Siionin hoidossa
Aava meri aukeaa edessä. Pieni poika painautuu äitinsä syliin veneen perässä peläten edessä olevaa rannatonta, aaltoilevaa merta. Sylissä on turvallista. Tämä on varhaisin lapsuuteni muisto.
Raamattu kertoo Jumalan seurakunnasta käyttäen kuvaa äidistä. Luonnollinen äiti synnyttää lapsensa, antaa lapselleen rakkautta, ruokaa ja puhtautta. Äiti antaa lapselleen neuvoja elämää varten, pyrkii varjelemaan vaaroissa.
Rakkautta
Johannes kirjoittaa sanomasta, joka on ollut alusta alkaen kuultavissa: meidän tulee rakastaa toisiamme (1. Joh. 3:11). Raamatussa puhutaan paljon Jumalan lasten keskinäisestä rakkaudesta ja sen säilyttämisestä. Meitä neuvotaan pysymään kestävinä keskinäisessä rakkaudessa, ”sillä rakkaus peittää paljotkin synnit” (1. Piet. 4:8). Rakkaus auttaa tulemaan toimeen toinen toistemme kanssa.
Efesolaiskirjeessä neuvotaan myös säilyttämään rauhan sitein Hengen luoma yhteys (Ef. 4:2–3). Kun Jumalan Pyhä Henki saa johtaa elämäämme, silloin hän ohjaa meitä siihen, mistä Paavali kirjoittaa. ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22–23).
Ruokaa
Lapsi tarvitsee ruokaa. Seurakunnassaan taivaallinen Isämme antaa meille elämän leipää ja elävää vettä sanassaan. Elämän leipä ja elävä vesi on itse Herra Jeesus, Vapahtajamme. Hän syntyi ”leipähuoneessa”, Betlehemissä. Jeesus puhui luokseen kokoontuneelle väkijoukolle: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan (Joh. 6:35).
Luukkaan evankeliumissa sanotaan autuaaksi, onniteltavaksi, sitä, ”joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa” (Luuk. 14:15). On tärkeää, ettemme jää pois Jumalan lasten ruokapöydästä. Myös se on tärkeää, ettemme kyllästy hänen antamaansa ruokaan, niin kuin tapahtui autiomaavaelluksen aikana (4. Moos. 21:4–9).
Puhtautta
Raamatun viimeisessä kirjassa on kaunis kuvaus voittajina perille päässeistä. ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. – – Yksi vanhimmista kysyi minulta: Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet? Minä vastasin: ’Herra sinä sen tiedät.’ Hän sanoi minulle: – Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:9, 13–14.)
”Vaatteitten pesemiseen”, synnin poispanemiseen, kehottaa myös tuntemattomaksi jäänyt Herran palvelija: ”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr. 12:1–2). Kun suuntaamme katseemme Jeesukseen, näemme Vapahtajamme armolliset kasvot. Kasvot, joissa näkyi rakkaus ja anteeksianto paitsi kieltäjä Pietaria, niin myös kavaltaja Juudasta kohtaan. Pimeään painuessaan Juudas katui. Hän teki parannusta väärässä paikassa – paikassa, missä ei ollutkaan anteeksiantamusta.
Meillä on suuri lahja: ripin ja synninpäästön siunaus. Siksi voimme astua rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta ja jotta löytäisimme avun silloin, kun sitä tarvitsemme (Hepr. 4:16).
Neuvoja elämää varten
Jumalan sanasta nousevat myös rakkauden neuvot elämää varten. Jumalan laki on elämän oma laki. Kymmenen käskyn laki, jonka Jumala antoi Siinailla Mooseksen kautta, antaa neuvot suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiimme.
Henkilökohtaisen uskonelämän hoitaminen on tärkeää. Tähän neuvoo apostoli Paavali kirjeessään nuorelle ystävälleen: ”Säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan” (1. Tim. 1:19). Apostolien kirjoituksissa on paljon niin sanottua huoneentauluopetusta: opetusta siitä, miten elävä usko vaikuttaa arjessamme. Juuri arjen elämässä uskomme tulee koetelluksi. Kotona, työpaikalla, naapureitten kesken, vapaa-aikanamme, matkoilla ollessamme, siellä missä kulloinkin toimimme. Evankeliumi on voima kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Parannusta tehden Jumalan lapsi saa vaeltaa iloisin ja vapain sydämin.
Varjelua, kuuntelemista, lohdutusta
Useimmilla meistä on omakohtaisia kokemuksia siitä, miten äiti kuuntelee. Hän parantaa, kun tulee haavoja. Näin hän lohduttaa lastaan. Tätä kaikkea Jumala antaa lapsilleen seurakunnassaan.
Siionin lohdutus tulee kauniisti esille Herran siunauksen sanoissa: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Aava meri aukeaa edessä. Pieni poika painautuu äitinsä syliin veneen perässä peläten edessä olevaa rannatonta, aaltoilevaa merta. Sylissä on turvallista. Tämä on varhaisin lapsuuteni muisto.
