Minulla kytee pinnan alla koko ajan traumaattinen masennus. En koe olevani arkitietoisuudessani masentunut, mutta joskus, esim. aamuyöllä herätessäni mielialani saattaa olla masentunut ja ahdistunut.
Siinä mielessä olen nykyään harvinainen (?), että minulla masennus ei ole jonkinlainen sairaus, sisäsyntyinen kemiallinen epätasapaino tms., vaan minua masentavat elämäni olosuhteet, kuten ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat, taloudelliset ongelmat ja terveydentilan ongelmat. Myös jotkin menneisyyden tapahtumat tuottavat masennusta.
Olen lueskellut tätä palstaa ja huomannut, että melkein kaikilla täällä kirjoittavilla on kemiallinen masennus tai selittämätön, "aiheeton" masennus, ja he kokevat mielekkääksi etsiä apua esim. lääkkeistä, joogasta, rentoutumisharjoitteista, ulkoilusta, treenaamisesta, keskusteluterapiasta tms.
Minua auttaisi se, että voisin puhua asiat puhki niiden läheisteni (kuten perheenjäsenten) kanssa, joiden kanssa on selvittämättömiä asioita menneisyydessä, saisin rahaa riittävästi velkojeni maksamiseen, parantuisin fyysisestä sairaudesta ja esim. menneisyyteni koulukiusaajat pyytäisivät minulta anteeksi katuen.
Kerroin oman tilanteeni myös siksi, että kemiallisesti tai "aiheetta" masentuneet voisivat tavallaan havahtua näkemään, kuinka onnekkaita he sittenkin ovat verrattuna meihin elämän kolhimiin.
Siinä mielessä olen nykyään harvinainen (?), että minulla masennus ei ole jonkinlainen sairaus, sisäsyntyinen kemiallinen epätasapaino tms., vaan minua masentavat elämäni olosuhteet, kuten ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat, taloudelliset ongelmat ja terveydentilan ongelmat. Myös jotkin menneisyyden tapahtumat tuottavat masennusta.
Olen lueskellut tätä palstaa ja huomannut, että melkein kaikilla täällä kirjoittavilla on kemiallinen masennus tai selittämätön, "aiheeton" masennus, ja he kokevat mielekkääksi etsiä apua esim. lääkkeistä, joogasta, rentoutumisharjoitteista, ulkoilusta, treenaamisesta, keskusteluterapiasta tms.
Minua auttaisi se, että voisin puhua asiat puhki niiden läheisteni (kuten perheenjäsenten) kanssa, joiden kanssa on selvittämättömiä asioita menneisyydessä, saisin rahaa riittävästi velkojeni maksamiseen, parantuisin fyysisestä sairaudesta ja esim. menneisyyteni koulukiusaajat pyytäisivät minulta anteeksi katuen.
Kerroin oman tilanteeni myös siksi, että kemiallisesti tai "aiheetta" masentuneet voisivat tavallaan havahtua näkemään, kuinka onnekkaita he sittenkin ovat verrattuna meihin elämän kolhimiin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei se kuule monellakaan ole mikään sisäsyntyinen sairaus. Minulla esimerkiksi on hyvin vastaava tilanne kuin sinulla. Terapia on nimenomaan se ratkaisu tällaisiin ongelmiin.
Itse olen kokenut niin, että masennukseeni on yksi selkeä syy (fyysinen sairaus) ja kaikki muu paska mitä on tullut koettua tuntuu vaan pahalta (esim. koulukiusaaminen) sen takia kun muistelee miten se oma elämä on mennyt pieleen ja miten vähän se on omaa syytä loppujen lopuksi ja miten paljon on olosuhteiden ja kaiken sellaisen uhri.
