Se, joka saa lähtemään täältä oman käden kautta. Sekö se on vaiko se jatkuva helvetillinen ahdistus, johon ei vuosikymmenien aikana ole löytynyt hoitokeinoa. Vaiko kummatkin?
Yksinäisyyskö lopulta on se viimeinen niitti
loppu.lähenee
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se mistään tuollaisesta johdu. Ei pelkkä yksinäisyys riitä mihinkään. Pitää vihata maailmaa. Esim. kaikki ystävät ovat hylänneet koska masennut, et saa selittää omia tekojasi, kukaan ei pahoittele mitään mitä sinulle on tehty, saat fyysisen sairauden etkä riittävää apua vaan pelkkää puoskarointia ja tämän jälkeen ihmiset katsovat vierestä ja ryyppäävät ja lisääntyvät ja pitävät hauskaa ja jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten et pääse terapiaan. Sitten tapat itsesi. Sitten kun olet kuollut ihmiset surevat ehkä kaksi viikkoa ja jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Edes kuolemasi ei ole minkään arvoinen.
Minä en vihaa maailmaa.
Terapioita käyty vuosikymmeniä. Ystäviä ei ole ollut koskaan eikä muitakaan läheisiä. Kukaan ei sure, joten siitä syystä lähtö ei aiheuta paineita.
Ahdistus on aika uusi olotilaa kuvaava sana, ilmeisemmin päiväunisaippuasarjojen tuotantoa.
Yksinäisyys on ollut aina olemassa sanana ja määritteenä, nykyään se on jonkin verran muutunut. Ahdistuneet ihmiset ovat yksinäisiä väkijoukoissa yhteisöjen jäseninä jopa useampi jäsenisissä perheissään.
Avaisit hieman enemmän mietteitäsi.
http://www.terve.fi/ahdistuneisuushairio/ahdistusta-pitaa-joskus-hoitaa
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/tunteet_masennuksen_ja_ahdistuks/ tuon ryhmissä kävin, mutta se on ilman ohjajia tai asiantuntevaa vetäjää. Ryhmä hajosi neljän kokoontumisen jälkeen ryhmäläisten erillaisuuden, tuen ja ymmärryksen puutuessa täysin.
On paljon muitakin ryhmiä. Minä olen käynyt mm. Ryhmätyön ja Ihmissuhdetyön ryhmissä, nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Kummatkin laadukkaita, joskin maksavat.
Muissa ryhmissä myös, ei niitä kaikkia jaksa luetella eikä edes muista. Opiskeluaikana ekan kerran.
Tosi harmillista sinulle, että tuo ryhmä hajosi. Ehkä vielä harmillisempaa se olisi ollut sinulle, jos olisit ollut sen vetäjä. Siitäkin minulle on kokemusta.