Raamattu kertoo Jumalan seurakunnasta käyttäen kuvaa äidistä. Luonnollinen äiti synnyttää lapsensa, antaa lapselleen rakkautta, ruokaa ja puhtautta. Äiti antaa lapselleen neuvoja elämää varten, pyrkii varjelemaan vaaroissa.
Rakkautta
Johannes kirjoittaa sanomasta, joka on ollut alusta alkaen kuultavissa: meidän tulee rakastaa toisiamme (1. Joh. 3:11). Raamatussa puhutaan paljon Jumalan lasten keskinäisestä rakkaudesta ja sen säilyttämisestä. Meitä neuvotaan pysymään kestävinä keskinäisessä rakkaudessa, ”sillä rakkaus peittää paljotkin synnit” (1. Piet. 4:8). Rakkaus auttaa tulemaan toimeen toinen toistemme kanssa.
Efesolaiskirjeessä neuvotaan myös säilyttämään rauhan sitein Hengen luoma yhteys (Ef. 4:2–3). Kun Jumalan Pyhä Henki saa johtaa elämäämme, silloin hän ohjaa meitä siihen, mistä Paavali kirjoittaa. ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5:22–23).
Ruokaa
Lapsi tarvitsee ruokaa. Seurakunnassaan taivaallinen Isämme antaa meille elämän leipää ja elävää vettä sanassaan. Elämän leipä ja elävä vesi on itse Herra Jeesus, Vapahtajamme. Hän syntyi ”leipähuoneessa”, Betlehemissä. Jeesus puhui luokseen kokoontuneelle väkijoukolle: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan (Joh. 6:35).
Luukkaan evankeliumissa sanotaan autuaaksi, onniteltavaksi, sitä, ”joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa” (Luuk. 14:15). On tärkeää, ettemme jää pois Jumalan lasten ruokapöydästä. Myös se on tärkeää, ettemme kyllästy hänen antamaansa ruokaan, niin kuin tapahtui autiomaavaelluksen aikana (4. Moos. 21:4–9).
Puhtautta
Raamatun viimeisessä kirjassa on kaunis kuvaus voittajina perille päässeistä. ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. – – Yksi vanhimmista kysyi minulta: Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet? Minä vastasin: ’Herra sinä sen tiedät.’ Hän sanoi minulle: – Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:9, 13–14.)
”Vaatteitten pesemiseen”, synnin poispanemiseen, kehottaa myös tuntemattomaksi jäänyt Herran palvelija: ”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr. 12:1–2). Kun suuntaamme katseemme Jeesukseen, näemme Vapahtajamme armolliset kasvot. Kasvot, joissa näkyi rakkaus ja anteeksianto paitsi kieltäjä Pietaria, niin myös kavaltaja Juudasta kohtaan. Pimeään painuessaan Juudas katui. Hän teki parannusta väärässä paikassa – paikassa, missä ei ollutkaan anteeksiantamusta.
Meillä on suuri lahja: ripin ja synninpäästön siunaus. Siksi voimme astua rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta ja jotta löytäisimme avun silloin, kun sitä tarvitsemme (Hepr. 4:16).
Neuvoja elämää varten
Jumalan sanasta nousevat myös rakkauden neuvot elämää varten. Jumalan laki on elämän oma laki. Kymmenen käskyn laki, jonka Jumala antoi Siinailla Mooseksen kautta, antaa neuvot suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiimme.
Henkilökohtaisen uskonelämän hoitaminen on tärkeää. Tähän neuvoo apostoli Paavali kirjeessään nuorelle ystävälleen: ”Säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan” (1. Tim. 1:19). Apostolien kirjoituksissa on paljon niin sanottua huoneentauluopetusta: opetusta siitä, miten elävä usko vaikuttaa arjessamme. Juuri arjen elämässä uskomme tulee koetelluksi. Kotona, työpaikalla, naapureitten kesken, vapaa-aikanamme, matkoilla ollessamme, siellä missä kulloinkin toimimme. Evankeliumi on voima kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Parannusta tehden Jumalan lapsi saa vaeltaa iloisin ja vapain sydämin.
Varjelua, kuuntelemista, lohdutusta
Useimmilla meistä on omakohtaisia kokemuksia siitä, miten äiti kuuntelee. Hän parantaa, kun tulee haavoja. Näin hän lohduttaa lastaan. Tätä kaikkea Jumala antaa lapsilleen seurakunnassaan.
Siionin lohdutus tulee kauniisti esille Herran siunauksen sanoissa: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinäkin, melperi, olet jättänyt seksifantasiasi ja antautunut Siionin hoitoon. Ehkäpä Sinä olet jäljellä olevina elinpäivinäsi Jumalalle valittu ase.
sinunkin on hyvä olla. Entisiä ei Siionissa muistella.
onin hoidossa on hyvä olla.
se melperi tässä aloituksessaan korostaa Siionin armohoitoa.
Sananl. 8:
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Saarn. 2:
1 Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta.
peri nyt Siionin hoidossa?