UusiHDmielessä

kuin vanha,mutta Japsit kestää pitempään kuin huumefillari.

Osta heti suoraan vähän ajettu Triumph Rocket ja asennuta siihen sakujen Turbowaxin pakokaasuturbo(hinta 6300 euroa romppeineen), koneja saat ahtopaineista riippuen 260-300hv. Trumpan laatikosta kannattaa vaihtaa heti kakkosratas ja etupään pumppuja tuunata jenkeissä myytävällä korjaussarjalla, rajoitin myös pois. Kokeilin Sodankylässä sellaista viikko sitten, on muuten soiva peli, kun vaihtaa kolmoselta neloselle niin 200 km/h kampeaa kaasulla vielä keulaa pystyyn, tykitin 275 ja sitten loppui luonto. Kaverille pyörä tullut maksamaan 24 tuhatta euroa ja kestää kriittisenkin katseen sekä arvostelun. Ei tässä muuta mutta sinulta jää turha mopovaihe pois välistä kun unohdat tuon harrikan.

En minä Rocketilla mitään tee. Turhan iso ja kömpelö, kuten Harrikkakin. Rumakin vielä lisäksi. HooDeessä on oma tyylinsä, olen myös katsellut Ducateja, mutta mihinkään lopputulemaan en ole vielä päässyt.
Ducati on kevyt, nopea, ja ketterä ajaa, mutta miten sen kestävyys? Taidan kuitenkin marssia lähimpään H-D -kauppaa zoomailemaan mallistoa. Varmuuden vuoksi käyn myös Viikissä Ducati-putiikissa.

Harley-Davidson on moottoripyörien Toyota Corolla, aina yhtä jännittävä ja erikoinen. Pyörää voi toki muutella mieleisekseen postimyynnistä saatavilla "ainutkertaisilla" osilla, eli rakentelet ja koristelet sitä kuin joulukuusta, ihan oman maun mukaan. Kun on ihan itse iltapuhteina kiinnitellyt postin tuomaa roinaa tarpeeksi kiinni pyörään niin voi ylpeänä sanoa muille että mun H-D:ssä näkyy mun kädenjälki. Siitä syntyy se legendaarinen yksilöllinen prätkä jota kukaan ei voi matkia jollei sitten tilaa postimyynnistä sattumalta samoja osia. Kun olet omistanut harrikan viikon tai ajellut sillä yli 200 kilometriä niin Harley-Davidson ei ole enää sinulle pelkkä moottoripyörä, suhde on jotenkin syvempi, H-D:stä on muodostunut sinulle elämäntapa. Samaa sanovat myös kaikki 26000 suomalaista tyytyväistä yli 5kymppistä kaupallisella alalla työskentelevää merkonomia, he ovat miehiä joilla on myös vapaa-ajallaan alla ainutkertainen H-D ja kypärän alla orastava pälvikalju.

Harrikkakuskit on lähes kaikki identtisiä pukeutumiseltaan ja hygienialtaan, eikä ollenkaan positiivisessa mielessä. Samoin tuunatut Harrikat (korkea ja/tai leveä stonga, avatut putket, leveä takanakki, satulanvaihto) ovat lähinnä infantiileja. Ei pikkupili yhtään kasva, jos möykkä on kovempi.
Jos joku hankkii Harrikan, toivottavasti ei tee itseänsä pelleksi matkimalla muita pellejä.

Muuten H-D on hieno pyörä, mutta toisaalta myös ymmärrän, jos aloittaja päätyy Ducatiin. Siinä on tyyliä myös. Erilaista, eurooppalaista, omaperäistä, laatua, kestävyyttä.

Porilaisen Harrikkamiehen pohjanoteeraus, vaimo yllätti miehensä autotallissa tiputtelemassa bensatippoja hapsutakilleen ja bootselleen, tämä tapahtui kun mies oli lähdössä sunnuntaiajelulleen. Herra oli selitellyt naureskelevalle vaimolleen että Harleymiehen kuuluu haista vähän bensalle, ei milleen dödölle. Toinen oli kun työkaverini tapasi parrattoman motoristin Forssan Autokeitaalla toukokuun puolessavälissä ja kolme viikkoa myöhemmin Tampereella tällä samaisella harrikallaan liikkeellä olleella miehellä oli pitkä parta, selvisi että parta ei ollut aito vaan kuului Harrikamiehen stailiin. Onhan Harley-Davidson eräänlainen äijäpyörä joka kerää ihailevia katseita mutta ei se ihan noin vakavaa saisi olla.

