Ansiosidonnainen turva säästökohteena

Luin tänään perjantaina 12. kesäkuuta kokoomuslaisen kansanedustaja Juhana Vartiaisen suosituksen ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamisesta. Hän arvioi, että nykyinen 500 päivän pituinen ansiosidonnaisuuden jakso voitaisiin aivan hyvin lyhentää puoleen eli käytännössä se tarkoittanee 250 päivää.

Säästäminen siinä ansiosidonnaisuuden leikkaamisessa lienee päällimmäisenä kyseessä. Saattaa toki olla, että samalla joku taho voisi tuntea sisimmässään myös vahingoniloista hekumaa, kun päästäisiin simputtamaan työttömiä. Ihminen on semmoinen raato niin kuin ihminen osaa joskus olla.

Keskitytäänpä säästämiseen. Jos nyt heittäydytään utopisoimaan, että ansiosidonnaista turvaa todella voitaisiin leikata käytännössä, niin esitän tässä oman mallini. En puuttuisi niinkään ansiosidonnaisen pituuteen. Säästäisin korvausten rahallisesta määrästä. Kun hyvätuloiset joutuvat työttömiksi, niin he saavat myös varsin hyvän ansiosidonnaisen päivärahan ja minä kohdentaisin säästötoimenpiteet nimen omaan siihen eli ansiosinnaisen työttömyysturvan korkeimman puolen päivärahoihin. Esim. alle 2000 euron suuruiset ansiosidonnaiset päivärahat jättäisin koskemattomiksi. Voitaisiinko ajatella jopa niin, että kaikki ansiosidonnaispäivärahat olisivat samansuuruiset eli vaikkapa juuri tuo 2000 euroa kuukaudessa? Kyllä sen pitäisi riittää kattamaan ihmisen ruokakustannukset ja sehän on tärkeintä. Hyviltä palkoilta putoaminen 2000 euron päivärahalle toimisi samalla kannustimena hakeutua uusiin töihin, mitä neuvontaa nimen omaan hyvätuloiset ovat jaelleet pienituloisille työttömille.

Sinänsähän ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamisessa ovat valtiovallan lisäksi osapuolina myös työmarkkinatahot. Ja saattaa käydä niin päin, että ansiosidonnainen turva jää koskemattomaksi. Aina kannattaa utopisoida ja sehän on myös hauska harrastus.