Sinulle tänäänkin

Tuntokarvat ihon
pettämätön muisti
sydän yrittää vihellellä
hampaat irvessä
Kosketus muistaa kosketuksen
iho ihon
arvet , syntymämerkit
Tyynyliinan tummat
täplät
niin ja iho
kaipaa aurinkoa

Sinä heräsit minussa ja puhuit tulen ja veden
ilmaksi minun sieraimiini. Minä hengitin ja
täytyin, kaikki sammunut syttyi, ja maa
.. sitä raavin, kuin Sinun ihoasi, Villi ja Karu,
Tutkimaton.

Kotini kauan sitten.

Aavistus, kukkivat

puut.

Meille on annettu
jotta antaisimme
Sisin joka säteilee
käyttää käsiä
katsetta ja suuta
istuttamaan ja kylvämään
iloa toisiimme
muistamaan kosketusta
ihminen ihmiselle
hymy hymylle
Puu kukkii sinulle.

Ja Sinä olit Kiitos minun polullani. Sitä
myöten olen mennyt, minkä reitikseni
piirsit.

Olen tajunnut, ettei Hetki enää koskaan saavu
samalla lailla runsaana, kosketeltavana. Olen ulkona,
poissa. Palelen.

Tie muistoja täynnä, hiekka
aina lämmin.

Aina on kesä, jonka annoit.

Varvut, mustikat kämmenellä.

Laulut

jotka


lauloit muilta pois.

Pöydässäni on aina
yksi paikka
istua
eikä sydän
ikinä niin täysi
ettet olisi siellä
ja kun sydän kysyy
vaatii mustikan
tyhjään kämmeneen
on parempi
vain ottaa kädet taskusta
ja kietoa ne
halaukseen jolla
ei ole alkua ei loppua
ja se vaan kestää ja kestää
laulaa vaakkuva varis

Ps. ilman sinua ei ole lauluja
joita laulaa vain kultainen häkki

Minä odotan Omamme syntyä, minun ja hänen.
On maailma, niityt, Hänen ihonsa mesi, vielä
joskus. Vielä kerran minä nuorrun, askelieni määrä
täyttyy. Kaikki ajat ja jumalat ovat kanssani.
Ansaitsemattomasti.

Minä tiedän.