"Så, så! (Kukkahattutäti) Ministeri Astrid Thorsin mielestä artikkeli on liian keskusteleva. Hän suosittelee rikosilmoituksen uhalla palaamaan takaisin yhteen totuuteen maahanmuutosta ja pakkoruotsista"
”Jag vill vittu köpa en vittu ny kevari i marraskuu vittu!”
~Tyypillinen suomenruotsalainen (Ikävä kyllä tämä lause ei ole vain väsynyttä läppää, vaan oikea sitaatti)
”Norsen, Hanken, Handelsbanken.”
~Suomenruotsalaisten elämänkaariruno
Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskorarrorna) ovat pieni kansallinen enemmistö Suomi-nimisessä diktatuurissa. Heidät voi jakaa karkeasti ottaen kahteen heimoon, etelänrantaruotsalaisiin (bättre folk) ja lännenrantaruotsalaisiin (sämre folk). Molempia kutsutaan yhteisnimellä ankdammen. Suomenruotsalaiset puhuvat äidinkielenään suomenruotsia, jota oikeat ruotsalaiset kutsuvat nimellä muminsvenska.
Yksikössä
Suomenruotsalainen on ihminen, jonka syyspilviä muistuttava rajattu ja takertuva tietoisuus elää samsarassa Suomen puolella, mutta tuntee kaipuuta Ruotsiin. Suomenruotsalaisten esi-isät ovat rantautuneet Suomeen niin kauan aikaa sitten, etteivät kaikki suomenruotsalaiset tunnusta isänmaataan Ruotsia, vaan odottavat armoa suomalaisilta. Tätä pyrkimystä on kritisoitu laajasti relativistisen, mutta kansojen erilaisuutta korostavan modernin ja suvaitsevaisen nationalismin kannattajien taholta, esimerkiksi haaparantalaisella palvelimella toimivassa suomalaisessa sivustossa
Etelänrantaruotsalaiset
Etelänrantaruotsalaiset ovat vakuuttuneita ylivertaisuudestaan ja katsovat sivistyksen saapuneen Suomeen vasta, kun joku ruotsalainen pilipalipastori käväisi täällä kylässä ja jätti maksamatta ylläpidosta Lalli-nimiselle talonpojalle. Lallikin oli todennäköisesti suomenruotsalainen, mutta pöyristyi tapahtuneesta kuitenkin.
Tosiasia on, että Suomessa on tasan yhtä paljon suomenruotsalaisia ja biseksuaaleja, kumpiakin 5,6 %. Tämän rantasvedut katsovat oikeuttavan sen, että Suomi-diktatuurin koulutusjärjestelmä haaskaa joka vuosi kymmeniä miljoonia koulutus-ecuja opettaakseen kuopiolaiset teinipojat muodostamaan lauseet "ruulikt att reffa", "ja veet intte" ja "Ja taalar intte svenska". Todellisuudessa suuri osa etelänrantaruotsalaisista ei edes puhu ruotsia, vaan sekakieltä. Koska koko kielenopetus on suunnattu vain tuottamaan ruotsinkielentaitoisia palvelijoita etelärannikon herroille, olisi paljon järkevämpää opettaa koululaiset puhumaan todellista eteläsuomenruotsia ("jättekiva att runkka hemma")
Pitkällisen aivopesun tuloksena myös osa suomenkielisistä on saatu uskomaan etelänrantaruotsalaisten ylivertaisuuteen, se on jopa kirjattu diktatuuriin perustuslakiin. Myös Yleisradio on mukana tässä aivopesussa, ja niinpä se omistaakin suuren osan ohjelma-ajastaan tekstityille ruotsinkielisille ohjelmille, jotka käsittelevät pääasiassa saariston luontoa, Janne Holménia, Itämeren tilannetta ja uusia niksejä itsepainettujen lahjapapereiden valmistukseen.
