Uuden muistutuksen kuolevaisuudesta ja maallisen elämän katoavaisuudesta saamme, kun palstalaisille ilmoitetaan, että tuossa muutamia päiviä sitten mainittu pikkumelperi on siirtynyt ajasta iäisyyteen.
Tapahtuman kulku oli näin:
Siihen aikaan kun Obama oli USA:n presidenttinä ja Putin Venäjän itsevaltiaana ynnä Niinistö Suomen keulakuvana sievän Jenni-vaimonsa varjossa sekälestadiolainen Juha Sipilä Suomen Uutena Kuninkaana, minä - kansalainen - olin nukkumassa ja voimallisesti kuorsatessani unissani seurustelin niiden tuntemieni lähimmäisteni kanssa, joiden osana oli ollut siirtyä ajasta iäisyyteen epäuskoisina. Toisinaan kyllä unissani seurustelen vanhurskasten lepoon nukkuneiden lähimmäistenikin kanssa, mutta nämä unet ovat aina lohdullisia kun taas seurustelussa epäuskoisten kanssa on aina hieman voipunut olo, ja yltyvän kuorsauksen voima pakkaa tärisyttämään taloa niin että naapurit hakkaavat lekalla seiniä. Eihän niille kadotukseen vaipuneille sieluille enää ole mitään tehtävissä eikä niitä enää mitenkään voida auttaa, vaikka mielikin tekisi.
Kuriositeettina mainittakoon enneunet: monesti unissani näen elämän varrella tuntemiani henkilöitä, joita en juurikaan ole ajatellut ja joiden kanssa en aikoihin ole ollut tekemisissä. Piakkoin tällaisen unen jälkeen kuulen, että asianomainen on siirtynyt ajan rajan taakse. Jos kyseessä oli Jumalan lapsi, huokaan Taivaan Isälle kiitoksen ja veisaan pelastuneen muistolle voimallisen virren, mistä luonnollisesti aiheutuu tässä talossa lekakäsittelyä sekä seiniin, kattoon että lattiaan, koska naapureinani elävien maailman lasten mieli pohjimmiltaan on aina Herraa ja hänen valittujaan vastaan. Mutta jos enneunessa näkemäni nyt kuoleman korjaama henkilö on olllut epäuskoinen, huokaan Jumalan puoleen, että Herra, jos sinun vallassasi on, lievitä hänen tuskaansa iankaikkisuudessa. Ja lekat talossa vaikenevat.
Tässä unien hallitsemattomassa myllerryksessä tunsin jonkun kävelevän kasvoillani, niskassani, selässäni, nilkoillani... Melperi! Hätistelin sitä kauemmaksi ja käänsin kylkeä. Minulla oli unennäkö kesken.
Mutta varhain seuraavana aamuna kun tempaisin tietokoneeni auki suoltaakseni iankaikkisia totuuksia erityisesti epäuskoisten palstalaisten sielujen pelastukseksi ja onnellisen iankaikkisuuden rakennukseksi - - - tunsin korvassani räpätystä. Korvasyyhyä? Muistin, että Raamatussa puhutaan korvasyyhystä ja miltei kauhistuin: olinko korvasyyhyjeni jälkeen johtamassa palstalaisia harhaan? Päätin antaa korvasyyhylle kyytiä, venyttelin vasenta kättäni vetreämpään kuntoon ja läjäytin avokämmenen korvalliselle.
Se oli pikkumelperin loppu. Luulin.
Sen ei tarvinnut edes kärsiä. Siitä jäin vain pieni musta läiskä. Mutta ennen kuin ehdin enempiä surra puhumattakaan muistotilaisuuden järjestämishuolista, havaitsin nälkiintyneen melperin ryömivän hitaasti lattialla. Se oli noussut ylös! Eikä se ollut tarvinnut poiketa edes kolmen päivän reissua tuonelassa. Pelastin sen pöydälle syömään niitä muruja, joita uskovaisen pöydällä aina on: leipää, kauraryynejä, sipulia, perunaa, voita. Lisäsin siihen sielä nokareen Lidlin puolukkahilloa. Tyytyväisenä melperi upotti pienen kuononsa hilloon, ja sen siiksien viuhdonnasta ymmärsin, että se oli tyytyväinen.
Melperipolo tukehtui hilloon.
Mutta en usko, että melperin tarina päättyi vielä tähänkään. Palstalla liikkuessani olen ollut tuntevinani henkien haistelemiseen erikoistuneessa varsin näyttävässä haistinelimessäni vihaoksennuksen tympeän löyhkän. Melperi on varmasti täällä jossakin.
