Eli otsikko kertoo jo aika hyvin. Nainen pelkää suuttumista ja sen takia yrittää miellyttää kaikkia ja eihän siitä mitään tule, koska pakostakin joku pettyy joskus tai tulee vahingossa loukattua toista. Tiedettävästi tämä pelko ja miellyttämisenhalu on jo kotoa lähtöisin, koska nainen on lapsesta asti yrittänyt miellyttää vanhempia ja aina kun ei ollut totellut niin suututtiin ja tämä sama miellyttämisenhalu kohdistuu myös minuun ja hänen kavereihinsa kuten myös suuttumisen pelko. Nyt tämä samanlainen pelko on ilmaantunut meidän suhteessakin, että nainen kun pelkää suututtavansa minut niin sitten vaikka valehdellaan etten suuttuisi tai salataan asioita. Olen sanonut naiselle, että enemmän suutun siitä jos valehdellaan tai salataan asioita, kuin kerrotaan rehellisesti asiat ja mikä mättää yms. Sitäpaitsi kaikissa suhteissa tulee joskus riitoja joissa toinen suuttuu enemmän tai vähemmän. Psykologille hän ei suostu menemään eikä kenenkään muunkaan juttusille. Alan jo itsekkin tottua siihen, että ensin hän pelkää kertoa ja sitten viikon kahden päästä sanoo miten asiat todellisuudessa on tai mitä hän on salannut.
Tämä miellyttämisenhalu kavereiden kohdalla ilmenee esimerkiksi siten, että hän ei uskalla perua mitään tapaamisia tai muita vaikka hänellä olisi jotakin tärkeämpää sovittuna vaikka minun kanssani ja sama välillä toistepäin. Toisaalta hän taas ei halua loukata kumpaakaan puolta joten keksii hätävalheen tai yksinkertaisesti perusteen ''nyt ei jaksa''. Hän on itse myöntänyt menettäneensä muutamia kavereita tämän takia kun on tullut sovittua asioita päällekkäin ja sitten rikottua toisille lupauksia kun ei toisille ole uskaltanut sanoa ei jne. Tämä on lisännyt hänen pelkoaan ja miellyttämisen haluaan kun hän on menettänyt aiemmin kavereita sen takia. Hän on tämän itsekkin myöntänyt.
Minun kohdallani miellyttämisenhalu ilmenee siten, että jos hän vaikka valehtelee ja minä hermostun niin sitten hän lupailee itkukurkussa ettei enää koskaan valehtele ja pyytelee anteeksi ja vähintään viikon tekee kanssani asioita joista vain minä tykkään vaikka kuinka yrittäisin pyytää häntä tekemään asioita joista hän itsekkin tykkää. Tässä tilanteessa en oikein osaa muuta tehdä, kuin olla joustava ja ymmärtäväinen ja samalla kuitenkin pitää asiat tietyissä rajoissa. Ammattiapu olisi ihan tervetullutta, mutta kun hän ei suostu ottamaan sitä vastaan mitenkään. Olisiko jollain mitään ''kotikonsteja'' edes tilanteen lievittämiseksi? Ei tarvitse olla mitään ''pikaparantamisia'', mutta edes jotain tilannetta helpottavaa vaikka pitkälläkin aikavälillä.
Tämä miellyttämisenhalu kavereiden kohdalla ilmenee esimerkiksi siten, että hän ei uskalla perua mitään tapaamisia tai muita vaikka hänellä olisi jotakin tärkeämpää sovittuna vaikka minun kanssani ja sama välillä toistepäin. Toisaalta hän taas ei halua loukata kumpaakaan puolta joten keksii hätävalheen tai yksinkertaisesti perusteen ''nyt ei jaksa''. Hän on itse myöntänyt menettäneensä muutamia kavereita tämän takia kun on tullut sovittua asioita päällekkäin ja sitten rikottua toisille lupauksia kun ei toisille ole uskaltanut sanoa ei jne. Tämä on lisännyt hänen pelkoaan ja miellyttämisen haluaan kun hän on menettänyt aiemmin kavereita sen takia. Hän on tämän itsekkin myöntänyt.
Minun kohdallani miellyttämisenhalu ilmenee siten, että jos hän vaikka valehtelee ja minä hermostun niin sitten hän lupailee itkukurkussa ettei enää koskaan valehtele ja pyytelee anteeksi ja vähintään viikon tekee kanssani asioita joista vain minä tykkään vaikka kuinka yrittäisin pyytää häntä tekemään asioita joista hän itsekkin tykkää. Tässä tilanteessa en oikein osaa muuta tehdä, kuin olla joustava ja ymmärtäväinen ja samalla kuitenkin pitää asiat tietyissä rajoissa. Ammattiapu olisi ihan tervetullutta, mutta kun hän ei suostu ottamaan sitä vastaan mitenkään. Olisiko jollain mitään ''kotikonsteja'' edes tilanteen lievittämiseksi? Ei tarvitse olla mitään ''pikaparantamisia'', mutta edes jotain tilannetta helpottavaa vaikka pitkälläkin aikavälillä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kyllä mitään hajua mitä tuossa vois tehä. Melkeen tulee mieleen jos nainen ei apua suostu ottamaan vastaan niin sen pitää ite kohdata noi pelkonsa ja asiat. Se on jo hyvä, että tiedostaa mistä kaikki johtuu, mutta sitten pitäs opetella pikkuhiljaa sanomaan ei.
