Bloggaaja Sininen Zeppeliini tuo kirjoituksessaan (http://sininenzeppeliini.blogspot.fi/2014/04/turkulaisuuden-fantastisuus.html) fantastisesta turkulaisuudesta esiin turkulaisia rasittavan historiallisen trauman, jota voi luonnehtia pääkaupunkisyndroomaksi. Turkulaisia sapettaa vallan vietävästi se, ettei heidän taajamansa nyt satu olemaan Suomen pääkaupunki. Kummalliseksi asian tekee se, ettei Turku ole koskaan ollutkaan sellainen keskus, josta olisi hallittu koko Suomea, jos emme ota paria välivuotta huomioon autonomisen Suomen alkutaipaleelta. Suomea on hallittu Tukholmasta, Pietarista, Helsingistä, epäsuorasti myös Moskovasta ja Brysselistä, vaan ei niinkään Turusta. Näin ollen koko pääkaupunkistatukselta putoaa pohja pois. Jäljelle jää epämääräinen kollektiivinen uskomus, joka elää omaa elämäänsä turkulaisten suosimana pääkaupunkihokemana kuin jonkinlainen kansallisen historiankirjoituksen äpärälapsi. Paradoksaalista tässä on se, että kansallisen historiannäkökulman kulta-aikana Ruotsia ja ruotsalaisuutta morkattiin mielellään Suomen syrjimisestä.
Turkulainen pääkaupunkifantasia on olennaisena ainesosana turkulaisessa koppavuudessa, johon toisaalla asuva toisinaan törmää. Sininen Zeppeliini vielä hämmentää soppaan kuluneita kliseitä turkulaisista vaaleina, pitkänhuiskeina puoligermaaneina, jolloin kuvaan astuisi mukarodullista ylemmyyttä maamme pohjois- tai itäosien tummia, lyhyenläntiä ja rumia mongoleita kohtaan. Vaikka pieni tilastollinen eroavuus olisi havaittavissa, mitä tulee vaikkapa pituuteen maamme itä- ja pohjoisosien asukkaiden välillä, turkulaisen erinomaisuuden lähteenä tällaiset uskomukset ovat kerrassaan naurettavia. Varsinkin, jos "pohjoinen" tai "itä" alkaa kohta kaupungin rajojen tuolla puolen. Totuushan on, että kansamme on varsin homogeenista. Samaa voisi sanoa eurooppalaisten siirtomaaherrojen retoriikkaa lähestyvästä historiantulkinnasta, jossa kaikki hyvä olisi virrannut Suomeen lännestä ruotsalaisten toiminnasta käyttäen Turkua sillanpääasemanaan.
Turkulainen pääkaupunkifantasiaan perustuvat kuvitelmat ovat omiaan nostattamaan tietynlaista lupsakkuutta muualla asuvien keskuudessa. Tällainen lupsakkuus puolestaan saattaa lisätä turkulaisten juroutta muita kohtaan. Tämä lupsakkuus on aivan ilmeistä esimerkiksi tamperelaisissa. Inhoon tai vastaavaan sitä ei pidä koskaan sekoittaa. Jos turkulaiset Suomen lounaisessa nurkassaan mielivät pitää yllä nurkkapatrioottisia näkemyksiään ja kuikuilla kohti Tukholmaa, he saavat sen mielihyvin tehdä. Sinänsä ruotsalaisten melko välinpitämätön ja tietämätön (vaikka toisinaan positiivinenkin) asennoituminen suomalaisia kohtaan olisi kyllä melko hyvä ohjenuora suomalaisillekin noudatettavaksi suhteessa ruotsalaisiin, kun globaalissa maailmassa suorat yhteydet kaikkialle pelaavat loistavasti.
Turkulainen pääkaupunkifantasia on olennaisena ainesosana turkulaisessa koppavuudessa, johon toisaalla asuva toisinaan törmää. Sininen Zeppeliini vielä hämmentää soppaan kuluneita kliseitä turkulaisista vaaleina, pitkänhuiskeina puoligermaaneina, jolloin kuvaan astuisi mukarodullista ylemmyyttä maamme pohjois- tai itäosien tummia, lyhyenläntiä ja rumia mongoleita kohtaan. Vaikka pieni tilastollinen eroavuus olisi havaittavissa, mitä tulee vaikkapa pituuteen maamme itä- ja pohjoisosien asukkaiden välillä, turkulaisen erinomaisuuden lähteenä tällaiset uskomukset ovat kerrassaan naurettavia. Varsinkin, jos "pohjoinen" tai "itä" alkaa kohta kaupungin rajojen tuolla puolen. Totuushan on, että kansamme on varsin homogeenista. Samaa voisi sanoa eurooppalaisten siirtomaaherrojen retoriikkaa lähestyvästä historiantulkinnasta, jossa kaikki hyvä olisi virrannut Suomeen lännestä ruotsalaisten toiminnasta käyttäen Turkua sillanpääasemanaan.
Turkulainen pääkaupunkifantasiaan perustuvat kuvitelmat ovat omiaan nostattamaan tietynlaista lupsakkuutta muualla asuvien keskuudessa. Tällainen lupsakkuus puolestaan saattaa lisätä turkulaisten juroutta muita kohtaan. Tämä lupsakkuus on aivan ilmeistä esimerkiksi tamperelaisissa. Inhoon tai vastaavaan sitä ei pidä koskaan sekoittaa. Jos turkulaiset Suomen lounaisessa nurkassaan mielivät pitää yllä nurkkapatrioottisia näkemyksiään ja kuikuilla kohti Tukholmaa, he saavat sen mielihyvin tehdä. Sinänsä ruotsalaisten melko välinpitämätön ja tietämätön (vaikka toisinaan positiivinenkin) asennoituminen suomalaisia kohtaan olisi kyllä melko hyvä ohjenuora suomalaisillekin noudatettavaksi suhteessa ruotsalaisiin, kun globaalissa maailmassa suorat yhteydet kaikkialle pelaavat loistavasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo.
Turuus