Syrjinnän perusteita on monia. Se voi olla sukupuoli, seksuaalinen suuntaituneisuus, ikä, vammaisuus, vamma, oikeastaan ihan mikä tahansa. Vakiintuneen käsitteen mukaan syrjintä on yleisesti laajentunut kattamaan välillisen syrjinnän, joka käsitteenä viittaa itsessään neutraalin toimenpiteen tai kriteerin syrjiviin vaikutuksiin, ja jota on usein vaikea huomata ja siten hankala todistaa. VL-yhteisöissä, joissa on tiiviit ihmissuhteet, syrjintä käytännössä kohdistuu todella pieniin asioihin, jotka poikkeavat ryhmädynamiikasta. Se voi olla esimerkiksi asevelvollisuudesta kieltäytyminen, erilainen harrastus, poliittinen näkemys...syitä on monia.
Jokaisella ihmisellä on oikeus tavoitella onnellisuutta. Onnellisuuden tunteen tuo ihmiselle muun muassa se, että saa vapaasti ja turvallisesti ilmaista mielipiteitä. Rauhanyhdistyksen piireissä yleisesti luullaan tietävän totuus, kun porukalla puidaan jotain asiaa. Samalla tehdään voimakkaita tulkintoja henkilöstä, joka kokee, että hän ihmisoikeudellisia perusoikeuksia on loukattu.
Kaksi vuotta olen nyt ollut ilman, että olisin käynyt rauhanyhdistyksellä. En halua istua siellä missä pilkkaajat istuvat. Nyt tietysti joku sanoo, että pilkkaamisella tarkoitetaan jumalan pilkkaa. Jumalan pilkkaahan se onkin mitä suurimmissa määrin, että toimitaan toisin kuin mitä raamattu opettaa. Tässä asiassa VL-yhteisö toimii yleisen mielipiteen mukaisesti, eikä raamatun. Jokainen voi omassa pienessä aivoissa itse miettiä omaa käytöstään, että osallistuuko syrjintää. Tuomiopäivänä se vielä sitten nähdään kuinka valtaosa joutuu tilille vielä tästä asiasta. Olen aivan varma, ettei ry -kiusaajat selviä tästä pelkällä kädennostolla. Olen myös varma, että Jumala ymmärtää ja antaa anteeksi kun hyppäsin pois ry junasta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus tavoitella onnellisuutta. Onnellisuuden tunteen tuo ihmiselle muun muassa se, että saa vapaasti ja turvallisesti ilmaista mielipiteitä. Rauhanyhdistyksen piireissä yleisesti luullaan tietävän totuus, kun porukalla puidaan jotain asiaa. Samalla tehdään voimakkaita tulkintoja henkilöstä, joka kokee, että hän ihmisoikeudellisia perusoikeuksia on loukattu.
Kaksi vuotta olen nyt ollut ilman, että olisin käynyt rauhanyhdistyksellä. En halua istua siellä missä pilkkaajat istuvat. Nyt tietysti joku sanoo, että pilkkaamisella tarkoitetaan jumalan pilkkaa. Jumalan pilkkaahan se onkin mitä suurimmissa määrin, että toimitaan toisin kuin mitä raamattu opettaa. Tässä asiassa VL-yhteisö toimii yleisen mielipiteen mukaisesti, eikä raamatun. Jokainen voi omassa pienessä aivoissa itse miettiä omaa käytöstään, että osallistuuko syrjintää. Tuomiopäivänä se vielä sitten nähdään kuinka valtaosa joutuu tilille vielä tästä asiasta. Olen aivan varma, ettei ry -kiusaajat selviä tästä pelkällä kädennostolla. Olen myös varma, että Jumala ymmärtää ja antaa anteeksi kun hyppäsin pois ry junasta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kirjoituksesi ei herätä suurempaa vastakaikua. Mitä tästä voisi päätellä? Ehkä kohtalotovereita ei ole, tai he eivät lue tätä palstaa.
Sinänsä erittäin sujuvaa ja laadullisesti hyvää tekstiä. Syrjimiskokemukset ovat omien korvien välissä ja niihin on ulkopuolisen mahdotonta vaikuttaa. Kekinäinen vuorovaikutus sisältää onnistuneita ja epäonnistuneita kommunikointiyrityksiä. Useammat epäonnistumiset saman henkilön kanssa, kertovat suurella todennäköisyydellä vuorovaikutussuhteen pysyvästä haaksirikosta ja sitä suhdetta ei kannata jatkaa pidempään.
Ry:n toiminta sisältää niin paljon mahdollisuuksia hyvään vuorovaikutukseen, että pakostakin syntyy hyviä ihmissuhdekokemuksia.
Jatkuva epäonnistuminen ihmissuhteissa saattaa olla itsetutkiskelun ja peiliin katsomisen paikka.