Eteläsuomenruotsalaiset vaalivat ylpeinä omaa kylttyyriään, johon kuuluvat juhannuspäivän salkotanssit, paskanmakuinen saaristolaisleipä, marginaalilaji käsipallo ja sivistynyt pikkusormenheiluttelu, jossain mitoissa myös sisäsiittoisuus on osa etelänrantaruotsalaisten tapakulttuuria, jottei tulisi sekoituttua tyhmiin suomijuntteihin. sekä tietysti siitä valittaminen, kuinka suomenkieliset suhtautuvat heihin niin vihamielisesti (tässä on nähtävissä selvä yhteys juutalaisiin). Eteläsuomenruotsalaiset ovat itseasiassa niin ylpeitä kulttuuristaan, että haluavat aivan välttämättä jakaa sen myös suomenkielisten kanssa.
Etelänrantaruotsalaisten elinkeinoihin kuuluvat golfpallojen lyönti mereen Itämeren pohjan höttööntymisen estämiseksi (Suomen ympäristökeskus maksaa tästä EU-direktiivissä säädettyä ympäristötukea) sekä purjehtimisesta saatava toimeentulotuki (Kelan kaavake Å 69).
Eteläsuomenruotsalaiset asustelevat pääosin Helsingin, Turun ja Maarianhaminan muodostamassa kolmiossa.
”Jag vill vittu köpa en vittu ny kevari i marraskuu vittu!”
~Tyypillinen suomenruotsalainen (Ikävä kyllä tämä lause ei ole vain väsynyttä läppää, vaan oikea sitaatti)
”Norsen, Hanken, Handelsbanken.”
~Suomenruotsalaisten elämänkaariruno
Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskorarrorna) ovat pieni kansallinen enemmistö Suomi-nimisessä diktatuurissa. Heidät voi jakaa karkeasti ottaen kahteen heimoon, etelänrantaruotsalaisiin (bättre folk) ja lännenrantaruotsalaisiin (sämre folk). Molempia kutsutaan yhteisnimellä ankdammen. Suomenruotsalaiset puhuvat äidinkielenään suomenruotsia, jota oikeat ruotsalaiset kutsuvat nimellä muminsvenska.
Yksikössä
Suomenruotsalainen on ihminen, jonka syyspilviä muistuttava rajattu ja takertuva tietoisuus elää samsarassa Suomen puolella, mutta tuntee kaipuuta Ruotsiin. Suomenruotsalaisten esi-isät ovat rantautuneet Suomeen niin kauan aikaa sitten, etteivät kaikki suomenruotsalaiset tunnusta isänmaataan Ruotsia, vaan odottavat armoa suomalaisilta. Tätä pyrkimystä on kritisoitu laajasti relativistisen, mutta kansojen erilaisuutta korostavan modernin ja suvaitsevaisen nationalismin kannattajien taholta, esimerkiksi haaparantalaisella palvelimella toimivassa suomalaisessa sivustossa
Etelänrantaruotsalaiset
Etelänrantaruotsalaiset ovat vakuuttuneita ylivertaisuudestaan ja katsovat sivistyksen saapuneen Suomeen vasta, kun joku ruotsalainen pilipalipastori käväisi täällä kylässä ja jätti maksamatta ylläpidosta Lalli-nimiselle talonpojalle. Lallikin oli todennäköisesti suomenruotsalainen, mutta pöyristyi tapahtuneesta kuitenkin.
Tosiasia on, että Suomessa on tasan yhtä paljon suomenruotsalaisia ja biseksuaaleja, kumpiakin 5,6 %. Tämän rantasvedut katsovat oikeuttavan sen, että Suomi-diktatuurin koulutusjärjestelmä haaskaa joka vuosi kymmeniä miljoonia koulutus-ecuja opettaakseen kuopiolaiset teinipojat muodostamaan lauseet "ruulikt att reffa", "ja veet intte" ja "Ja taalar intte svenska". Todellisuudessa suuri osa etelänrantaruotsalaisista ei edes puhu ruotsia, vaan sekakieltä. Koska koko kielenopetus on suunnattu vain tuottamaan ruotsinkielentaitoisia palvelijoita etelärannikon herroille, olisi paljon järkevämpää opettaa koululaiset puhumaan todellista eteläsuomenruotsia ("jättekiva att runkka hemma")
Pitkällisen aivopesun tuloksena myös osa suomenkielisistä on saatu uskomaan etelänrantaruotsalaisten ylivertaisuuteen, se on jopa kirjattu diktatuuriin perustuslakiin. Myös Yleisradio on mukana tässä aivopesussa, ja niinpä se omistaakin suuren osan ohjelma-ajastaan tekstityille ruotsinkielisille ohjelmille, jotka käsittelevät pääasiassa saariston luontoa, Janne Holménia, Itämeren tilannetta ja uusia niksejä itsepainettujen lahjapapereiden valmistukseen.