Kun luen Harrikka-pellejen juttuja, katselen niitä livenä Stadissa, niin en halua profiloitua vapaaehtoisesti AkuAnkaksi.
Menen elokuun puolessa välissä Viikkiin Ducati kauppaan, ja ostan bränikän Diavelin. Repikää siitä, H-D -kurjat. 162hv, tyyliä, laatua.

Minä valitsin hd:n ,varmaan molemmilla ajelee mutta hd näyttää aiheuttavan edelleen eniten kateellisia purkauksia muodossa jos toisessa.....no tais jälleenmyyntiarvollakin olla osansa valinnassa.

Uudet H-D:t ei oikein tunnu olevan sen kummempia kuin muutkaan tai osittain H-D on lähtenyt kopioimaan japanilaisia. Mutta vanhoissa Harrikoissa on kyllä sitä jotakin ainutlaatuisuutta ja omaperäisyyttä ja jäljittelemättömyyttä mikä tekee niistä ihan oman juttunsa. Melkeinpä nuo ruiskuvehkeet jättäisin kokonaan laskuista ja katsoisin vanhempia kaasarivehkeitä.

Pitkä arpomiseni Ducatin ja H-Deen välillä päätyi Yamaha Vmaxin voitoksi. Uusi japonialainen, 200hv, hyvä ajettava, voimaa ja vääntöä riittää, glooriaa enemmän kuin missään moottoripyörässä. Pieni selkänoja ja tavarateline, vielä on ajokelejä jäljellä.

Moikataan kun tavataan.

Älä osta Harrikkaa, VMax on soiva peli. Voimaa, glooriaa, munaa.
H-D-pellet runkkaavat tai imevät toisiansa, kun VMAX kulkee vierestä.

jos jo 20v on ollu kiltisti pois mp harrasteesta, niin ukko on jo jäykkä ja kömpelö, siis vaaraksi itselleen.
Vanhat ajaa kolareita.
Hd on pyörä siin kuin muutkin, ja hintaakin on.

Työttömät ei osta uusia pyöriä, vaan korjaa vanhoja. harraste sekin.
Ja noi varakkaammat vanahat sit erottuu uusilla pyörillä ja vaatteilla. Ovat kuin asuntovaunu karavaanareita. Vanha pieru ja vanha tyttöystävä. hieman noloa jo.
born to be vanhapieru

Nyt alkaa olla viileätä ajaa, joten VMax talliin odottamaan ensi kautta. Kevään odotusta kaikille.

Ketä tää uus mattamusta villitys miellyttää,kyllä customin tarvii olla krooomia niinjot silmii sattuu , mustaksi värjätyt koneet niinku dynat ei kyllä edusta sitä mitä esim. hd odotetaan näyttävän,uus indianikin mattamusta versio , hinta putoo silmissä puoleen ,ihan pulkan näköinen,ei ihme jos ei kauppa käy, onko tuo romin säästö nyt sitte joku yritys säästää kustannuksissa, tuo musta on vielä paha pitää puhtaana.

"Romia" on VMaxissa. Lisävarusteena matala selkänoja rouvalle, Akrapovich 4-2 putket, eikä muuta. Mopo on lämpimässä tallissa Bilteman pressun alla, akku ylläpitolaturissa, juhannusta odotellessa.
Eikä ole H-Deetä ikävä.

eihän sun rahat riitä edes jopoon turhaan unelmoit hd moposta

HD:n viimeistely on parantunut huomattavasti 2010-luvulla ! nuo uudet erikoisvärit on hienoja.

Mitäs auttaa jos maali on hieno kun mopo on muuten paska?

olet lapsellinen, jonka juuri itse todistit.