... joka istuu kanssani kahville pienelle sillalle metsän siimekseen, jonka kanssa voin jakaa nämä pienet kirkkaat hetket, joka tietää olevansa se ainoa. Ziisus mikä kaipuu! Kaipuu elämään, jota ei ole ja jollaisen haluaa sekä ikävä toisen lähelle.
Miksi milloin koska koskaan?
Miksi milloin koska koskaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kysymyksiä
elämän päivät
uskaltaa
antaa
hetki tyhjällä kämmenellä
Ottaa se vastaan
täyttyä sillä
mikä puuttuu
muuten päättyy
päivät ikävään
Ziisus.
Niinpä. Miksi edes tuhlata aikaansa täällä.
Älä anna ilkimyksen pahoittaa mieltäsi.
En - mietin vain miksi täällä olen ja laiskimuksena kulutan aikaani. Unikin voisi olla parempi vaihtoehto.
En mitään muuta niin tahtoisi, kuin jakaa elämän hänen kanssaan. Olla läsnä niissä pienissä hetkissä, olla kiinni elämässä. Ikävä on hyvä tunne, vaikkei hän haluaisi koskaan mitään kanssani, niin saan silti tuntea!
Mielessäni olen kulkenut hänen kanssaan jo lukemattomat polut. Pysähtynyt kahville harjun laelle ja kuunnellut tarinoita hänen elämästään. Korviini kuiskinut tuuli, mäntymetsän tuoksu ja auringon lämmittävät säteet ovat luoneet illuusion hänen läsnäolostaan.
Toivon, että sinä aloittaja luotat tunteeseesi. Sydän ei valehtele, sillä se värehtii elämää. Elämä, jonka tahdot on vain sanan ja teon päässä sinusta.
Juuri näin koen, että elän silti lähellä häntä. Hänen läsnäolonsa lämmittää, vaikka en näe häntä. Hänen rauhallisuutensa tekee oloni niin hyväksi.
Samoja mietteitä. Olla vain läsnä hetkessä. Nauttia, rakastaa, kuunnella sekä kertoa, jakaa ja rakentaa.
Nukahtaa levollisten kuusten alle
nojata sammalmättääseen
kuin nauttia toisen ihosta
pyyhkiä hikeä otsaltaan
Nauttia vedestä,vähästä
metsän puista
kuunnella korvin rauhaa
Olla vain
tuntea ja rakastaa
saada ja antaa mielen ruokaa
-edes kerran-
Välillä tuntuu aivan hullulta olla näin onnellinen siitä, että toinen ihminen vain on. Elämä ja rakkaus opettavat meille asioita ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että on todella onnekas saatuaan oppia tällaista rakkautta.
Toivottavasti saan ja uskallan joskus kertoa hänelle, mikä vaikutus hänellä on ollut elämääni.
Samanlaisia tuntemuksia naisena miehestä...kumpa joskus voisin kertoa hänelle millainen vaikutus hänellä on ollut elämääni. Vaikka ikävä on raastavaa..silti onnellinen siitä mitä olen saanut tuntea ja oppia rakkaudesta. Olisi oikeus ja kohtuus kertoa joskus hänelle..jos hänellä samanlaisia tuntemuksia. Meidän tarina..
Mikä estää?
Keskelle erämaata
on leiri
ja kylmässä tuli
pimeässä valo
Tuli
jonka olemme
tehneet toisiimme
missä toinen painautuu
vasten toista
siellä koti
jossa kerrotaan tarinoita
Tiedän tunteen. En edes kehtaa täällä anonyymisti kertoa miten hänen tapaamisensa on muuttanut elämääni. Kontrasti menneeseen on vahva, mutta miten tulevaisuudessa? Tulenko löytämään samanlaista yhteyttä kenenkään toisen kanssa vai onko se nyt tässä - yksi sekä ainoa.
Voisitko jotain vihjaista hänestä? Ja mikset kehtaa, jospa hänkin toivoisi sitä!
On ollut niin huonoa karmaa rakkaudessa, että otan asiat aika varovaisesti tätä nykyä...
Kerron sen verran, että tapasimme kummankin entisellä työpaikalla ja yhteyksiä on tullut pidettyä tätä nykyä saman harrastuksen myötä. Entinen työ sekä fillarit. Kaksi asiaa, jotka meitä yhdistävät.
Samanlaisia kokemuksia minullakin. Rakkaus on ollut tähän mennessä kenties elämäni suurin tragedia. Siksi tuo mainitsemasi kontrastikin kuulostaa niin tutulta. Minä tunnen, että hän on se ainoa, jonka kanssa enää suhteeseen lähtisin. Joko niin tai sitten olen yksin.
Huonojen kokemusten myötä sitä tulee aika varovaiseksi, eikä oikein uskalla toivoa liikoja. Siksi on hyvä, että tämä tunne ei vaadi mitään. Se riittää, että hänellä on hyvä olla ja jos voin tehdä osani sen eteen, niin nautin niistä hetkistä.
Toivon sydämestäni, että sinä ja te onnistutte. Ainakin teillä on hyvä pohja kanssakäymiselle yhteisessä harrastuksessa. Varmasti muutakin yhteistä löytyy ajan mittaan.
Toisinaan tuntuu kuin olisimme melkein peilikuvia - niin paljon löytyy yhteisiä nimittäjiä.
Mutta tuo oli kauniisti sanottu, kiitos. Toivon myös sinulle sekä onnea että menestystä rakkaudessa.
Mielenkiintoisia ajatuksia tällä miehellä täällä, ihan tutulta kuulostaa. Melkein jopa voisin kuvitella, että olet eräs mies, jonka tapasin muutama vuosi sitten...
Meillä on monella samanlaisia kokemuksia. "En tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen.." Siltä se vain niin vahvasti tuntuu.
En voi muuta kuin toivoa, kuiskata tuuleen terveiseni...uskoa, että elämä kuljettaisi meidät vielä joskus takaisin toistemme luo. Sen kuuluisi olla niin, jos molemmat tunnemme niin...
Ja jos molemmat tuntevat niin, silloin se tulee olemaan niin, ennemmin tai myöhemmin, ei sitä silloin mikään estä.
Mies josta uneksin on varattu...
naimisissa vaiko muutenvain seukkailee ??
Naimisissa...muille voi olla hidaste, mulle este. Unelmoida voin kyllä...
mutta jos kumpikin haluaa!? esteet katoaa silloin.
Se mies on sellainen, ettei hänkään toteuta mahdollisia unelmiaan minun kanssani kun on toisen kanssa naimisissa. Kunnioitan!