Tällä toivon vain, että saisin pääni kuntoon. Kerran edes jutella kanssasi tästä, vaikka meistä ei mitään tulisikaa enää. Haluaisin taas olla onnellinen ja hymyillä.
Vilpittömästi toivon
iloitapienestä
32<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
En edes sano että ota yhteyttä koska et taatusti sitä tee...Kappas, sanoin sittenkin.
Monesti olen ottanut ja ihan suorinta yhteyttä: mennyt ja ollut kasvokkain, se on ainut yhteyden muoto, jota otan.
Minulla on aivan samanlainen toive,jos kerran voisi kaiken puhua, niin helpompaa olisi molempien päälle. Pelkään vain sitä askelta, koska meidän pitäisi haluta koko sydämestä ymmärtää toisiamme. Sitä itse kyllä haluan häntä kohtaan, mutta voiko hän haluta ymmärtää minua.. Sydämeni ei oikein kestä ottaa enää vihaa vastaan, se on niin murtunut.. Toive olisi tosiaan voida hymyillä taas.
Toivon sinulle onnea omassa tilanteessasi, minkä uskon olevan eri kuin omani, toivottavasti se selviää. Jos toinen välittää edes hieman, haluaa varmasti myös ymmärtää toista. Joten kannattaa yrittää.
Minä en ole vihaa häntä kohtaan tuntenut hetkeäkään, korkeintaan pettymystä ja surua, mutta eniten olen ollut itseeni pettynyt. Toisaalta, mitään meitä ei ole koskaan ollutkaan, joten ehkä ei hänen mielestään ole mitään puhuttavaakaan. Ehkä emme ole tarpeeksi tuttuja toisillemme, vaikka ei olla täysin tuntemattomiakaan.
Itsellä samantapainen tilanne, minunkaan tilanteessa ei ole edes ollut meitä, mutta silti pitäisi asioistamme puhua. Sekin on sitä välittämistä, aina ei ole vain ollut mahdollisuutta puhua kaikkea mitä pitäisi.. Voihan se jopa olla, ettei silloin ole ollutkaan vielä sen aika, en tiedä. Jospa se aika olisikin vasta kohta. Eniten vain toivon, että hän tosiaan voisi haluta ymmärtää.. Muuta en häneltä toivo, eikä se paljon olisi, jos kerran voisi kaiken saada selväksi. Välitän kuitenkin hänestä todella paljon ja toivon myös ettei asiamme jäisi häntäkään vaivaamaan. Sydän murtuneena on jokseenkin vaikea yrittää edetä, mutta ei asia kyllä näinkään voi jäädä. Jospa jotenkin ratkeaa. Toivottavasti myös sinun asiasi saa vastauksen, jos sellaista tarvitset.
niin haluaisin kyllä ymmärtää. Ehkä sä voisit pohjustaa asian juuri noin kuin tässä sanot, niin toinenkin ymmärtää sen miten vaikeana asian koet, mutta että se silti on sinulle tärkeää. Silloin hän osaisi suhtautua oikein. Vihan taustallahan voi olla väärinymmärtämistä, pelkoa tai surua. Vihalla ihminen usein suojaa itseään. Jos esität asian niin, ettei hänen tarvi suojautua eikä puolustautua ei ole vihaakaan?
Kyllä minä jotain keskustelua toivon. Muuten tuntuisi, että jotain on jäänyt roikkumaan ilmaan, selvittämättä. Jos joskus tulisi tilaisuus puhua tästä, puhuisin mielelläni. Uskon hänenkin keskustelua toivovan, jos hänellä koskaan on edes vähäsen ollut jotain tunnetta. Siinä onkin se suurin ihmetyksen aiheeni, onko hän tuntenut mitään.
Jospa joku päivä se olisi selvillä.
Aivan totta mitä sanot. On vain itsellä täysi työ ollut pitää itseään kasassa näiden asioiden kanssa. Itken nykyisin todella paljon, kotonakin vähän väliä ja missä vaan ulkona ja joka paikassa. Joten on oma hankaluutensa siinäkin, kun on niin isoja tunteita, että onko se puhuminen sitten vaan itkua vai mitä. Ja en haluaisi pilata jollain sellaisella hänenkin oloaan ja muutenkaan pilata hänen elämäänsä yhtään enempää. Mutta ei se itkukaan ikuisuutta kestä, nytkin huomasin sen loppuneen,kiitos sinulle! Oli jotenkin niin rauhoittava tuo viestisi, että tuli ihan hyvä olo. Kiitos!
Toivottavasti sinäkin saat pikimmiten kaikki asiat hänen kanssaan selvitettyä. Piti vielä ihan vastata, kun tuli niin toiveikas olotila. Jospa kaikkien asiat kuitenkin selviää. Yritänpä nukkua, jos vaikka jo huomenna tapahtuisi jotakin... Toivo näköjään kummallisesti nousee aina välillä pintaan ja sehän auttaa elämään. Hyvää yötä!
