laalaalandista poispääsy on tehnyt minusta ihan toisen ihmisen kuin olin ennen.
Samalla kun olen tullut kuntoon, olen alkanut nähdä asioita mitä en vain yksinkertasesti nähnyt ennen.
"Terveen" ja "sairaan" ero on joskus aika olematon ja todella suuri osa terveenä itseään pitävistä henkilöistä elää mielikuvitusmaailmassa, jossa asiat saavat maagisia ulottuvuuksia. Kenelle se rooli on "taiteilija", jonka sisälle saa kätkettyä käsittelemättömät ongelmat helposti. Kenelle se on täydellinen ihminen, joka on "uniikki"... variaatioita on paljon.
Kun aloin käsitellä omia ongelmiani, niin aluksi olin hyvin hämilläni siitä ettei kukaan töissä tai muulla ollut huomannut minun ongelmiani. Kun aloin saada itseäni parempaan kuntoon, niin huomasin että en ollut suinkaan ainoa työpaikalla jolla oli ongelmia ja vielä pidemmällä oivalsin ettei ne omat ongelmat edes olleet siitä pahimmasta päästä suhteessa joidenkin toisten kollegoiden ongelmiin.
Paranemisen myötä "ystäväpiirini" vaihtui ja huomasin jossain vaiheessa, että todella moni uusista ystävistä olivat jossain elämänsä vaiheessa ollut terapiassa tai muuten kohdanneet todellisen minänsä. Vanhat "ystävät" jäivät pois ja aloin nähdä heidät sellaisina kuin he oikeasti ovat.
Itse asiassa uusi ystäväpiirini koostuu henkilöistä, joita vanha minäni pelkäsi, koska he olivat tasapainoisia. He tunnistivat omat ja toisten rajat ja huomaavat kun rajaton ihminen ylittää ne.
Ei ollut mikään ihme, ettei minua oltu erityisesti huomattu, sillä olin vain ollut yksi "heistä" ja "heitä" on paljon.
Samalla kun olen tullut kuntoon, olen alkanut nähdä asioita mitä en vain yksinkertasesti nähnyt ennen.
"Terveen" ja "sairaan" ero on joskus aika olematon ja todella suuri osa terveenä itseään pitävistä henkilöistä elää mielikuvitusmaailmassa, jossa asiat saavat maagisia ulottuvuuksia. Kenelle se rooli on "taiteilija", jonka sisälle saa kätkettyä käsittelemättömät ongelmat helposti. Kenelle se on täydellinen ihminen, joka on "uniikki"... variaatioita on paljon.
Kun aloin käsitellä omia ongelmiani, niin aluksi olin hyvin hämilläni siitä ettei kukaan töissä tai muulla ollut huomannut minun ongelmiani. Kun aloin saada itseäni parempaan kuntoon, niin huomasin että en ollut suinkaan ainoa työpaikalla jolla oli ongelmia ja vielä pidemmällä oivalsin ettei ne omat ongelmat edes olleet siitä pahimmasta päästä suhteessa joidenkin toisten kollegoiden ongelmiin.
Paranemisen myötä "ystäväpiirini" vaihtui ja huomasin jossain vaiheessa, että todella moni uusista ystävistä olivat jossain elämänsä vaiheessa ollut terapiassa tai muuten kohdanneet todellisen minänsä. Vanhat "ystävät" jäivät pois ja aloin nähdä heidät sellaisina kuin he oikeasti ovat.
Itse asiassa uusi ystäväpiirini koostuu henkilöistä, joita vanha minäni pelkäsi, koska he olivat tasapainoisia. He tunnistivat omat ja toisten rajat ja huomaavat kun rajaton ihminen ylittää ne.
Ei ollut mikään ihme, ettei minua oltu erityisesti huomattu, sillä olin vain ollut yksi "heistä" ja "heitä" on paljon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.