Vaikka en enää tiedäkään, kuka näitä ylipäätänsä lukee vai lukeeko kukaan:D No, mutta asiaan. Tänään, pari tuntia sitten tajusin/sain oivalluksen siitä, että mikä sinun elämäntehtävä/tarkoitus onkaan. Sinun polkusi on kirjaan kirjoitettu. Ei sinänsä, kaikki on hyvää ja positiivista, ja voit olla ylpeä historiastasi. Mutta tajusin myös, että ehkä tässä on juuri nimenomaan ollut se juttu, miksi kohtalo on aina puuttunut peliin ja tavallaan estänyt kaiken tapahtuvan. Uskon, että asiat, jotka ovat tarkoitettu toteutuvaksi toteutuvat, ja nimenomaan niin, että se koituu kaikkien parhaaksi.
Nimittäin, minä en sovellu siihen sinun ruutuun. Minulle vapaus, yksityisyys ja anonyymius on kaikki kaikessa. Arvo numero yksi, terveyden ja onnellisuuden rinnalla. Tiedät, että puhutaan ns. kynnyskysymyksistä esim. politiikassa, mutta jokaisella on myös oman henkilökohtaisen elämän suhteen kynnyskysymyksiä, ihan jokaisella, joista ei ole valmis tinkimään, koska siten menettäisi oman oikeuden omaan elämäänsä, tavallaan ytimen, miksi ylipäätänsä edes elää ja hengittää. Ymmärrät varmasti, mitä tarkoitan. Ikään kuin jokaisella on asioita, joita ilman ei voi elää, tai päinvastoin, jonka kanssa ei yksinkertaisesti pysty elämään.
Ja, tämä ei ole kiinni siitä toisesta ihmisestä, toisen ihmisen persoonasta. Ei niistä rakkauden tunteista, joita toista kohtaan tuntee. Ei. Tykkään sinusta todella paljon, meillä natsaa hyvin yhteen, juumori ja kemiasta nyt puhumattakaan. Olet kerrassaan ihana ja valloittava persoona, taiteellinen ja kaikin puolin fiksu ja älykäs. Mutta joskus olosuhteet voivat vaan olla niin täysin mahdottomia. Ja tämä on aina riippuvainen ihmisen henkilökohtaisista tarpeista suhteessa omaan elämään, ja ympäröivään maailmaan.
Olen liian itsenäinen, ja vapauden kaipuinen. Rakastan olla ja elää omanlaistani "pientä" elämääni ilman minkäänlaisia riippuvuuksia mihinkään suuntaan. Vapaudella tarkoitan nimenomaan sekä negatiivista että positiivista vapautta. Rakastan olla yksin, eikä se tarkoita, että eikö minulla olisi sosiaalisia taitoja, mutta kuinka paljon sitten on sosiaalisia tarpeita, se on jo sitten toinen juttu. Minulla on nyt siinä mielessä aivan ideaali tilanne elämässäni, että saan olla ja käyskennellä missä vain ja kenen kanssa vain, herättämättä sen suurempaan ihmetystä. Minua ei "määrää" kukaan tai mikään, ei ihmiset eivät normit. Se on niin vapauttavaa, parasta, mitä olen saavuttanut tai minulle on suotu tässä elämässä, se on se vapaus, tilaa olla ja hengittää. Se on jotain niin suurta. Minä voin nukkua tai valvoa, minä voin tehdä juuri niitä asioita, joista nautin. Tietysti aina kunnioittaen toisia ihmisiä ja ympäristöään. Mutta, että kukaan odottaisi minulta mitään, sellaisia odotuksia ja paineita ei ole. Olen jo toteuttanut urat ja näyttänyt itselleni, että osaan ja pystyn. Ei ole minkäänlaisia suorituspaineita elämässäni, ja se on sitä suurinta henkistä vapautta, mitä voi olla. Minun mielestäni.
Uskon, että sait ytimestä kiinni. Ja totean jälleen, että kyllä tämä meidän "yhteiselämä" on täysin vailla minkäänlaista ennustettavuutta. No jos nyt ei sentään olla Matti ja Mervi, mutta näin muutoin tilanteet vaihtuvat.
Nimittäin, minä en sovellu siihen sinun ruutuun. Minulle vapaus, yksityisyys ja anonyymius on kaikki kaikessa. Arvo numero yksi, terveyden ja onnellisuuden rinnalla. Tiedät, että puhutaan ns. kynnyskysymyksistä esim. politiikassa, mutta jokaisella on myös oman henkilökohtaisen elämän suhteen kynnyskysymyksiä, ihan jokaisella, joista ei ole valmis tinkimään, koska siten menettäisi oman oikeuden omaan elämäänsä, tavallaan ytimen, miksi ylipäätänsä edes elää ja hengittää. Ymmärrät varmasti, mitä tarkoitan. Ikään kuin jokaisella on asioita, joita ilman ei voi elää, tai päinvastoin, jonka kanssa ei yksinkertaisesti pysty elämään.