Tapahtuman kulku oli näin:
Siihen aikaan kun Obama oli USA:n presidenttinä ja Putin Venäjän itsevaltiaana ynnä Niinistö Suomen keulakuvana sievän Jenni-vaimonsa varjossa sekälestadiolainen Juha Sipilä Suomen Uutena Kuninkaana, minä - kansalainen - olin nukkumassa ja voimallisesti kuorsatessani unissani seurustelin niiden tuntemieni lähimmäisteni kanssa, joiden osana oli ollut siirtyä ajasta iäisyyteen epäuskoisina. Toisinaan kyllä unissani seurustelen vanhurskasten lepoon nukkuneiden lähimmäistenikin kanssa, mutta nämä unet ovat aina lohdullisia kun taas seurustelussa epäuskoisten kanssa on aina hieman voipunut olo, ja yltyvän kuorsauksen voima pakkaa tärisyttämään taloa niin että naapurit hakkaavat lekalla seiniä. Eihän niille kadotukseen vaipuneille sieluille enää ole mitään tehtävissä eikä niitä enää mitenkään voida auttaa, vaikka mielikin tekisi.
Kuriositeettina mainittakoon enneunet: monesti unissani näen elämän varrella tuntemiani henkilöitä, joita en juurikaan ole ajatellut ja joiden kanssa en aikoihin ole ollut tekemisissä. Piakkoin tällaisen unen jälkeen kuulen, että asianomainen on siirtynyt ajan rajan taakse. Jos kyseessä oli Jumalan lapsi, huokaan Taivaan Isälle kiitoksen ja veisaan pelastuneen muistolle voimallisen virren, mistä luonnollisesti aiheutuu tässä talossa lekakäsittelyä sekä seiniin, kattoon että lattiaan, koska naapureinani elävien maailman lasten mieli pohjimmiltaan on aina Herraa ja hänen valittujaan vastaan. Mutta jos enneunessa näkemäni nyt kuoleman korjaama henkilö on olllut epäuskoinen, huokaan Jumalan puoleen, että Herra, jos sinun vallassasi on, lievitä hänen tuskaansa iankaikkisuudessa. Ja lekat talossa vaikenevat.
Tässä unien hallitsemattomassa myllerryksessä tunsin jonkun kävelevän kasvoillani, niskassani, selässäni, nilkoillani... Melperi! Hätistelin sitä kauemmaksi ja käänsin kylkeä. Minulla oli unennäkö kesken.
Mutta varhain seuraavana aamuna kun tempaisin tietokoneeni auki suoltaakseni iankaikkisia totuuksia erityisesti epäuskoisten palstalaisten sielujen pelastukseksi ja onnellisen iankaikkisuuden rakennukseksi - - - tunsin korvassani räpätystä. Korvasyyhyä? Muistin, että Raamatussa puhutaan korvasyyhystä ja miltei kauhistuin: olinko korvasyyhyjeni jälkeen johtamassa palstalaisia harhaan? Päätin antaa korvasyyhylle kyytiä, venyttelin vasenta kättäni vetreämpään kuntoon ja läjäytin avokämmenen korvalliselle.
Se oli pikkumelperin loppu. Luulin.
Sen ei tarvinnut edes kärsiä. Siitä jäin vain pieni musta läiskä. Mutta ennen kuin ehdin enempiä surra puhumattakaan muistotilaisuuden järjestämishuolista, havaitsin nälkiintyneen melperin ryömivän hitaasti lattialla. Se oli noussut ylös! Eikä se ollut tarvinnut poiketa edes kolmen päivän reissua tuonelassa. Pelastin sen pöydälle syömään niitä muruja, joita uskovaisen pöydällä aina on: leipää, kauraryynejä, sipulia, perunaa, voita. Lisäsin siihen sielä nokareen Lidlin puolukkahilloa. Tyytyväisenä melperi upotti pienen kuononsa hilloon, ja sen siiksien viuhdonnasta ymmärsin, että se oli tyytyväinen.
Melperipolo tukehtui hilloon.
Mutta en usko, että melperin tarina päättyi vielä tähänkään. Palstalla liikkuessani olen ollut tuntevinani henkien haistelemiseen erikoistuneessa varsin näyttävässä haistinelimessäni vihaoksennuksen tympeän löyhkän. Melperi on varmasti täällä jossakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pääty tähän: melperi on Jumalan valtakunnan vaivana ja vastuksena hamaan siihen päivään saakka kun suistuu helvetin mittaamattomiin syvyyksiin ja pirujen ruoaksi, sääli vain...
kuolevaisuudesta...