Olen ollut suurimman osan elämästäni jollain tapaa masentunut. Luulen kaiken alkaneen jo 7-luokalla kun minut hylättiin porukasta, olin masentunut. Ammatti koulussa asiat vain pahenivat. Myöehmmin halusin toisenkin ammatin ja tässä opinahjossa tuli sitten se lopullinen niitti. Olin tuolloin 22 vuotias. Menin lääkäriin hakemaan uutta unilääkereseptiä kun en pystynyt nukkumaan. Univaikeuksia mulla on ollut yläasteelta lähtien mutta lääkkeitä siihen rupesin syömään täysikäisenä. En ollut lääkärissä koskaan kehdannut mainita sitä että mua ahdisti ja masensi. Ajatukseni olivat todella synkkiä. No mä sitten ns. hajosin siihen lääkärin tuoliin ja vain itkin. Sain lääkityksen ssri ja lähetteen mielenterveys polille.
Olen käynyt nyt n.6 vuotta juttelemassa. Ensin hoitajan kanssa, sitten kelan tukemassa terapiassa ja nyt taas hoitajan kanssa. Välissä on ollut n. 0,5 vuoden taukoja kun olen tuntenut itseni terveeksi enkä tarvetta terapiaan. Sitten jotain tapahtuu ja olen taas pohjalla. Aluksi ssri-lääkkeet ilmeisesti auttoivat sillä mielialani kohosi. Mutta kun tuli ensimmäinen vastoinkäyminen niin se mielialan kohoaminen tyssäsi siihen.
Yhdessä vaiheessa voin niin hyvin että päätin lopettaa ssri.t. Lopetin lääkkeen asteittain n. 4kk aikana. Kun olin ollut n. 2vk täysin ilman lääkkeitä tuli ihan hirveä olo. En heti edes tajunnut että olo johtui lääkkeen lopetuksestä. Mieliala tippui iloisesta ahdistukseen ja itkuun. Aloitin lääkkeen uudelleen ja oireet loppuivat.
Nyt taas on huonompi vaihe elämässä. Ssri.stä ei ole mitään konkreettista hyötyä. Hetkittäistä helpotusta saan Bentsoista.
Mietin mitä mun pitäis tehdä ??? paljon tälläkin palstalla puhutaan että lopettakaa lääkkeet, että ne vaan pahentaa jne. Mulla on ollut paha olo jo melkein 9 vuotta ennen kuin aloin lääkettä syömään. Nyt 7vuotta myöhemmin lääkkeen kanssa mulla on yhtä paha olo. En edes uskalla harkitakkaan lääkkeen lopettamista sillä jos tämä olo vielä pahenee voin olla sitten jo narun jatkeena.
Lisäksi tässä pitäis vielä yrittää käydä töissä. Kerroin kyllä psykiatrille tilanteestani mutta hän oli sitä mieltä ettei mun kannata jäädä sairaslomalle sillä se voi pahentaa tilannetta entisestään.
Miten pääsen ikinäkään olemaan ilman ahdistuneisuutta ja masennusta. Mulla nämä kulkevat käsikädessä. Terapiakaan kun ei ahdistuneisuushöiriööni ole vaikuttanut
Olen käynyt nyt n.6 vuotta juttelemassa. Ensin hoitajan kanssa, sitten kelan tukemassa terapiassa ja nyt taas hoitajan kanssa. Välissä on ollut n. 0,5 vuoden taukoja kun olen tuntenut itseni terveeksi enkä tarvetta terapiaan. Sitten jotain tapahtuu ja olen taas pohjalla. Aluksi ssri-lääkkeet ilmeisesti auttoivat sillä mielialani kohosi. Mutta kun tuli ensimmäinen vastoinkäyminen niin se mielialan kohoaminen tyssäsi siihen.
Yhdessä vaiheessa voin niin hyvin että päätin lopettaa ssri.t. Lopetin lääkkeen asteittain n. 4kk aikana. Kun olin ollut n. 2vk täysin ilman lääkkeitä tuli ihan hirveä olo. En heti edes tajunnut että olo johtui lääkkeen lopetuksestä. Mieliala tippui iloisesta ahdistukseen ja itkuun. Aloitin lääkkeen uudelleen ja oireet loppuivat.
Nyt taas on huonompi vaihe elämässä. Ssri.stä ei ole mitään konkreettista hyötyä. Hetkittäistä helpotusta saan Bentsoista.