Voi voi kun miljoonat suhteet päättyy ilman selityksiä.Onko menneellä mitöän merkitystä jos ei halua kuin äkkiä eroon?
Tulin tänään siihen tulokseen, että kohta yritän nukkua ja päivällä otan yhteyttä kyseiseen henkilöön. Kyllä sitä pitää parhaansa yrittää, jotta saa asioihin selvyyttä ja parempaa mieltä : ) tämä kun oli minulle niin, siksi ajattelin vastata. En enää mieti turhaa, kun tiedän miten toimin. Toivottavasti näkeminen onnistuisi kahden kesken.
Tuskin olet kenenkään elämää pilannut joten älä ainakaan sitä sure. Ei kai kenenkään koko elämä voi olla yhdestä ihmisestä kiinni. Minä en osaa enkä pysty tekemään omassa tilanteessani mitään, ainakaan juuri nyt. Olisin kyllä valmis silti kuuntelemaan, jos toinen haluaa vielä jotakin joskus sanoa.
Valmis kuuntelemaan, mutta oletko valmis puhumaan? Kai ainakin puhua voit omassa tilanteessasi, jos et muuta kerran voi tehdä. Tai ainakin sanoa hänelle, että mielelläsi kuuntelet, jos toinen haluaa jotain sinulle sanoa. Ehkä toinen silloin uskaltaa ajatuksiaan avata. Liian usein käy niin, että molemmat vain odottaa toista, ja lopulta siksi ei mitään tapahdu.
Olen kyllä valmis puhumaan, ja olen asian myös ihan henkkoht hänelle ilmaissut. Mutta kiitos vain palstatyypillisestä kommentistasi.
Eli olet valmis vain odottamaan ja kuuntelemaan. Koska jos olisit valmis puhumaan, puhuisit hänelle etkä odottaisi.
No, et voi tietää millaisen vastauksen olen häneltä saanut. Ei ole kuulemma enää mitään asiaa. Miten itse lähtisit sellaisessa tilanteessa puhumaan? Hyvät neuvot ovat tervetulleita. Minä en osaa oikein enää muuta kuin pysyä kaukana.
https://cdn-webimages.wimages.net/05146eaf63b37d58173a04603a8375adfa2c5-wm.jpg
Samoilla mietteillä täällä kolmaskin....
Ja neljäs. Suomenkieli on vaikea, kun sitä pitäisi käyttää kahden ihmisen väliseen vuorovaikutukseen.
Hyvin sanottu...
10 plussaaa sulle.
Niin, puhumattomamuutta on omassa tilanteessakin. Pitää vain toivoa, että tämä joku päivä selviää. Tietenkin yritän toimia parhaani mukaan, jotta selviäisi.
Niin mikä siinä puhumisessa on vaikeaa? Itse ihmettelen omassa seurustelusuhteessani sitä, ettei toinen osaa kertoa enää niitä omia tunteitaan, menojaan,toiveitaan ja halujaan, vaan katoaa ulottumattomiin viikkokausiksi, ei vastaa yhteydenottoihin ja sitten palaa elämääni joksikin aikaa kuin mitään ei ois tapahtunutkaan. Suhteen alussa osattiin puhua ja pitää yhteyttä yllä, mutta nyt muutama vuosi myöhemmin tää on niin tätä ja oma luottamus aika ajoin rakoilee.
En seurustele, enkä vielä tunne toista kunnolla. Tutustumisasteella ollaan.
Ja sinä annat palata? Huhu! Onko bipolarinen kuulostaa ettei ole terve. Vai onko joku sitoutumisongelma.
Elämä riepottelee näköjään yhtä ja toista..
Ei kannata satsata paljon aikaa ihmiseen tai odottaa liikoja, sillä kun asiat eivät vastaa odotuksiasi, silloin petyt....ei kannata olla kuin ovimatto kenellekään...on hyvä rakastaa, mutta älä ole kuin ovimatto...
Tuo on tärkeä asia jonka olen oppinut, hyvässä suhteessakin on oltava omat rajansa joita kummankin tulee kunnioittaa. Se toisesta aito välittäminen ja kunnioitus.
Vanhojen seurustelusuhteiden elvytyksen onnistumiselle on huonot ennusteet. Hymysi kiukuttaa häviäjää, siksi et voi.
Miksi hymyn pitäisi kiukuttaa ketään, eritytyisesti jos toista on kohdellut asiallisesti. Pitkien suhteiden katkeaminen on tietysti aina kova pala, mutta kannattaa hoitaa mahdollisimman sopuisasti. Kyllä se sattuu kumpaakin osapuolta, aivan perkeleesti, mutta toisaalta helpottaakin, ehkä.
Hyvää päivänjatkoa.
Jepsjuu, tiedän. Kiitos samoin.
olet onnellisempi ilman minua
Itseään tulee arvostaa
ja mikä on mitäkin
vaatii kaksi ja onnellisuus
on kahden asia.