Eteläsuomenruotsalaiset vaalivat ylpeinä omaa kylttyyriään, johon kuuluvat juhannuspäivän salkotanssit, paskanmakuinen saaristolaisleipä, marginaalilaji käsipallo ja sivistynyt pikkusormenheiluttelu, jossain mitoissa myös sisäsiittoisuus on osa etelänrantaruotsalaisten tapakulttuuria, jottei tulisi sekoituttua tyhmiin suomijuntteihin. sekä tietysti siitä valittaminen, kuinka suomenkieliset suhtautuvat heihin niin vihamielisesti (tässä on nähtävissä selvä yhteys juutalaisiin). Eteläsuomenruotsalaiset ovat itseasiassa niin ylpeitä kulttuuristaan, että haluavat aivan välttämättä jakaa sen myös suomenkielisten kanssa.
Etelänrantaruotsalaisten elinkeinoihin kuuluvat golfpallojen lyönti mereen Itämeren pohjan höttööntymisen estämiseksi (Suomen ympäristökeskus maksaa tästä EU-direktiivissä säädettyä ympäristötukea) sekä purjehtimisesta saatava toimeentulotuki (Kelan kaavake Å 69).
Eteläsuomenruotsalaiset asustelevat pääosin Helsingin, Turun ja Maarianhaminan muodostamassa kolmiossa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lännenrantaruotsalaiset
”Va kostade nappulakenkä ylähyllyllä?”
”Va kostade haukikilo Kokkolan kalatorilla?”
Lännenrantaruotsalaisten on todettu olevan paljon eteläisiä heimoveljiään maanläheisempiä. Tähän tulokseen on tultu tutkimalla heidän haalareidensa lahkeista löytyvää ruskeaa kerrostumaa jonka on todettu koostuvan lähinnä rasvasta ja erilaisista eläinten jätöksistä, joita kumpaakin esiintyy pääosin maassa. Heitä kutsutaan myös nimellä svensktalande skräp
Lännenrantaruotsalaiset tuntevat tietämättään suurta henkistä yhteyttä venäläisiin. Tämän takia he mm. kutsuvat asuttamaansa Suomen länsiosaa omalla kielellään "Itäpohjaksi". Lännenrantaruotsalaiset kadehtivat myös kovasti venäläisten tapaa korvata vieraiden sanojen kirjain H kirjaimella G, mutta koska lännenrantaruotsalaiset eivät vain osaa, he raiskasivatkin vahingossa oman kielensä ja korvasivat kirjaimen D kirjaimella H ("he va he om he", suom. se siitä). Lännenrantaruotsalaiset myös lisäilevät mielellään turhia vokaaleja sanoihin, kukin omalla tavallaan.
Tämän takia länsirantaruotsalaisia murteita on noin kolme jokaista länsirantaruotsalaista kohden. Siksi keskimääräinen lännenrantaruotsalainen oppiikin elämänsä aikana kokonaista neljä toisistaan täysin poikkeavaa kieltä: oman kylän murteen, naapurikylän murteen sekä kyläkoulussa myös etelänrantaruotsalaisten korkearuotsin (ruots. högssvenska) sekä englannin kielen. Myös pakkosuomea opetetaan, useimmiten kuitenkin turhaan, sillä keskiverto lännenrantaruotsalainen ei törmää suomenkielisiin muualla kuin Vaasan baareissa opiskeluaikanaan. Perehtymättömän on kielen vuoksi helppo sekoittaa paikallista murretta puhuva lännenrantaruotsalainen toispuoleisesti halvaantuneeseen tanskalaiseen.
