Kaukaisimmalle Rannalle
Tehosekoitin On hetkiä
Kun kaikki tuntuu liukuvan
Hitaasti alas hämärään
Ja kaupunki
Voi kasvaa liian suureksi
Kun yksin hiljaisuuteen jää
Vie mut maailman reunaan
Kaukaisimmalle rannalle
Vie minne päättyy tie
Harmaasta kaupungista
Kaukaisimmalle rannalle
Vie alle tähtien
On iltoja
Kun kaikki äänet katoaa
Ja kadut kääntää selkänsä
Sä varjoihin
Voit mulle käden ojentaa
Kun tutut polut eksyttää
Vie mut maailman reunaan
Kaukaisimmalle rannalle
Vie minne päättyy tie
Harmaasta kaupungista
Kaukaisimmalle rannalle
Vie alle tähtien
Tehosekoitin On hetkiä
Kun kaikki tuntuu liukuvan
Hitaasti alas hämärään
Ja kaupunki
Voi kasvaa liian suureksi
Kun yksin hiljaisuuteen jää
Vie mut maailman reunaan
Kaukaisimmalle rannalle
Vie minne päättyy tie
Harmaasta kaupungista
Kaukaisimmalle rannalle
Vie alle tähtien
On iltoja
Kun kaikki äänet katoaa
Ja kadut kääntää selkänsä
Sä varjoihin
Voit mulle käden ojentaa
Kun tutut polut eksyttää
Vie mut maailman reunaan
Kaukaisimmalle rannalle
Vie minne päättyy tie
Harmaasta kaupungista
Kaukaisimmalle rannalle
Vie alle tähtien
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä kaupunki oli kaunis ja elämää tulvillaan
vaan syksy saapui ennen aikojaan
Nyt rauniot kaiken peittää, nimi kartalta pyyhitään
vaikka lähden pois niin paljon tänne jää
Meni kapteeni mukana laivan, meni syvälle aaltoihin
vaan nousee vielä pinnalle takaisin
Tuuli näytä minulle tietä, sitä tunne ei kukaan muu
hei näytä minulle tietä nyt ei valaise täysikuu
Kertosäe:
Ja huomenna kaupungin erämaahan rakennan
tiedän sen laakson vuorien takana missä joet kohtaavat
Ne kohtaavat puiden varjoissa niinkuin löysin kerran hänetkin
nyt hän on mennyt pois, ei täältä löydy elämää
kun hän on mennyt pois vain rauniot rakkauden jää
Olen oppinut kyllä aina loppuun asti taistelemaan
mutta oppinut koskaan en anteeksi antamaan
Tämä kaupunki oli kaunis niin ja elämää tulvillaan
sen tuhkaa tuuli kauas nyt kuljettaa
Kertosäe:
Ja huomenna kaupungin erämaahan rakennan
tiedän sen laakson vuorien takana missä joet kohtaavat
ne kohtaavat puiden varjoissa niinkuin löysin kerran hänetkin
nyt hän on mennyt pois, ei täältä löydy elämää
kun hän on mennyt pois vain rauniot rakkauden jää
Kertosäe:
Ja huomenna kaupungin erämaahan rakennan
tiedän sen laakson vuorien takana missä joet kohtaavat
ne kohtaavat puiden varjoissa niinkuin löysin kerran hänetkin
nyt hän on mennyt pois, ei täältä löydy elämää
kun hän on mennyt pois vain rauniot rakkauden jää
Armo
Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää
Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää
Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan
Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
https://www.youtube.com/watch?v=dMPGyTmVsIU