Että onkohan kuitenkin molemmat kantaneet vähän liikaa vanhoja painolasteja, oletuksia ja käytösmalleja tähän? Lähinnä kai sitä, että olettaa vanhasta tottumuksesta toisen olevan tietynlainen, vaikka niin ei ollenkaan ole. Ja tekee vääriä päätelmiä sen perusteella.
Mietin sellaista
sellaistamietin
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Puhu vaan omasta puolestas. Ei solmuihin ja sotkuihin tarvita alunperin kuin yksi projisoija-luulija-olettaja.
Asia on juuri näin. Ja kenelläkään ei ole velvollisuutta muuten pitää projisoija-luulija-olettajia omana ihmistyyppinään. Joten älkää ihmetelkö, jos kaikki eivät rakastukaan näihin hienoihin ominaisuuksinne, negatiivisuuteenne ja syyttäjäasenteeseenne.
Uskoisin että omat kuvitelmat näyttelee roolia omassa päässä jos et tunne ihmistä joka syystä tai toisesta jää ajatuksiin. Sitä vaan luo tietynlaisen mielikuvan toisesta.
Minäkin loin hänestä oman mielikuvani, eikä se ole kovin mairitteleva minunkaan mielestä, mutta häntä mä vaan ajattelen <3. Lähtökohtani on että jokaisessa on jotain hyvää. Hän ei taatusti ollut mulle, mutta en voi tunteille mitään. Nyt otan tyynyn kainaloon ja annan sulle rutistuksen ja hellän suudelman ja käyn nukkumaan. Toivon että hänellä on kaikki hyvin - se on tärkeätä kuiteskin :)
Olen useasti miettinyt samaa, kun ihmiset eivät tunne toisiaan kunnolla... saattavat vanhat ennakkoluulot ja käyttäymismallit saada asiat turhaan jumiin!
varmasti banhat tottumukset ja kokemukset heijastuvat omassa käytöksessäni. Hänestä voin sanoa, että en oleta hänen olevan tietynlainen tai mistä minä tiedän...Tuntuu, että hän on jotain liian hyvää jättääkseni hänet taakseni ja se minut tuntemaan, että olen todella ahtaalla välillä näine tuntemuksineni. En tiedä hänestä tarpeeksi. Hänellä on niin sellainen kuori...Mutta olen oppinut jo aivan pienestä aistimaan ihmisten tunnetiloja. Hän on jotain sellaista, josta haluaisin päästä selville. Jotain elämisen myötä tullutta kypsyyttä. Tykkään hänestä.
Siitähän voi olla aivan hyvinkyse.
Aloittaja kirjoitti minun ajatuksia. Olen pyöritellyt tuota monet kerrat. Tuttu ihminen, josta on tietty vaikutelma, läheinen, mutta kaukainen ja mahdollisesti osittain vääränlainen.
Edes pitkässä parisuhteessa ei aina toista ihmistä opi tuntemaan kunnolla. Osa pysyy suhteessakin kaukaisina ja tietää kyllä ongelmia. Mutta omia juttujakin tietty pitää olla mutta
Varmasti mutta mitä muutakaan sitä etäältä voisi...? Harmi vain että omiksi kuvitelmiksi jääkin, eikä niitä riitä kovin pitkälle. Olisin niin kovasti halunnut tutustua oikeaan häneen:( On varmasti parempi kuin yksikään kuvitelmani joita vaivaavat myös itsestäni häneen projisoimat vikani...
Niin, siitä päätelmien tekemisestä ei välttämättä tule loppua ollenkaan. Se voi kai vaihtua vaikka päivittäin- päivällä se on kusipää, illalla ihanista ihanin....
Inhimillistä se kai on, mutta hei hei haloo millainen vahinko voi käydä. Yritän itse välttää pähkäilyä ilman oikeita työkaluja (tietoa) kun tiedän miten metsään silloin voi mennä. Kärpäsistä tulee härkäsiä, hengittämiselläkin erityinen merkitys vaikka kaikkien niin pitää tehdä pysyäkseen hengissä.
Mulla on sellainen harmittava tunne, että mun rakastukseni kohde olettaa minusta asioita epätäydellisten tiedonmurujen perusteella, ja mä koitan aina vaivihkaan(usein varmaan kuitenkin huvittavan läpinäkyvästi) tunkea täydentäviä muruja mun hiekkalinnaan, jos saisi kasattua itsestäni vähän paremman, ja totuudenmukaisemman, kuvan.
Mä en oo kantanut mitään, eikä hänkään. Mutta yleisesti ottaen ihmiset saattaa kantaa ties mitä.
Tänä iltana ala hieroa sitä ja sen herkkiä paikkoja sitten nuole ja vie sänkyyn harrasta hyvää seksiä niin nuo unohtuu kun vähän ahh ahh ahh
Kompaan tätä. Kuulostaa taivaalliselta.