Ei sellaista epäoikeudenmukaisuutta voi vain sulattaa. Muut ihmiset elävät onnellisena ja kaiken paskan jälkeen sinä et voi tehdä mitään enää tilanteen korjaamiseksi. Masentaahan se, totta kai. Jos haluaa elää, niin ainoa vaihtoehto on vain jotenkin rämpiä tilanteen kanssa, yrittää esim. auttaa muita tai jotenkin löytää olemassaololleen tarkoitus, mistä voi olla hetkellisesti apua. En usko että masennuksesta paranee koskaan mutta tällä tavoin sitä voi jotenkin sietää. Tilanne on vaikea koska epätoivo valtaa helposti ja viha ja katkeruus mutta kaikkien näiden asioiden kanssa on vain elettävä ja muiden, ymmärtämättömien, ihmisten suhtautuminen on ja miten he voisivatkaan ymmärtää, jos et ole koko elämänhistoriaasi ja tunne-elämääsi perin juurin heille käynyt läpi.
Täytyy vain jotenkin ajatella että itse on hyvä ja ei ole tehnyt mitään pahaa niin muiden ihmisten on vain sitten kestettävä sinua sellaisena kuin olet, eikä sinun tarvitse sopeutua muihin, sinähän olet uhri.
Lisäisin vielä, että sinun masentuneena ei pitäisi tuomita muita masentuneita, koska hehän ovat suunnilleen ainoita ihmisiä, jotka tietävät mitä käyt läpi. Kyllä suurimmalla osalla vaikeasti masentuneista on joku syy. Masennukseen liittyy elämän lohduttomuus ja jostain sen lohduttomuuden pitää tulla. Eri asia jos normaaleja alakuloisuuden ohimeneviä tunteita ruvetaan sekoittamaan varsinaiseen masennukseen (joku sinkkuahdistus, kolmenkympin kriisi jne.)
Enhän minä ole ketään tuomminnutkaan.
Se vaan ei ole sama asia, jos on ilman syytä masentunut kuin että on syitä joiden vuoksi on masentunut.
Kukaan ei ole ilman syytä masentunut. Joskus voi olla vaan vaikea tunnistaa syitä. Voi jopa olla ettei henkilö itse muista näitä syitä, vaikeimmassa tapauksessa. Syyt voivat olla omia tekoja, tekemättä jättämisiä, syyllisyyttä, katumusta tai kuten meidän tapauksessa, itsestä riippumattomia. Se tietysti vaikuttaa mikä se syy on, että voiko sille jotain tehdä vaiko ei. Helpoimmassa tapauksessa kyseessä on joko kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen takia ei jaksa ja se tulkitaan masennukseksi.
Koulukiusaajat on ollut vaan lapsia ja lapset voi olla julmia. Ei ne ymmärrä sitä itsekään. Jotkut on kusipäitä läpi elämänsä. Ei sen suhun pitäisi enää vaikuttaa. Unohda koko juttu. Rahaa saat kun hankit töitä. Ulkonäköä ja itsevarmuutta saa kuntosalilta. Ihmisille jos haluaa puhua niin pitää mennä itse puhumaan. Ottaa kissa pöydälle. Asiat voi sanoa halki myös hyvin tiiviissä muodossa.
Puhuin korkeakoulutasolla tapahtuneesta kiusaamisesta. 20-30 -vuotiaat ovat vastuussa teoistaan.
Minulla on ystävätär, joka on masentunut kemiallisesti. Ja tiedän muitakin sellaisia. Heistä puhuin aloituksessani.
Eivät he ole välttämättä kemiallisesti masentuneita vaikka niin sanovat. En halua missään nimessä syyllistää, mutta esimerkiksi oman tilanteesi lohduttomuus saattaa masentaa ystävätärtäsi.
Ystävättäreni ei tiedä tilanteestani. Emme puhu esim. taloudellisista ongelmista, koska en halua puhua niistä ystävieni kanssa. Sairastamisestani en myöskään puhu hänen kanssaan. Koulukiusaamisesta en ole puhunut kenellekään.
Kaiken lisäksi hän on itse snonut, ettei hänen masennukselleen ole syytä. Tällä palstallakin suuri osa kirjoittajista sanoo masennuksensa syyksi kemiallisen tasapainohäiriön, aivojen tulehduksen (?) tai synnynnäisen ongelman. Myös valtaosa lääkäreistä pitää masennusta kemiallisena tasapainohäiriönä.
