Viimeksi nukuin perjantai-lauantai välisenä yönä noin 7 tuntia ja olen muutenkin aina ollut hyväuninen ja pieniä nukahtamisvaikeuksia lukuunottamatta uni on aina tullut. Senjälkeen en sitten ollutkaan nukkunut melkein 40 tuntiin jos edellisyötä ei lasketa josta alempana lisää. Lauantaiyönä siinä 4 aikaan rupesi Väsyttämään ja kun pääsin sänkyyn siinä 5 aikaan en sitten nukkunut melkein silmänräpäystäkään. Ehkä sen tunteroisen sain juuri ja juuri sellaista koiranunta siinä sängyllä pyörimisen lomassa. Ylös sitten nousin siinä 11 aikaan kun ei siitä tullut mitään, ajattelin että illalla sitten. Mutta ei silloinkaan. Olen herkkä melatoniinille joten nakkasin sen 1mg naamaan ja väsyttihän kyllä siimä melkoisesti, mutta ei tullut kahteen tuntiin unta ja rupesi ahdistamaan, joten seuraavaksi sitten diapami 2,5mg joka on myös minua aina auttanut nukkumisen kanssa. Ei mitään joten nousin ylös ja senkuin piristyin vaan. Välillä oli sellaista sekavaa ettei tajunnut väsyttikö vai oliko pirteä. Siinä sitten kun hoksattiin että on jo niin pitkä aika tultu valvottua niin soitin päivystykseen ja sinnehän ne neuvoivat tulemaan. Sieltähän ne sitten tänäaamuna 6 tunkivat naamaan sen 10mg diapamia ja antoivat mukaan 2x imovan 7,5 mg ja sanoivat että ottaa tarvittaessa. Noh eihänse diapamipöhnä, vaikka ihan mukavaa olikin, nukkumaan auttanut. Sitten nakkasin toisen imovaneista naamaan ja siinä 7 aikaan sain nukuttua sen 4h ja sitten heräsin. Siis ihmetyttää vaan että tuollaisen valvominen jälkeen miten on mahdollista sellaisessa lääketokkurassa saada niin vähän unta. Ihan jo huolestuttaa josko saan tänäkään yönä nukuttua. Olen siis 18 vuotias tyttö ja jonkinsortin paniikkihäiriö on mutta ei ole ikinä aikaisemmin nukkumiseen vaikuttanut muutenkuin että joskus se 1mg melatoniini menee ja heti tulee hyvä uni.
Onko täällä kohtalontovereita? Miten itse olette selvinneet tällaisesta ja kauan tätä on teillä kestänyt? Meinaan alan jo pikkuhiljaa huolestumaan. Jos ei tänäyönä uni tule tai imovanin avulla sen pelkät pari tuntia niin marssin kyllä suoraan päivystykseen ja pyydän pumppaamaan kehon täyteen niin vahvoja unilääkkeitä että nukun vuorokauden putkeen.
Tällaisessa tilanteessa alkaa jo pikkasen vakavammat asiat pyörimään mielessä ja sehän sitä ahdistusta lisää mikä toisaalta taas estää unta tulemasta. Liikun kokoajan nukahtamisen rajamailla mutta uneen en vain vaivu.
Onko täällä kohtalontovereita? Miten itse olette selvinneet tällaisesta ja kauan tätä on teillä kestänyt? Meinaan alan jo pikkuhiljaa huolestumaan. Jos ei tänäyönä uni tule tai imovanin avulla sen pelkät pari tuntia niin marssin kyllä suoraan päivystykseen ja pyydän pumppaamaan kehon täyteen niin vahvoja unilääkkeitä että nukun vuorokauden putkeen.
Tällaisessa tilanteessa alkaa jo pikkasen vakavammat asiat pyörimään mielessä ja sehän sitä ahdistusta lisää mikä toisaalta taas estää unta tulemasta. Liikun kokoajan nukahtamisen rajamailla mutta uneen en vain vaivu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko käyttänyt jotain mielialalääkettä? Minulla oli nukkuminen lähes mahdotonta efexor-kuurin jälkeen.Samoin cipralex:in käyttö vei yöunet.Unettomuus jatkui vaikka olin lopettanut lääkekuurin aikaa sitten.
En ole mitään sellaisia ikinä ottanut. Siksi tämä onkin niin outoa, että minun kohdalleni tämmöinen unettomuus osui.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm#Unettomuuden_luonnonmukainen_hoito
Paljon hyviä vinkkejä. Kiitos tästä!
Kuulostaa tutulta. Ts. uni ei tule, vaikka vetäisi kokonaisen ja puolikkaan unilääkkeen. Sitä saattaa jopa nukkua seuraavan kerran vasta kun on valvonut 30-40h. Suosittelen kääntymään psykiatrin puoleen (ellet ole jo), jos on pieninkin mahdollisuus siitä, että esimerkiksi ahdistuksesi aiheuttaisi tuon unettomuuden. Siitä syntyy helposti kierre, jonka hoitamiseen voi mennä pitkään niin kuin minulla.
En vieläkään nuku hyvin. Lääkkeet edelleen käytössä, mutta eiköhän tämä tästä parempaan suuntaan kehity. Tiedän kokemuksesta, että silloin kun on tarpeeksi ahdistunut niin eivät unilääkkeetkään kauhean hyvin tepsi.
Joo kuulostaa just samalta kuin mulla. Kun menin päivystykseen niin se päivystävä lääkäri oli juurikin psykiatri tai jokin vastaava, ja kerroinkin hänelle näistä ahdistuksista ja muista samalla mutta lausuntoon sain "psyykkisesti terveen oloinen" tms positiivista palautetta, joten ei tämä varmaan kovin pahaksi ole ehtinyt kehittyä. Ja ahdistuksestapa hyvinkin tämä johtui, huomasin sen jälkeenpäin mutta onneksi oli vain tilapäistä (toivottavasti) sillä nukun nyt jo yöni paremmin, vaikka ahdistusta vielä onkin. Mirtazapiiniä lääkäri määräsi jos unettomuus jatkuu ja yhden otin mutta ei se yö paljon eronnut nuista muista huonoista öistä. Seuraava yö mentiin pelkällä melatoniinilla ja samaa 3h unessa rumbaa sekin. Sitten päätin kokeilla sitä luonnollista vihreää ja sen yön nukuin kuin pikkuvauva syvästi ja sikeästi. Senjälkeen onkin jo helpottanut tämä vaiva ja yksi yö olikin jo taistelemista että pysyykö hereillä :D.
Voimia sinulle tämän kanssa, toivottavasti helpottaa! Itse suosittelisin juuri sitä mikä minulle auttoi, se kun tunnetusti lievittää myös ahdistusta.
Minulla on ollut tuota jo monta vuotta. Siihen vain tottuu. Työhön on tietysti hankala nousta aamulla, kun on univajetta.
Paljon hoitoja takana, ei mitään tehtävissä.
Harmillista että sinulla on jo noin kauan tuota ollut. Itse en kyllä pystyisi millään tottumaan siihen inhottavaan oloon, mitä unettomuus aiheuttaa. Millaisia hoitoja olet kokeillut? Varmasti joku apu löytyy, kaikkihan me olemme erillaisia ja jotkut asiat jotka auttavat yhtä, ovat toiselle yhtä tyhjänkanssa. Pitää vain löytää se itselle sopivin hoito/tapa jolla saa parhaiten unen.
Voimia sinnekkin tämän inhottavan vaivan kanssa, toivon todella että sinullekkin löytyy jotakin joka helpottaa!