Olen ollut viimeiset 2 vuotta kovan stressin alaisena, tämä koko homma alkoi sydämen tykyttämisestä ja huimauksesta....
Aluksi pelko omasta ruumiillisesta sairaudesta oli valtava ravasin varmaan 4 kertaa lekurissa todistuttamassa itselleni ettei minulla ole mitään vakavaa vaikka huimaakin ja oksettaa, ruoka ei maistu jne... Nytten tilalle on kuitenkin tullut jotain pahempaa eli sekoamisen pelko, pelkään valtavasti sairastuvani psykoosiin tai skitsofreniaan, vaikkei noita oireita ole muita kun alati hermostunut olo, olen ollut cipralex kuurilla (10mg) nyt viimeiset 4 viikkoa ja se on ehkä vähän vaikuttanut tähän tilanteeseen muttei riittävästi... Tukilääkityksenä minulla on alproxia... Kuuluuko ahdistuneisuuteen tämmöiset sekoamisen pelot? entäpä masentuneisuuteen?
Ja sitten se tärkein kysymys, jos olisin vajoamassa psykoosiin tajuaisinko sitä itse??? huomaisinko vainoharhat?
Jos jollain on ollut samoja tuntemuksia ni viitsitkö auttaa minua pääsemään niistä eroon...
Kiitos etukäteen!
Aluksi pelko omasta ruumiillisesta sairaudesta oli valtava ravasin varmaan 4 kertaa lekurissa todistuttamassa itselleni ettei minulla ole mitään vakavaa vaikka huimaakin ja oksettaa, ruoka ei maistu jne... Nytten tilalle on kuitenkin tullut jotain pahempaa eli sekoamisen pelko, pelkään valtavasti sairastuvani psykoosiin tai skitsofreniaan, vaikkei noita oireita ole muita kun alati hermostunut olo, olen ollut cipralex kuurilla (10mg) nyt viimeiset 4 viikkoa ja se on ehkä vähän vaikuttanut tähän tilanteeseen muttei riittävästi... Tukilääkityksenä minulla on alproxia... Kuuluuko ahdistuneisuuteen tämmöiset sekoamisen pelot? entäpä masentuneisuuteen?
Ja sitten se tärkein kysymys, jos olisin vajoamassa psykoosiin tajuaisinko sitä itse??? huomaisinko vainoharhat?
Jos jollain on ollut samoja tuntemuksia ni viitsitkö auttaa minua pääsemään niistä eroon...
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ota elämää hieman rauhallisemmin? Syö terveellisemmin, rentoudut joka päivä yhden tunnin ajan, harrastat seksiä, tapaat ja hankit mukavia ystäviä ympärillesi, meditoit, aloitat vaikkapa jonkun itämaisen kamppailulajin. Ja kyllä rupeaa karisemaan tuollaiset sairaudet. Usko pois, lääkkeillä kaivat vain syvempää kuoppaa itsellesi; ne eivät ole luonnollinen tapa parantua.
Moi. Mulla alko samoilla oireilla, luulin ja pelkäsin jatkuvasti kaikkia mahd. ruumiillisia sairauksia, sitten psykoosia ja skitsoferiaa, aloitin sepramit 1.5kk nyt alkaa olemaan jo parempi olo, vaikka psykoosin pelko liittyy melkeen jokaiseen "outoon" tilanteesee.. Mulla todettiin paniikkihäiriö, syksy on ollut TODELLA stressaavaa aikaa uus työ, uus ihmissuhde(yhteen muutto) yms, vastuuta kaikesta. Musta tuntuu että kaikki on vaa stressiä.. Tsemppiä sulle!
Onko sulla välillä hyviä jaksoja että kaikki on hyvin ja välillä taas tuntuu että tää on sitä "psykoosiin liittyvä, tai skitsoreniaa?" kuulostin iagh toi sun teksis omalta..
juu välillä tuntuu että kaikki on ihan normaalisti sitten tulee niitä "epätodellisia" oloja ja tuntuu että tää on nyt sitä lopun alkua, eli ne pelot tulee vähän niinkuin kohtauksellisesti, jonka aikana esim. kaikki äänet hermostuttaa jossei tiedä tarkasti mistä ne tulee... Mullekkin diagnosoitiin aluks paniikkihäiriö, mut ilmeisesti tää on jonkun sortin ahdistuneisuutta... Ja pelkään just psykoosia ja skitsofreniaa... En siis omaa mitään oireita noihin viitaten mutta pelkään että rupeean omaamaan.... Kertokaa pliis omista kokemuksistanne, et tietäisin etten paini näitten asioitten kanssa yksin.
Jos haluat voisimme vaihtaa ajatuksia sähköpostin välityksellä, [email protected]
mustakin tuntuu ettei se ihan paniikkihäiriöö oo, väliilä kans en jaksa edes kuunnella mitää, kaiken lisäks kaikki alko flunssan jälkee.. it välillä valotkin ärsyttää..
[email protected], mielelläni juttelen, laitoinkin sulle jo mailii..
en saanu kirjotettua sitä viestiä, tuli epäonnistunu tiedote, meilaa mulle vaikka eka..
Tuliko se mun sähköpostiviesti nyt perille lähetin sen...
vastaan sulle niin pian mahollista.