Eikä sano.
Eikä lääkärit noin ajattele, paitsi nuoret ja tyhmät.
Varmasti jos puhuisin ystävättäresi kanssa niin löytäisin ihan selkeän syy-yhteyden masennukseen. Paha sanoa kuin ei tiedä mistä johtuu. Toki pitäisi eka tutkia ettei ystävättäresi masennukselle löydy jotain oikeaa lääketieteellistä syytä, esim. anemia tms.
Ystävättäreni kylläkin loukkaantuisi, kun väkisin yrittäisit psykoanalysoida häntä :D
Ihmiset vain ovat erilaisia. Ja niin ovat ihmisten masennuksetkin. Joku vain kokee masentuneisuutta, vaikkei mikään olosuhdetekijä ole huonosti eikä ole traumoja jne.
"Kemiallinen tasapainohäiriö" on markkinointislogan, jolla ei ole mitään tekemistä masennuksen todellisten syiden kanssa. Masentuneet ovat vain omaksuneet tämän tavan jäsentää omaa tilaansa, koska psykiatriassa sitä markkinoidaan "tosiasiana" lääkeyhtiöiden myynnin edistämiseksi. Kukaan vakavasti otettava tutkija ei enää väitä, että serotoniinin vajaus liittyisi keskeisesti masennukseen tai varsinkaan aiheuttaisi sitä. Toisekseen vaikka masennustilassa olisi serotoniinivajaus, niin se liittyy kaikkiin tiloihin eikä välttämättä ole vailla ympäristöstä johtuvaa syytä. Välittäjäaineiden tasot eivät ole stabiilit, vaan ne liittyvät olennaisesti tunteiden ja mielentilojen sekä kognitiivisten prosessien sääntelyyn. Esimerkiksi se että pelästyt tai koet kipua vaikuttaa siihen, millaisia hormoneja ja välittäjäaineita kehossasi erittyy. Ei ole olemassa mitään puhtaasti sisäsyntyistä"kemiallista" masennusta, koko väite on huvittava jos vähänkään ymmärtää aiheesta mitään. Tietenkin tempperamentti yms. terveys vaikuttavat mielentiloihin, mutta silloinkin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
Terve elämä poistaa "masennuksen".... joo heheheheh
Meillä lukion psykankirjassa oli erotettu kahdentyyppiset masennukset: idiopaattinen ja traumaattinen. Idiopaattinen tarkoittaa salasyntyistä (eli syytä ei tiedetä), traumaattinen tarkoittaa esim. avioerosta tai konkurssista tai fyysisestä sairaudesta johtuvaa masennusta.
Juuri näin. Olisi kiva tietää, ottaisiko joku sisäsyntyisesti masentunut mieluummin traumaattisen masennuksen. En ole kehdannut kysyä :D
Olisi helpompi hoitaa kemiallinen masennus, kun vaan löytyisi oikea lääke. Traumaattiseen masennukseen ei oikein kemianteollisuus voi auttaa, valitettavasti.
Idiopaattinen = ei löydy selkeää selittävää syytä =/= kemiallinen epätasapaino aivoissa
Kemiallinen tasapainohäiriö on hypoteesi.
Sellaista kuin idiopaattista masennusta ei ole todellisuudessa olemassa. Masennus on aina reaktio elämään, joten vaikka henkilö sanoo, että ei tiedä syytä masentuneisuuteensa, löytyy syy asianomaisen elämää ja ajattelua tarkemmin läpikäymällä usein hyvin nopeastikin. Toisin sanoen niin kutsuttu idiopaattinen masennus on oikeasti "idiopaattinen" eli syytä ei ole vielä etsittykään.
