että miten voi olla näin paljon masentuneita ja alakuloisia ja epätoivoisia ihmisiä. Onko Suomessa tosiaankin niin huonosti hoidettu viime vuosina hommat kun ihmiset on niin surumielisiä vai mikä mättää?
Selailin tätä palstaa ja ihmettelin samalla
älkää_masentuko
21<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Katsos kun masennuslääkkeet tekevät ihmisiä sairaiksi.Suomessa taitaa olla jo puoli miljoonaa masislääkkeiden käyttäjää joista ehkä 50 000 saa lääkkeistä apua ainakin jonkin aikaa.Loput menee vaan huonompaan kuntoon niistä.
Nii ja jos et halua kavereitasi kuormittaa suruillasi ja käännyt ammattiauttajan puoleen, niinkuin aina on neuvottu tekemään, ovat alakuloinen, surullinen ja masentunut hoitosanoja ynnä lääkitys.
Suomessa yhteisöllisyys on vähäistä. On myös todella vaikeaa tai lähes mahdotonta löytää kaikille avoimia harrastuspiirejä. Moni jääkin epäilemättä täysin yksin.
Mä yhdyn ylläoleviin kirjoituksiin siltä osalta, että masennuksen hoito lääkkeillä ja terapialla on asioita, joita yhteiskunta voi poliittisesti päättää, mutta oikeasti yhteisöllisyys yms. olis se hoitokeino. Sitä vaan ei voi määrätä tai politoinnilla helposti ainakaan lisätä.
Mitä viime aikoina olen halunnut lisätä listaan, on että omien masennusten taustalla ainakin on kuvitelma siitä, että muilla ei ole elämässä ongelmia tai että juuri nimenomaan minulle vain tapahtuu näitä asioita. Tämä pahenee vielä kesällä, kun kaikkialla minne menee ihmiset hengaavat yhdessä "kesästä nauttien". Muutenkin olen itse aiemmin ajatellut masennuksen juontavan juurensa enemmän ympäristöön jne. mutta viime aikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota "reality checkiin" eli siihen, miten tulee asioita tulkittua. Eli esimerkiksi sen sijaan, että hyväksyisin "logiikan" siitä, että reagoin itseeni kohdistuvaan huonoon kohteluun ajattelemalla, että tein tilanteessa jotain väärin tai epäonnistuin, voisi toisaalta ajatella, että ihmiset on todella erilaisia ja jotkut heistä nyt van käyttäytyvät huonosti ja silloin kannattaisikin suunnata huomionsa niihin muihin, joiden kanssa vastaavia ongelmia ei ole... Tai sitten vain hyväksyä, että tuossa ihmisessä on tuo huono piirre ja sitten vaan jättää se siltä osin omaan arvoonsa ja muuten tulla toimeen sen ihmisen kanssa.
No siis miksi ei ihmiset olisi masentuneita kun joutuvat elämään tällaisessa maassa kuin Suomi? Enemmän ihmettelen sitä että miksi joku ei ole masentunut.
Onpa inhottavaa lukea tekstiä, josta puuttuu perustelut.
Kun on turha haaveillakkaan parisuhteesta tai seksistä niin kyllä se jo yksistään vie kaikki elämänhalut. Tarviiko perustella enempää?
Mikä hitto siinä parisuhteessa nyt niin kivaa on? Itse olen naimisissa oleva mies ja lapsikin löytyy. Yhtä helvettiä. Elämän ainut suola on ne harvat tunnit kun saat olla ihan yksin, ne menee sitten nukkuessa ja latautuessa kaikkeen tulevaan pakkosuorittamiseen. Älä älä hyvä mies pilaa elämääsi mihinkään parisuhteisiin, nauti vapaudesta! Seksiä ei myöskään pitemmän päälle ole.
Seksiä ainakin täytyis saada että pysyy pää kunnossa mutta kun ei saa.
Sosiaalisia ongelmia yhtään väheksymättä suurin ongelma Suomessa on psykiatrinen "hoito", joka vaurioittaa ihmisiä fyysisesti ja sysää siten nuoria kuin vanhempia ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Ennen kuin kansa herää ymmärtämään tilanteen todellisen luonteen ja tuhovoiman muutoksia on turha odottaa. Kansa on ainoa, joka menetelmässä häviää. Muut mukana olevat tahot voittavat, joten heidän puoleltaan on turha odotella muutoksia. Aivovauriopotilaiden on vaikea tuntea tunteita, hallita elämäänsä, työskennellä tai opiskella. Olisi absurdia odottaa, että he voisivat olla onnellisia, jos heidän mielihyväkokemuksia ja tunteita tuottavat aivojen osa-alueet ovat vaurioituneet kemikaalikäytöstä tai sähköshokista. Tämän pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle.
Tämä psykiatrinen "hoito" oli se asia joka palautti minun työkyvyn vakavasta masennuksesta. Siispä minä olen aivovauriopotilas joka ei voi suoriutua arkielämän askareista sillä syönhän jopa kahta masennuslääkettä jopa samaan aikaan (huh, hyvä etten ole vielä vihannes) ja aion jatkossakin syödä niin kauan kuin on tarve. Olen onnellinen pitkästä aikaa ja osaan nauttia elämästä ilman epäonnistumisen tunnetta ja jatkuvaa kuoleman toivetta vaikka syön lääkkeitä.. :D
Onpas pirullinen tuo sinun salaliittoteoria keitä siinä on mukana? Lääkärit? Poliitikot? Naapurin Ismo ja Raija? Tottakai lääkeyhtiöt tekevät sitä rahasta niinkui lähes kaikki yhtiöt maailmassa, sitä kutsutaan kapitalismiksi.
