni entistä takaisin, tosin sitäkin vain murtoosan verrattuna ennen inttiin menoa.

2/21 Sodankylä. Ei ole seksiviettiä ollut ja harvoin saanu stondiksen. En tiedä uppoudunko siihen "toiseen elämään" liian tosissaan vai onko siinä muonassa oikeasti jotain "jarrua". Olen kyllä tyytyväinen että seksielämä ei siellä pyöri mielessä eikä tarvitsekaan.

Jos mukana olisi oikeasti haluttu syöttää jotain "lisäainetta", olisi niistä jälkkäreistä tehty myös maukkaita ja houkuttelevia. Joku sitruunalima, kanelisoppa tai "vääpelin räkä" olivat jo itsessään niin katseita, ettei kukaan halunnut syödä.

Näinhän sitä sanottiin mutta ei ainakaan toiminut. Homoilu oli pahempaa kuin Sodomassa ja Gomorrassa.