Ja, tämä ei ole kiinni siitä toisesta ihmisestä, toisen ihmisen persoonasta. Ei niistä rakkauden tunteista, joita toista kohtaan tuntee. Ei. Tykkään sinusta todella paljon, meillä natsaa hyvin yhteen, juumori ja kemiasta nyt puhumattakaan. Olet kerrassaan ihana ja valloittava persoona, taiteellinen ja kaikin puolin fiksu ja älykäs. Mutta joskus olosuhteet voivat vaan olla niin täysin mahdottomia. Ja tämä on aina riippuvainen ihmisen henkilökohtaisista tarpeista suhteessa omaan elämään, ja ympäröivään maailmaan.
Olen liian itsenäinen, ja vapauden kaipuinen. Rakastan olla ja elää omanlaistani "pientä" elämääni ilman minkäänlaisia riippuvuuksia mihinkään suuntaan. Vapaudella tarkoitan nimenomaan sekä negatiivista että positiivista vapautta. Rakastan olla yksin, eikä se tarkoita, että eikö minulla olisi sosiaalisia taitoja, mutta kuinka paljon sitten on sosiaalisia tarpeita, se on jo sitten toinen juttu. Minulla on nyt siinä mielessä aivan ideaali tilanne elämässäni, että saan olla ja käyskennellä missä vain ja kenen kanssa vain, herättämättä sen suurempaan ihmetystä. Minua ei "määrää" kukaan tai mikään, ei ihmiset eivät normit. Se on niin vapauttavaa, parasta, mitä olen saavuttanut tai minulle on suotu tässä elämässä, se on se vapaus, tilaa olla ja hengittää. Se on jotain niin suurta. Minä voin nukkua tai valvoa, minä voin tehdä juuri niitä asioita, joista nautin. Tietysti aina kunnioittaen toisia ihmisiä ja ympäristöään. Mutta, että kukaan odottaisi minulta mitään, sellaisia odotuksia ja paineita ei ole. Olen jo toteuttanut urat ja näyttänyt itselleni, että osaan ja pystyn. Ei ole minkäänlaisia suorituspaineita elämässäni, ja se on sitä suurinta henkistä vapautta, mitä voi olla. Minun mielestäni.
Uskon, että sait ytimestä kiinni. Ja totean jälleen, että kyllä tämä meidän "yhteiselämä" on täysin vailla minkäänlaista ennustettavuutta. No jos nyt ei sentään olla Matti ja Mervi, mutta näin muutoin tilanteet vaihtuvat.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ajattelet selvästi että toinen ottaa ja vie jotakin pois sinulta. Et että toinen antaisi ja toisi? Et siis kaipaa mitään, yhtään mitään lisää, silloinkaan jos se on kaikki nykyisen päälle ja ilman hintaa? Itsesi tunnut tuntevan joten muut sitä kunnioittakoon.
Kuitenkin, esim itse huomasin usean yksinolovuoden jälkeen kaipaavani paljon enemmän omaa rauhaa kuin olin käsittänytkään, mutta myös toista ihmistä elämääni. Aion saada molemmat ja uskon sen olevan mahdollista nyt kun tiedän mitä tarvitsen. On niitä suhteita muunkinlaisia kuin paita&peppu, aikuisilla kypsillä ja joustavilla ihmisillä.
Ap: kirjoitit juuri täsmälleen niin niin tarkkaan omat ajatukseni, että melkein luulin sen olleen minun kirjoittama ja jonka olen unohtanut :) tyydytään olemaan yhdessä etäällä, Passaa mulle.
Hyvä kirjoitus. Mutta. Tuot omat asiasi hienosti esiin yksinpuhelussasi, entäpä toisen osapuolen ajatukset? Henkilökohtaisesti en usko kohtaloon, vaan siihen, että ihmiset tekevät itse elämästään sellaisen, jollaiseksi sen haluavat, omissa puitteissaan toki. Vapaus, yksityisyys, anonyymiys - kuulostaa siltä, ettet oikein luota muuhun kuin itseesi? Ja ehkäpä olet uuden, oudon tilanteen edessä, jossa pelkäät, että joku, tämä persoona jota kuvaat, vie minuutesi, itsemääräämisoiketesi? Vaatii, vastikkeeksi et saa sitä mitä haluat? Ehkä sinun kannattaisi puhua anonyymipalstan sijasta hänen kanssaan, kun hän kuitenkin näyttää sinulle jotain merkitsevän, jotta kuulisit oikeat ajatukset oletteluiden sijaan, tätä mitä kohteliaimmin ehdotan. Vaikka sivullinen analysoija olenkin.
Elämässä anonyymius kaikki kaikessa (:
Ilmeisesti aloittaja on elänyt jo kauan näin ja tottunut tähän elämäntapaan ja kokenut sen parhaaksi itselleen. Ihailtavaa vakaata varmuutta, eikä mitään haahuilua, tyyliin, miten minun kuuluisi olla ja elää, mitä nuo muutkin ajattelevat kun en sitoudu parisuhteeseen.