Ps. Jokainen päättää itse aloittaako lääkityksen vai ei ja lopettaa
, jos niin kokee. Ainoastaan pakkohoidossa voidaan määrätä lääkitys.
Pohjoinen, arktinen, vaativa ilmasto on osasyynä masentuneisuuden tai alakuloisuuden yleisyyteen.
Päihteiden liikakäyttö samoin. Myös hyvin eteläisillä maapallon osilla esiintyy yhtäläisyyttä pohjoisen kanssa.
Kai näistä on tutkimuksiakin tehty? Varmaan maan elintasollakin on oma merkityksensä.
Tämä on maa, missä monilla kodit ovat olleet paikkoja mitkä ovat alusta alkaen pyrkineet parhaansa mukaan nujertamaan jälkikasvua, tuhoamaan, ainakin saa niistä. Koulut joissa tehtävänä olisi yrittää omalta osaltaan olla kasvattamassa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia - paskan marjat. Siellä kun käy vuosikausia irvittävänä ja solvattavana, jonkinlaisen laumaeläin käyttäytymisen joukkohylkimisen kohteena, siellä jos missä osa vaurioituu vielä aika tavalla lisää loppuiäkseen. Sitten kun sen ympäristöhelvetin seassa jossain vaiheessa alkaa ennemmin tai myöhemmin käyttää sitä alkoholia tai muuta lopulta kiihtyvällä tahdilla - se on lopullisesti game over. Jäljellä enää rappeutunut terveys ja lopullinen kalossin kuva takamuksessa, ulos potkaistuna kaikesta ja kaikista. Jep, onhan se niin pirun hauskaa että.
No, olen sitä mieltä että siksi täällä on näin paljon kaikenlaista ahdistusta ja masennusta, kun hetken mieliteosta, hetken ahdistuksen tunteesta, tai no voi se olla jopa pari päivää kestänyt, niin heti tänne kirjoittamaan ja valittamaan. Normaaliahan on että ei aina ole mukava päivä, mutta se vain pitää sietää.
Nyt tulin tänne lukemaan kun hain tietoa miten auttaa oikeasti mieleltään sairasta nuorta ihmistä. Jospa saisi vinkkiä miten ja mistä saisi oikeaa apua eikä vain lääkkeitä.
Huoh, asia ei varmasti ole niin että ihmiset syyttä kertovat tunteistaan, ja muutenkin on mielestäni turha kritisoida sitä, jos joku haluaa jakaa omia tunteitaan. Harmi on, että tällä foorumilla sitä eivät kaikki ota vakavasti vaan tulee myös epäasiallisia kommentteja.
Ongelmaasi mietin, että netissä on kaikennäköisiä oppaita, joista saa tietoa, esim. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/masennuksen_omahoito/pages/default.aspx
Koitin löytää jotain opasta läheisille, sellaisen olen joskus nähnyt, mutta en nopeasti katsoen ainakaan löytänyt
Siis muiden onglemat eivät ole tosia, vaan sinä määrittelet kuka on mieleltään sairas.. Aikamoista väheksyntää toisia kohtaan.
ainakin oivamieli sivusto on hyvä http://oivamieli.fi/
suomessa on paljon yksinäisiä, työttömyyttä, alkoholin käyttöä, kilpirauhassairauksia ja vähän yhteisöllisyyttä.
Se on ennen kaikkea omassa päässä kaikki se, mitä on elänyt, millaista se eletty elämä on ollut ja millaisena sen on kokenut. Sieltä se kumpuaa sitten viime kädessä aivan kaikki. Kaikki vauriot mitä jo jossain lapsuudessa tulee ja myöhemmin, ne kertyy sinne pääkoppaan.
Jos jätetään pois alkon käyttöajat ja ne viinahuuruiset "kaverit" muutaman vuoden ajanjakson aikana, ei mulla oikeastaan ole ollut yli 35 vuoteen kavereita eikä oikein mitään, joskus lyhyeksi jääneen lapsuusajan vuosina on jotain sen tapaista ainakin kuvitellut eläneensä, liekö sekään sitten ollut lopulta sellaista.
Hitto, jos mä olisin ollut 30 vuotta vankilassa totaali eristyksissä, liekö tuo niin kovin paljoa joiltain osin olisi ollut erilaista. Täydellisesti ulkona kaikesta ja kaikista, eikä sellaisen jakson jälkeen ole mitään pienintäkään toivoa muunlaiselle elämälle.
Ikää jo sen verran, että vaikka juoksisin 10 vuotta jossain terapioissa, en usko sellaisenkaan enää mun kurssia kääntävän, siinä vaiheessa myös alkais jo muutenkin vähitellen tämä maallinen taivallus täällä jo loppumaan. Eli eipä ole noistakaan enää mulle mitään hyötyä.
Homomarssit, meidän rahojen hassaus ja sairaat sosialistiset aatteet tuhoavat mitkä tahansa yhteikunnan. Eihän täällä saa tehdä mitään. Syödään mömmöjä, ettei vaan verokoneisto ota hengiltä.
Miten vois olla parempaa kun kaikki on ajettu fattan luukulle ja mitään ei saa tehdä. Jos jotain teet, sua rankastaa siitä.
Se on sitä vihervasemmistosdp:tä.
Koska Helvetisi jonneja, surkea maa muutenkin.
Koska sisäinen ja ulkoinen todellisuutemme eivät kohtaa , niin se lannistaa ja masentaa useimpia.