Psykiatriassa syitä harvoin lähdetään edes etsimään vaan surusta ja masennuksesta syytetään aivojen toimintahäiriötä. Ikään kuin aivot olisivat jotenkin sairaat tai vialliset, jos henkilö kokee mielipahaa elämässään. Miten naiivin typerä ajatus. Tiedän, että psykologian koulukirjoissa lukee ihan mitä sattuu. Paljon opetusmateriaalista on manipuloitua ja jopa tahallaan harhaanjohtavaa, jotta se tukisi alalle edullista ajattelutapaa. Itse asiassa luin juuri vähän aikaan sitten hyvän kirjan, jossa psykologian oppikirjojen harhaopetusta ja sen syitä manipuloinnin takana käsiteltiin. Jos joku on kiinnostunut niin samaisesta kirjasta saa muutoinkin hyvää tietoa siitä miten kansaa ja alan opiskelijoita ja työntekijöitä psykologian ja psykiatrian alalla vedätetään. Ohessa tietoa kirjasta.
America Fooled: The Truth About Antidepressants, Antipsychotics And How We've Been Deceived Hardcover – April 26, 2006 by Timothy Scott
http://www.americafooled.com/
Amazon.com:n lukija-arvostelun on jättänyt muuten muuan Jaakko Seikkula, joka toimii osalle jo varmasti tutun maailmankuulun Keroputaan mallin yhtenä päätekijöistä.
SHOULD BE A PART OF MEDICAL PROFESSIONALS' BASIC EDUCATION
By Jaakko Seikkula on August 14, 2006
Format: Hardcover
This book should be considered one of the basic readings for an education in medicine, psychology, social work, nursing and other related disciplines. Because of it's profound list of references, the book is an irreplaceable source for every researcher of depression and psychosis. I have been involved for more than 20 years in developing new approaches for psychotics and patients with other severe mental crises. In our practice in Finland we noted that people are best met in their homes as soon as the crisis begins and that their families should be invited to join in the process from the very beginning and all analysis and conclusions should be made in the open, not by professionals in closed rooms. Our results are almost the opposite of current evidenced-based medicine recommendations: If antipsychotics were not used in psychotic patients, we witness much better outcomes. In the entire program only 29% used antipsychotics during the five-year follow-up time and, of all patients, 85% had returned to full employment. In his book Dr. Scott gives convincing evidence of how the studies behind the main stream treatment recommendations are invalid as they are manipulated in many ways. Dr. Scott's book will help professionals bring changes to current practice approaches and will lead to better mental health care for patients. I really enjoyed reading Dr. Scott's bold book.
Dr. Jaakko Seikkula,
University of Jyvaskyla
Jyvaskyla, Finland
Huono sellainen. Totta kai masennuksessa tapahtuu muutoksia aivoissa. Muutokset aivoissa ei kuitenkaan aiheuta masennusta. Vaan tapahtuu asioita jotka ennen pitkää johtaa mielialan alenemiseen, mikä näkyy välittäjäaineiden muutoksina aivoissa. Sullakin on niitä muutoksia. Jos ei olisi niin et olisi masentunut. Syyt on silti psyykkisiä, elämän historiasta johtuvia.
On olemassa ihmisiä, jotka eivät ole masentuneita sanan varsinaisessa merkityksessä vaan hakeutuvat yksinkertaisesti lääkäriin helpohkosti, jotta saisivat jonkun diagnoosin, esim. hetkellisen ahdistuksen johdosta. Tällaisilla ihmisillä lääkitys auttaa, samoin lumelääkkeet. Oikeasti masentuneita ei voi lume-efektillä parantaa vaan oikea masennus on hyvin pitkä ja krooninen tila, joka reagoi huonosti mihinkään hoitoon vaikka sitä voikin ns. hallita. Ongelma on että näitä lievästä alakulosta ja ahdistuksesta kärsiviä ja vaikeasti masentuneita liputetaan samaan kastiin vaikka syytkin ovat täysin erilaisia niin ajatellaan vaan että aivojen tulehdus.
Ehkä se auttaisi, jos kiusaajat tulisivat pyytämään anteeksi tai saisit jutella asiat halki perheenjäsenten kanssa, mutta mitä jos näin ei koskaan tapahdu? Terapiassa on se hyvä puoli, että siellä saa ainakin puhua asioista jotka painavat mieltä ja keinoja niiden kanssa elämiseen, jos ne ovat sellaisia ettei niitä voi itse muuttaa.