Oletko joskus ollut kahden vaiheilla?

Et saakaan tietää, kun kiusaat vaan jatkuvasti. Pysyn erossa.

Miten olisin voinu olla enemmän yhdessä? Uskoin, mitä hän oli aiemmin sanonut. Millälailla köyhä? Tunneköyhä, rahaton? Mitä hän niistäkään tiesi/tietää? Eikä tarviikaan tietää, kun ei anna itsestään mitään hyvää minulle. Pelkkää pilkkaamista, luulin että edes sinuun olisi voinut luottaa. Nyt olen vihan ja surun vaiheilla. Ei tarttee seurata enää, toivottavasti. Se on ahdistavaa, kun tarkoitusperä ei edes ole hyvä.

Siis köyhä olin, perheeni piti köyhänä ei rahaa. Olin muuten ylä-asteena. Vappu oli meidän yömme ja värjäsin hiuksilla siniseksi lakanat ja se oli ainoa yömme. Olin, ei tarkoituksella ilkeä se sattu.mutta halusin mielyttää.

Miellyttäminen laittaa satuttamaan itseämme kun haluamme olevan haluttuja.
Minun tarkoitukseni ei ollut paha mutta parempi näin itselleni,nyt olen onnelinen.

Silloin se sattu kun kuulin ja näin koin itseni hylätyksi ja halusin kuolla ensimmäistä kertaa toivoin kuolemaani ja katselin sillalta koskea johon halusin hypätä.
toivoin joku pelastaisi vain siskoni lapset vilahti ajatuksissani pitämässä hengissä,en halunnut tuottaa heille sitä surua. Se poika ei kiinnostunut edes vaikka kärsin koulun päättäjäiset ja kaikki. Itkin tein kyneleen poskelleni kun en jaksanut enään itkeä ja istuin yksin pysäkillä minut nähtiin ja päädyin hartaus tilaisuuteen olisin kärähtänyt uskontoon mutta kuulin että kolmesti minua kutsutaan se jälkeen ei enää.

Kotio päästyä oli lippuja ja lappuja mukana ja ajattelin mennä seuraavaan hartauteen. Mutta oli tullut 1000markan lasku isälleni puhelimesta vaikka olin aikaisemmin anellut että laittaa soittorajan ja kun luulin että oli raja kun olin kysynyt. Näin ei ollutkaan tapahtunut. Meinasin saada selkääni itkin karkuun pelkäsin isääni.

Sanoin ettei minulle tarvitse hommata pyörää jotka oli siskopuoleni saanut ripari lahjaksi. joka kuittaisi velan jonka olivat velkaa.

Juoksin murkkujen(muurahaisten)kesken kilpaa mielessäni alasti sinä kesänä ja seuraavana manasin kirjoista taikuuksia pohjosissa. Luin kirjasarjan josta sain uusia unelmia ja toivoin kun puhalsin tulitikun,mihin päin osoittaisi rakkastani.
Tein riimuja..




Se sattui ensimmäinen poikaystävä jonka kanssa kuvittelin elävän loppuun Asti.

Minua on jo kolmesti kutsuttu ja ei kertaakaan ole onnistunut,eli se siitä hömpästä. Ainut vain se tuki minua silloin ja se rauhotti. Uskominen tukee selviytymistä ja toivon sen vuoksi ihmisten säilyttää uskontoja vain uskonnon vuoksi. Olisi ihmisillä tuki mihin uskoa.

old_profile_87188 kirjoitti:

Siis köyhä olin, perheeni piti köyhänä ei rahaa. Olin muuten ylä-asteena. Vappu oli meidän yömme ja värjäsin hiuksilla siniseksi lakanat ja se oli ainoa yömme. Olin, ei tarkoituksella ilkeä se sattu.mutta halusin mielyttää.

Miellyttäminen laittaa satuttamaan itseämme kun haluamme olevan haluttuja.
Minun tarkoitukseni ei ollut paha mutta parempi näin itselleni,nyt olen onnelinen.

Silloin se sattu kun kuulin ja näin koin itseni hylätyksi ja halusin kuolla ensimmäistä kertaa toivoin kuolemaani ja katselin sillalta koskea johon halusin hypätä.
toivoin joku pelastaisi vain siskoni lapset vilahti ajatuksissani pitämässä hengissä,en halunnut tuottaa heille sitä surua. Se poika ei kiinnostunut edes vaikka kärsin koulun päättäjäiset ja kaikki. Itkin tein kyneleen poskelleni kun en jaksanut enään itkeä ja istuin yksin pysäkillä minut nähtiin ja päädyin hartaus tilaisuuteen olisin kärähtänyt uskontoon mutta kuulin että kolmesti minua kutsutaan se jälkeen ei enää.

Kotio päästyä oli lippuja ja lappuja mukana ja ajattelin mennä seuraavaan hartauteen. Mutta oli tullut 1000markan lasku isälleni puhelimesta vaikka olin aikaisemmin anellut että laittaa soittorajan ja kun luulin että oli raja kun olin kysynyt. Näin ei ollutkaan tapahtunut. Meinasin saada selkääni itkin karkuun pelkäsin isääni.

Sanoin ettei minulle tarvitse hommata pyörää jotka oli siskopuoleni saanut ripari lahjaksi. joka kuittaisi velan jonka olivat velkaa.

Juoksin murkkujen(muurahaisten)kesken kilpaa mielessäni alasti sinä kesänä ja seuraavana manasin kirjoista taikuuksia pohjosissa. Luin kirjasarjan josta sain uusia unelmia ja toivoin kun puhalsin tulitikun,mihin päin osoittaisi rakkastani.
Tein riimuja..




Se sattui ensimmäinen poikaystävä jonka kanssa kuvittelin elävän loppuun Asti.

Mutta kolmannen kerran minua kutsuttiin oli Mies joka siunasi esikoiseni vatsani läpi. Tiesi minun olevan raskaana minun tietämättäni mutta uskon että hän näki sen minusta. Minä en itse halunnut uskoa olevani raskaana kun edellinen oli kesken mennyt.
En halua uskoa että ketään korkeampaa olemassa olevaa kun on jo niin moneen kertaan satuttanut takaisin.

Ja nyt olen osittain onnellinen ja saavuttanut kaiken vain sillä että rehellisyys, kiltteys ,toisten kunnioittaminen ,lojaali ja itsevarmuus. Vanhemmiten se koko onnen ympyrä sulkeutuu ystävien kautta.

Pitää uskoa juhannuksen taikaan.

old_profile_87188 kirjoitti:

Mutta kolmannen kerran minua kutsuttiin oli Mies joka siunasi esikoiseni vatsani läpi. Tiesi minun olevan raskaana minun tietämättäni mutta uskon että hän näki sen minusta. Minä en itse halunnut uskoa olevani raskaana kun edellinen oli kesken mennyt.
En halua uskoa että ketään korkeampaa olemassa olevaa kun on jo niin moneen kertaan satuttanut takaisin.

Se siunaus oli keskellä parkkipaikkaa siskoni oli vieressä en ymmärtänyt sanakaa. Hän halusi minut siunata vaatteiden läpi. Siskoni ymmärsi ja kertoi minulle koska puhui sujuvaa enlangtia. Ihme hihhuleita maailma pullollaa8)

Entä jos ei ole halunnut enää aikoihin lupauksesta huolimatta.