Aloitus oli todella selkeästi ja hienosti kirjoitettu ja minä ainakin ymmärsin sen, siten kun pitikin. Vaikka ei ollut minulle tarkoitettu. Me kaikki olemme erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet. On hienoa, että meillä on myös valinnan vapaus näissä asioissa. Ettei ketään pakoiteta vasten tahtoaan mihinkään parisuhteisiin, tai jakamaan elämäämme joidenkin kanssa.
Ajatuksena hieno, mutta käytännössä ihmissuhteissa seilaamisella jättää jälkeensä rikkinäisiä sydämiä, jos ei itse ole koskaan valmis mihinkään pysyvämpään. Jos harrastaa pelkkiä irtosuhteita, niin ainakin se kannattaa tehdä heti ihmiselle selväksi. Tunteista kun ei ikinä tiedä, niitä tulee ja menee kun ihmisten kanssa on tekemisissä.
Mun ajatukset kiteytit myös.
toivottavasti ( mitä epäilen) se toinen on saanut tai saa ilmaistua omat tarpeensa ja tavoitteensa. epäilen, koska kommunikoit palstalla.
Hieno teksti ja jo tasaisempaa vaihetta elävän varmaankin.
Pelkäät että aito rakkaus vangitsee sinut
Näinhän ei ole...
Se antaa sinulle mahdollisuuden olla mitä olet
Hyväksyy tarpeesi ja silti sinulla on vapaus.....
Kahle olet sinä itse ja kuvitellut ajatuksesi......
Ne on puhuttava toisen kanssa ja avattava ajatuksensa
Omat ajatukset tietää mutta toisen ajatuksia ei...ellei kysy....
Rakkaus vaatii puhumista , ymmärtämistä ja luottamusta.....
Kysy mitä sydän haluaa ja toimi sen mukaan...äläkä yksin järkeile....
Tämä on paras kommentti tähän ketjuun.
Niin että. Olet rakentanut oman elämäsi omanlaisekseen, jota et halua sotkettavan ja arvelet minun sotkevan. Ei se mitään, etpä oikeasti koskaan ole ollut kiinnostunut minun ajatuksistani tai mitä aion elämälläni tehdä ja ei se mitään, lakkasin olettamasta mitään jo aikoja sitten. Oletuksia vain sinullakin minusta. Erotan kylläkin nämä palstahöpinät täysin omaksi asiakseen, joten voisit tässä vaiheessa kohteliaasti kertoa minulle siellä, ettet ole kiinnostunut, koska et näe tälle tarinalle onnellista loppua. Ja lopettaa epätietoisuudessa roikottamisen. Kiitos.
Paras puhua oikean kanssa ja selvittää eikä ajatella
palstojen selvittävän.....
Samaa mieltä olen minäkin, täällä voi vain purkaa omia tuntojaan yleisesti, mutta se tilanne kannattaa sen ao. ihmisen kanssa selvitellä henkilökohtaisesti keskustelemalla, että mitä haluaa tai on haluamatta.
Kuulehan aloittaja, et sinä täysin riippumaton taida olla. Omasta mielestäni kuitenkin vanhenevan äidin hoitaminen on hieno juttu, en siihen väliin ainakaan itse olisi tullut. Onhan äidin ja pojan suhde aina ainutlaatuinen, mutta...
Voisin sanoa, etten haluaisi omistaa. Voisin luvata, et vaadi en mitään. Sen tiedän, valhetta se olis vain. Kaiken omistaisin, mitä sinusta saisin. Hetken kuluttua, vaatisin yhä lisää.
Voi kuinka jäätävä, ylimielinen, ylemmyyydentuntoinen ja pelokas kirjoitus. Sivusiko elämääsi pieni, raikas, ilmavirta, joka ei täyttänyt laatuvaatimuksiasi ja jota pelästyit pakenemalla norsunluutorniisi.
Se, mitä on tarkoitettu tapahtuvaksi tapahtuu, joten ilmavirtaa seuraa pieni myrsky ja lopulta valtava rajuilma, joka hajottaa norsunluutornisi ja riuhtoo sinusta esiin ihmisyyden ja kyvyn tuntea aitoa lämpöä toisia ihmisiä kohtaan. Vasta seisoessasi entisen elämäsi raunioilla, tiedät, mikä on sinun elämäntehtäväsi. Onnea matkaan!
Toivottavasti joku hajottaa palasiksi sisältä. Raiskaa ja hakkaa. Ampuu pääsi tapettia koristaan. Ap. ajattelee osittain samoin kuin mä, iäkkäämpi nainen varmaan ja tollasen kirjoituksen tekijä kuin mitä sinulta tuli ansaitsee tällaisen kommentin kuin minulta nyt tulee. Onnea olette voittaneet kylmintä kohtelua mitä koskaan voi saada keneltäkään. Tämä tulee nyt empatiasta ap:ta kohtaan ja sinut passittaisin elävältä pakastettavaksi hyytävä hapankorppu.
Olen tällä hetkellä vapaa kuin taivaanlintu, mutta pian on turhaa spekuloida, mitä sen jälkeen kun en kenties ehkä olekaan...mieti sitä ja tule puhumaan suoraan minulle niin ei jää arvailujen varaan...