Mietin mitä mun pitäis tehdä ??? paljon tälläkin palstalla puhutaan että lopettakaa lääkkeet, että ne vaan pahentaa jne. Mulla on ollut paha olo jo melkein 9 vuotta ennen kuin aloin lääkettä syömään. Nyt 7vuotta myöhemmin lääkkeen kanssa mulla on yhtä paha olo. En edes uskalla harkitakkaan lääkkeen lopettamista sillä jos tämä olo vielä pahenee voin olla sitten jo narun jatkeena.
Lisäksi tässä pitäis vielä yrittää käydä töissä. Kerroin kyllä psykiatrille tilanteestani mutta hän oli sitä mieltä ettei mun kannata jäädä sairaslomalle sillä se voi pahentaa tilannetta entisestään.
Miten pääsen ikinäkään olemaan ilman ahdistuneisuutta ja masennusta. Mulla nämä kulkevat käsikädessä. Terapiakaan kun ei ahdistuneisuushöiriööni ole vaikuttanut
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisitko harkita elämäsi antamista Jeesuksen käsiin? Ei sun tarvi yrittää muuttaa itseäsi. Ei sun tarvi yrittää lopettaa lääkkeitä. Annat vaan vastuun itsestäsi Jumalalle ja se, mitä sen jälkeen tapahtuu on hänen asiansa. Voi olla, että lääkkeetja psykiatria käy tarpeettomiksi.
Psykiatriassa kaivellaan koko ajan ihmisen menneisyyttä ja painitaan sen kanssa. Oikein opetetaan ihminen elämään sen kanssa. Olet varmaan kuullut sanonnan "poissa silmistä, poissa mielestä".
Uskoontulossa tapahtuu vähän noin. Ei se vanha elämä mihinkään katoo, mutta se ei nouse mieleen. Sulle tulee ihan toinen mieli. Susta tulee uusi ihminen. Vanha ihminen ei silti mihinkään katoo, mutta sun ei tarvi enää painia sen kanssa. Sun ei tarvi enää kuunnella sitä. Muista rukoilla.
Joo ja joo ja joo. Olen uudestisyntynyt.
Nimeni on kirjoitettu elämän kirjaan, olen rukousten lapsi! Ketkähän niistä körttiläisistä mielenvikasista
vaimojensa, lastensa ja eläinten kiusaajista ovat mitään hyvää tehneet! Ja faking paskaa koko suku! Mutta ehkä siellä on ollut joku täysin miehen alistama nainen joka on jaksanut kätensä ristiä tai edes äänettömän toiveen lähettää Jumalalle! Ota syliisi nämä kärsivät lapseni ja heidän lapsensa......! Itselleen on varmaan vain pyytänyt edes vähän fyysistä jaksamista hoitaa lapset, karjan ja ottaa vastaan miehen iskut, lyönnit ja mitätöinnin. Varmaan hänet taivaassa näen!
Minun kohdallani ainakin uskoon tulo ja rukoileminen ja Jeesus auttoivat. Söin 13 vuotta mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä, mutta asioitteni tultua niin painaviksi, että en enää jaksanut enää mitään, rukoilien ja annoin elämäni Jeesukselle. Nyt käyn töissä enkä tarvitse mielialalääkkeitä, unilääkkeitä joskus erittäin stressaavan työpäivän edellä.
Kiitos Herralle. Jesaja 12
Jos tuntuu että lääkkeet auttaa käytä ja testaa (lääkärin luvalla) jos pärjää ilman. Älä luovuta vaan etsi vaikka netin kätköistä jotain kiinostavaa. Ehkä löydät harrastuksen ja sitä kautta kavereita jotka voisivat piristää. Vaikka urheilu hyvä kunto parempi mieli. Tai jokin luova linjaus kirjoitusta, maalausta. Ehkä kiinostut jostain pelistä. Kuuntele muita ihmisiä niin edes osa kuuntelee sinua. Etsi jotain mikä aktivoisi herättäisi jotain itsessään mukavaa. Älä luovuta.
Masennus on sellaista aaltoliikettä. Nuorempana laskut ja nousut voi olla aika jyrkkiäkin, mutta aikaa myöten aallokko vaimenee tasaisemmaksi. En suosittelisi jättämään lääkkeitä pois. Kyllä sitä voi uskoa, jos tahtoo, vaikka olisi lääkitys. Ja mietiskellä maailman liikkeitä. En osaa sen enempää neuvoa, kuin päivä kerrallaan ja apua saa hakea ja olettaa saavansa, jos tuntuu, ettei nykyinen ole tarpeeksi sopiva. Parempi on tehdä jotain, kuin olla ihan toimettomana, jos on sellaisessa kunnossa että pystyy tekemään töitä. Mitä tahansa, vaikka kotitöitä. Voimia ja rohkeutta!