Perinteisiin lännenrantaruotsalaisiin urheilulajeihin kuuluu mopojen rassailu, pilluralli, traktoricruising kunnantalon parkkipaikalla, nuuskan kilpatykittäminen, nuuskan maaliinsylkeminen sekä kettutyttöjen ampuminen haulikolla. Viimemainitun lajin suosio on laskenut viime aikoina kettutyttöjen harvinaistuttua kettutyttöjen suurimman valmistajan mentyä konkurssiin. Lajiliiton sisällä onkin brännvinin voimalla keskusteltu vakavasti hippien, rastapäiden, sivareiden, kommareiden, vihreiden ja muiden rehulettien lisäämisestä hyväksyttyjen maalitaulujen listalle.
Sipoon ja Porvoon arvoitus
Antropologit ja taantuneet sosiologit väittelevät yhä kiivaasti siitä ovatko Sipoon ja Porvoon kummallisia mutta sentään lähes ymmärrettäviä äänteitä mökeltävät suomenruotsalaiset lännenrantaruotsalaisten eristyneitä enklaaveja vai taantuneita etelänrantaruotsalaisyhdyskuntia. Sipoon kysymyksen ratkaisemisella on kiire, sillä omaleimaisen pienen alkuasukasheimon aika käy vähiin Suuren ja Ikuisen Helsingin Imperiumin valmistautuessa assimiloimaan heidät omiin etelänrantaruotsalaisiinsa suuren anschlußin yhteydessä
Yleissuomenruotsalainen kulttuuri
Minkäänlaista muutosta tavallisten suomalaisten ylenkatsomiseen suomenruotsalaisten puolelta ei ole tulossa, kiitos Allmänna Tvångsvenskpartietin. Kyseinen partiet pitää myös huolen siitä, että jokaisella suomenruotsalaisella paikkakunnalla on nelisivuinen ruotsinkielinen paikallislehti, jotta väestö varmasti pystyy lukemaan uusimmat uutiset herra Janssonin tomaattiviljelmiltä sekä Kauniaisten svenskspråkiganenin ala-asteen uuden opettajan elämänvaiheista. Lehtien päätoimittajat ovat Facebook-kavereita keskenään ja jokainen heistä tuntee naapurissasi asuvan suomenruotsalaisen pikkuserkun.
Baarissa suomenruotsalainen käyttää aina pukua ja osaa tilata muutakin kuin oluen tai siiderin. Kotiin lähdetään aina taksilla tai med pappas kyyti. Karaokessa suomenruotsalainen valitsee aina Thomas Ledinin "Sommaren är kort"-kappaleen tai Lena Philipsonin "Dansa in i ån".
Osuvaa :)
Suomenruotsalainen on mielikuvitus henkilö. Muumitkin puhuvat ruotsia. Suomenruotsalaisten yhteys Ruotsiin on yhtä vahva, kuin minulla USA:n. Olen siis suomenamerikkalainen, koska puhun englantia sujuvasti ja ruotsia huonosti.
Suomenruotsalaiset eivät ole mikään etninen vähemmistö.
Ymmärrän kyllä, että osa sellaisista ihmisistä, jotka eivät ole koskaan olleetkaan ruotsinkielisten kanssa tekemisissä, suhtautuu heihin juuri niin eriskummallisesti kuin vain voi ap:n tekstistä lukea. Kirjoituksesta näkyy hyvin tyypillinen asia: Inho, jossa on 98% tietämättömyyttä ja pelkoa.
Olen itse suomenkielinen ja kasvanut pääkaupunkiseudulla, jossa suomenruotsalainen oli (ja on) tuiki tavallinen jokaisen tuttu. Usein ajattelenkin, että olisiko viisainta erottaa pääkaupunkiseutu muusta Suomesta kokonaan, kun täällä tuntuu asuvan se suvaitsevainen ja sivistyneempi kansanosa, jolle on itsestään selvää, että maailmassa on muutakin kuin tynnyrin seinät ja suomen kieli.
Ruotsinkieli vangitsee ihmisen suppealle kielialueelle. Elämä pyörii pienissä ympyröissä. Englanti ja jokin suuri kieli avaa koko maailman
kulttuurin. Suomenkieliselle ruotsi on kuin pakkopaita.