Muijasi itsetunto on heikko ja sen takia hän yrittää "kelvata" muille olemalla aina mieliksi. Todennäköisin syy on alkuperäinen halu kelvata vanhemmille. Todennäköisesti vanhemmat ovat olleet masentuneita tms. ja heillä on ollut stressiä tms. En usko sinänsä että vanhemmat ovat kohdelleet huonosti, koska tämä näkyisi ennemmin vihamielisyytenä, tuollainen kelpaamisen halu kertoo ennemminkin siitä että rakastaa paljon vanhempiaan kun välittää heidän mielipiteestä.
Yleinen ongelma on että nainen ei edes tiedosta omia halujaan vaikka ne on siellä olemassa ja sitten jotenkin sumpuroi niiden kanssa käsittämättömällä tavalla, tehden salassa tms. ettei vaivaa muita. Sinun pitäisi saada osoitettua että sinulle voi kertoa omat halut ja ajatukset ja että sinulla on kaikki hyvin ja sinua ei haittaa niin nainen uskoutuu sinulle ja rupeaa luottamaan sinuun ja voitte elää sitten happily ever after.
Juu naisen itsetunto on huono. Myönsi sen jo heti suhteen alussa ja johtuu myös osittain varmaan hänen exästäänkin joka suuttui jo ihan siitä jos nainen pudotti pelikonsolin ohjaimen. Naisen vanhemmista kumpikin on yrittäjiä. Toinen on kirjanpitäjä ja toinen omistaa autokorjaamon. Vanhemmista tiedän sen verran, että äiti on mukava, mutta isä on vähän sellainen lyttääjä ja kiusoittelee välillä liikaakin ja on joka ilta humalassa. Yksi esimerkki tämmöisestä kiusoittelusta oli kun nainen oli isänsä kanssa venettä maalaamassa ja oli maalissa niin isänsä sanoi, että ''kohta sulta lähtee hiukset ja sitten oot kalju, että pitäskö jo nyt leikata''. Samoin kun nainen on opiskellut aika paljon niin isänsä sanoo häntä ''ikuiseksi opiskelijaksi joka ei saa koskaan töitä''. Ruuanlaitto taidoistakin sanoo, että ''miten koskaan pärjäät omillas kun keität vedenkin pohjaan''. Naisella on myös kaksi veljeä. Nuorin on kohta ala-asteelle menossa ja kiltti poika ja vanhempi veli taas isänsä tapainen kiusaaja. Kyllähän tuo isä ja veli välittää, mutta kiusaaminen menee kyllä välillä yli ja saavutuksiakin lytätään ja monesti olen saanut olla lohduttamassa kun nainen itkee kiusaamisen johdosta.
Olen kyllä tehnyt kaikkeni sen eteen, että hän uskoutuisi minulle kaikesta. En ole antanut mitään syytä siihen, että hänen tarvitsisi pelätä, mutta hän on itse myöntänyt, että hänelle on tullut tavaksi se valehtelu ja hänen on vaikea päästä eroon siitä tavasta.
Ensinnäkin, olet vahva kun siedät tällaista käytöstä. Yhtä lailla se sinua kiusaa kuin häntäkin. Toki ei hän itse välttämättä asialle mitään voi, mutta pitäis osata aikuisen naisen ottaa apua vastaan.
Auttaisko asiaan pieni "uhkailu" tai järjen puhuminen siitä, että tämä suhde ei voi toimia enää kovinkaan pitkään jos asiaan ei tule minkäänlaista muutosta?
Eihän kukaan jaksa pitemmän päälle tuollaista roikkumista.
No minä sanoin hänelle toissapäivänä, että jos tähän epärehellisyyteen ei muutosta tule ja saan aina olla pohtimassa onko hän nyt täysin rehellinen yms. niin kyllä maailmassa on naisia jotka on rehellisiä ja jotka osaa ottaa nämä minun tunteeni vastaan oikein ja arvostaa niitä. Tiedän sen satuttaneen häntä pahasti ja nyt ei olla sen jälkeen lainkaan puhuttu, mutta tämä saattaa olla se ratkaiseva piste. Tämmöinen syö minultakin henkisiä voimavaroja.
menettämisen pelko, mikä naistasi vaivaa.