Alkoholismi
Alkoholismi on monitahoinen sairaus. Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet vaikuttavat ihmisen kaikkiin toimintoihin. Yksikään inhimillisyyden alue ei jää koskemattomaksi, vaan aineiden haittavaikutukset kohtaavat alkoholistia fyysisellä, psyykkisellä, tunne-elämän, hengellisellä ja sosiaalisella tasolla. Hänen arvomaailmansa ja taloutensa järkkyy, eli lyhyesti sanottuna: Juova alkoholisti ei toimi ihmisen tavoin. Alkoholismisairautta hoidettaessa onkin perustana oltava kokonaisvaltainen ihmiskäsitys.
Alkoholismi on "ei kenenkään syytä" sairaus. Yksikään ihminen ei ryhdy juomaan alkoholia päämääränään tulla alkoholistiksi. Alkoholi on sosiaalisesti ja kulturellisesti hyväksytty aine, josta on ihmiselle myös hyötyä, muutenhan kukaan ei sitä käyttäisi ja vieläpä maksaisi siitä. Mutta tietyille ihmisille, noin kymmenelle prosentille käyttäjistä - muuttuu hyöty karvaiksi tappioiksi. Myös nämä ihmiset aloittivat alkoholin käytön siinä uskossa, että heillä on samat edellytykset kuin kaikilla muillakin, mutta heidät kohtasi sairaustila, jota ei voi havaita ennenkuin se on muuttunut vaikea-asteiseksi. Sen vuoksi ei ole heidän vikansa, että heistä tuli alkoholisteja. Se ei ole myöskään kenenkään muun vika. Eihän kukaan ole pakottanut alkoholistia juomaan viinaa. Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa tervehtymisestään!
Kieltäminen on raskas osa sairaudesta. Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistään, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmekanismi estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen, että muille. Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiin ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin "kemiallisiin" tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista tai että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia aivan mahdottomasti. Kieltäminen on mielisairaudenasteista - alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.
Alkoholismi on monitahoinen sairaus. Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet vaikuttavat ihmisen kaikkiin toimintoihin. Yksikään inhimillisyyden alue ei jää koskemattomaksi, vaan aineiden haittavaikutukset kohtaavat alkoholistia fyysisellä, psyykkisellä, tunne-elämän, hengellisellä ja sosiaalisella tasolla. Hänen arvomaailmansa ja taloutensa järkkyy, eli lyhyesti sanottuna: Juova alkoholisti ei toimi ihmisen tavoin. Alkoholismisairautta hoidettaessa onkin perustana oltava kokonaisvaltainen ihmiskäsitys.
Alkoholismi on "ei kenenkään syytä" sairaus. Yksikään ihminen ei ryhdy juomaan alkoholia päämääränään tulla alkoholistiksi. Alkoholi on sosiaalisesti ja kulturellisesti hyväksytty aine, josta on ihmiselle myös hyötyä, muutenhan kukaan ei sitä käyttäisi ja vieläpä maksaisi siitä. Mutta tietyille ihmisille, noin kymmenelle prosentille käyttäjistä - muuttuu hyöty karvaiksi tappioiksi. Myös nämä ihmiset aloittivat alkoholin käytön siinä uskossa, että heillä on samat edellytykset kuin kaikilla muillakin, mutta heidät kohtasi sairaustila, jota ei voi havaita ennenkuin se on muuttunut vaikea-asteiseksi. Sen vuoksi ei ole heidän vikansa, että heistä tuli alkoholisteja. Se ei ole myöskään kenenkään muun vika. Eihän kukaan ole pakottanut alkoholistia juomaan viinaa. Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa tervehtymisestään!
Kieltäminen on raskas osa sairaudesta. Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistään, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmekanismi estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen, että muille. Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiin ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin "kemiallisiin" tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista tai että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia aivan mahdottomasti. Kieltäminen on mielisairaudenasteista - alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja mitä tästä opimme? Sen, että se on ihmisen oma valinta juoda sitä ainetta. Vaikka sitten hautaan asti, häntä ei kiinnosta luopua aineesta, vaikka se selvästi olisi hänelle haitaksi. Mitä sitten? Minusta itseään saa turruttaa juuri niin paljon ihan millä tahansa aineella, kunhan siitä ei ole haittaa muille.
et siis näe mitään hyötyä koituvan siitä, että tällaisista asioista puhutaan? Että kannetaan huolta toisistakin ihmisistä?
Saattaa tietysti olla, että tässä taas vedätetään meitä hyväuskoisia... :P
Jos tulee synnintuntoon juomisestaan, on silloin alkoholismiin jo sairastunut!
...Asioista kuuluu puhua, mutta se päätös nyt vaan lähtee siitä henkilöstä itsestään (että lopettaako juomisen vai ei).
Toki voithan sinä yrittää köyttää tämän henkilön vaikka sänkyyn kiinni ja ruokkia häntä itse, jolloin hän ei pääse viinapulloon käsiksi, mutta onkohan sekään nyt sitten ihan oikein?
Niin... Sain tässä juuri tietää, että isäni on ollut todella pitkän aikaa alkoholisti. En ole asunut hänen kanssaan samassa taloudessa moneen vuoteen enkä ollut paljoa tekemisissä hänen kanssaan, mutta silti tieto hänen "ongelmastaan" vaikutti muhun tosi paljon ja järkytti. Olen itse jo aikuinen, ja enemmänkin mua huolestuttaa miten siskopuoleni (molemmat alaikäisiä) pystyvät asian ymmärtämään. En ihan heti usko, että on olemassa yhtään alkoholistia, jonka juominen ei aiheuttaisi vahinkoa muillekin kuin hänelle itselleen.
Mielestäni alkoholismi on ainakin osittain "keksitty" sairaus.Kyse on eräänlaisesta intohimosta,jota voidaan tuntea lähes mitä tahansa elämän osa-aluetta tai aineosaa kohtaan.
Toki liiallisen alkoholin käytön haitat tiedetään,"alkoholistikin"(yleensä) tietää.Mutta kun sisällä on PALO,niin se on.Elämä ei ole hääviä siinäkään tilanteessa,jos tuo sisäinen palo tukahdutetaan,en väitä että elämä hääviä olisi syvälle alkoholin suurkulutuksen maailmaan uponneellakaan.Kyseessä on vain yhdenlainen intohimo,se on sairaus ympäristön näkökulmasta ja kaikkivaltiaan yhteiskunnan mielestä.
Myös susi (tai ahma,tai hyeena tai mikä helvetti tahansa) on sairaus eläintä ympäröivän eläinyhteisön näkökulmasta,vaikka eläinparka vain toteuttaa viettiään.No okei,kaukaa haettu.Mutta alkoholista nauttivalla on samat oikeudet toteuttaa himojaan,kuin keski-ikäisellä rasvaisella äijällä on oikeus käydä vaikka itseään kurituttamassa(ja kenties joutua riippuvuus suhteeseen ko.kuritukseen) "aikuisten leikkipaikoissa",koska hän itse niin tuntee(ja tietää,että harrastuksesta voi olla haittaakin).
Elämä ei ole aina(yleensäkään) niin siloista ja vallitsevia arvoja noudattavaa,kuin jotkut(näemmä) haluavat olettaa!
Kyllä jokainen alkoholisti tunnistaa oireet:
Ei muita mielipiteitä TARVI olla.Ei se ole mikään ehdoton "tarvii olla" pakko.Niitä vain yleensä on.