Lutikka sitkeä loinen

Ainaskin Joensuussa riittää lutikoita. Ongelmaa yritetään vähätellä. Asuntosijoittajat eivät ole moksiskaan; aina löytyy uusi asukas entisen opiskelijan tilalle kun edellinen lähtee lutukoita karkuun. Etenkin lähellä yliopistoa olevat kämpät ovat haluttuja. Taloyhtiö voi myrkyttää juuri sen ongelma-asunnon, mutta riesa asukkaalle on karmaiseva: tavarat pitää tarkastaa, ettei niissä näy jätöksiä, pakata jätesäkkeihin tai tiiviisiin muovilaatikoihin ja sulkea ne tiiviisti, pyykätä kaikki 60 asteen pesun kestävät tekstiilit, saunottaa (, jos on sauna käytössä) muut 4 tuntia 80 asteessa -nekin suljettuina jätesäkkeihin, ja sitten se myrkytysten väliajoilla eläminen asunnossa. Minunkin olisi tullut asua yksiössä suljettujen jätesäkkien keskellä ja myrkytyksen jälkeisissä huuruissa useita viikkoja. Myrkky jätti pinnat tahmeiksi ja valumia näkyi seinillä, huonekaluilla, tauluissa jne. Muutin ensin hotelliin ja sain onnekseni nopeasti uuden ja lutikkavapaan asunnon. Vanhasta juoksi tietenkin vuokra; riskihän on kuulemma vain vuokralaisen! Asunto oli kuulemma asumiskelpoinen ja haittaa ei vuokranantaja katsonut kohtuuttomaksi. Oli kuulemma olematon! Taloudellinen kirpaisu on tuntuva, eli päällekkäisiä asumiskustannuksia ja aineellisia menetyksiä. Hävitin myös kalusteet ja ostin taas kaikki uutena tilalle. Kaatikselle menevät sprayasin lutikkavaroituksella, ettei vaan kukaan sosialisoisi ongelmaa eteen päin. Arvata voitte, että uudelle asukkaalle ei hiiskutakaan lutikkamyrkytyksestä.