Talouden kannalta erittäin vaarallista jäädä suppeille markkinoille.
RKP:n politiikan takia Suomi on Euroopan kehitysmaa.
Nokia esimerkiksi kuoli, koska ei ollut kielitaitoista väkeä markkinoida sitä vaikka espanjankielisiin maihin.
Henkilökohtaisesti poltin ruotsinkirjat koulun jälkeen. Suostun puhumaan ruotsia ainoastaan ummikon riikin kanssa.
Wannabe ruotsalaisia en ikinä tule palvelemaan ruotsiksi
Henkilökohtaisesti tulen paneutumaan ranskaan, koska toivon joskus eläväni Etelä Ranskassa en Pohjois Norjassa.
Pääkaupunkiseudun ihmiset ovat tyystin tietämättömiä mitä muualla (97 %:ssa Suomen alueesta) tehdään, tarvitaan tai vaikka toimitaan. Vaikka ruotsinkielisiä, homoja, pedofiileja, sivareita ja muita vilisee Helsingissä niin muualla nuo ovat harvassa. Suomalaiset eivät tarvitse esim. pakkoruotsia vaan oikeuden opiskella niitä kieliä jotka mahdollistavat esim. työllistymisen. Kehä kolmosen sisälle muodostunut korruptoitunut valtaeliitti on yhteiskunnan syöpäpesäke joka on puhdistettava kansalaisia kurjistavista tahoista kuten pakkoruotsin ylläpitäjistä..
Älä sössötä hååkkan. Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan tekemisissä hurrien kanssa, hurreja on vain tietyillä rantakaistaleilla.
Eli jäljet johtavat sylttytehtaalle jälleen kerran: suomenruotslaiset ovat nettfennolle itselleen ongelma, ei muille. Suomen talous pyörii normaalilla tavalla tai on pyörimättä, ja nettfenno luulee, että kun Suomessa on kielivähemmistö, joka puhuu ruotsia, niin se sotkee Suomen talouden. Olisko jollain käytännön neuvoja antaa nettifennolle siitä, miten yhteiskunta toimii (mulla loppu neuvot tähän - lapsellekin on helpompi selitää asioita).
Fennolla on paljon asiaa, mutta vähän kykyjä ajaa näitä omia asioitaan. Nyt kun fennolla ei ole näitten ajatustensa tueksi enää persujakaan, niin ehdotan fennoille radikaalipuoluetta, jossa nämä mainitut asiat ovat puolueen ohjelmanjulistus. Mistä löytyy fenno, joka seisoisi oikeasti näiden asioiden takana? Vastaus: Ei mistään. Ei ole fennosta ajamaan asioita eteenpäin. Fennoa pelottaa liikaa.
AIVAN LOISTAVA ALOITUS, ja hurri ei osaa vastata mitään kunnollista siihen.
Ja loput vastaajat ovat nettifennoja, joilla ei ole (taaskaan) mitään sanottavaa.
"jottei tulisi sekoituttua tyhmiin suomijuntteihin. sekä tietysti siitä valittaminen, kuinka suomenkieliset suhtautuvat heihin niin vihamielisesti"
tässä osut kyllä naulan kantaan: kukaan normaali suomalainen ei halua sekoittua näihin junttisuomalaisiin jotka tällasia alotuksia laittavat. pysykää vaan omassa lestissänne jatkossakin, eli nettifennoina, kun persutkin on teidät pudottaneet kyydistä jo aikapäiviä sitten, kjäh, kjäh!!!!!
Totta, tällaisia aloituksia tulee juuri siksi, että nettifennoilla ei ole enää ketään, joka tällaista ajatusmaailmaa jakaisi; persut sanoutuivat irti tällaisesta rasismista. Eli nettifennon ongelma on se, minkä joku jo osuvasti sanoikin jossain muussa ketjussa: Hänelta puuttuu johtaja. Nettifenno sohii sinne sun tänne, mutta tavoitteet ovat edelleen yhtä kaukana kuin on nettifennon asuinpaikkakin pääkaupunkiseudulta.