Toisen ihmisen pilkka onkin pohjimmiltaan Jumalan pilkkaa, loihan Jumala tuon ihmisen omaksi kuvakseen, rakastettavaksi ei pilkattavaksi. Jokainen meistä haluaa tulla rakastetuksi, ei pilkatuksi. Rakastaminen lisää rakkautta,pilkka, kateus ja viha vain rakkaudettomuutta. Mitä tasa-arvoon ja syrjintään tulee, jokainen on jo elämän lahjan saadessaan luotu tasa-arvoiseksi, eikä mikään ulkonainen seikka muuta tätä järjestystä, jos sen oikein ymmärtää. Kaikki, minkä saamme on silkkaa lahjaa, joten tästä näkökulmasta myös kadehtiminen on turhaa. Voimme rikastua toistemme erilaisuudessa ja kurottatutua kohti toista niin iloissa kuin suruissa.Tasa-arvon ydin on siinä, että Jumala viisaudessaan loi niin, että jokainen meistä joutuu toteamaan, että hetkittäin ja päivittäin joudumme syntiin, ja aivan armosta, ja vain armosta saamme uskoa syntimme anteeksi
Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi.
"Älä istu siellä missä pilkkaajat istuvat". Lausetta voi käyttää monessa eri yhteydessä mutta tässä yhteydessä se kyllä kertoo totuuden niistä, jotka pitävät itseään muiden yläpuolella ja kuvittelevat, että heidän tapansa toimia on ainoa oikea. Ja on hyvä ohje syrjitylle seuraavaksi siirroksi.
Kirjoitat "syrjimiskokemukset ovat omien korvien välissä ja niihin on ulkopuolisen mahdotonta vaikuttaa." Kun omaa puutteellista ja epäkypsää suhtautumista erilaisia ihmisiä kohtaan ei haluta nähdä tai myöntää, niin asiat voidaan selittää aina siten, että vika on uhrissa. Ei savua ilman tulta. Ei syrjimiskokemukset tyhjästä kumpua. Yleensä tällöin on jonkilainen epäsuhta henkilön ja ympäristön välisissä odotuksissa, mutta sekään ei tarkoita, että syrjityssä yksilössä välttämättä mitään vikaa olisi. Tai ainakaan yhtään enempää kuin siinä yhteisössä.
Tunne, että joku kokee oikeudekseen syrjiä toista ihmistä, joka ei ole tehnyt häntä kohtaan mitään väärä, on syrjijän omien korvien välissä, eikä siihen uhri voi mitenkään vaikuttaa. Syrjintä on aktiivista toimintaa (ei syrjittävänä oleminen) ja syrjijän, varsinkin uskovaisena itseään pitävän, olisi aika kasvaa henkisesti ja muuttaa toiminta- ja ajattelutapaansa siten, että kunnioittaa muita ihmisiä, myös niitä jotka eivät sovi syrjijän sen hetkiseen maailmankuvaan. Me kaikki olemme Luojan luomuksia eikä kukaan meistä ole toista ihmistä parempi ja syntisiä olemme kaikki. Tämä on asia joka löytyy Raamatusta ja jonka tiedät sydämessäsi olevan näin. Kaikki muu kumpuaa ihmisen pahuudesta.
En itse ole koskaan kuulunut lestadiolaisiin mutta olen saanut läheltä seurata vanhoillislestadiolaisten läheiseen henkilöön kohdistamaa ajojahtia, valehtelua, henkistä väkivaltaa ja syrjintää. Syrjintä on siis todellista eikä mitään syrjittävän korvien välissä olevaa.
Muistakaa, te lestadiolaiset (tai muutkin omaa totuutta julistavat) jotka harrastatte syrjintää, te joutuisitte itse samallailla syrjityiksi tuolla "maailmassa", jos joutuisitte keskelle yhteisöä, johon teitä ei syystä tai toisesta hyväksyttäisi. Mutta omassa pienessä yhteisökuplassa elämällä tämänkin faktan voi jättää huomioimatta ja jatkaa eläämäänsä kuvitellen, että kaikki vika on aina syrjittävässä henkilössä.
Toivon että henkilö, joka kokee olevansa aidosti uskossa, miettii omia tekojaan ja suhtautumista muita ihmisiä kohtaan, myös sitä henkilöä kohtaan, joka ei toimillaan mielestäsi ansaitsisi hyväksyntää tasa-arvoisena ihmisenä.
Toisen ihmisen pilkka onkin pohjimmiltaan Jumalan pilkkaa, koska Jumalahan loi tuon ihmisen omaksi kuvakseen ei pilkattavaksi, vaan rakastettavaksi. Ja rakastetuksi, ei pilkatuksi meistä jokainen haluaa pohjimmiltaan tulla,ja rakastamalla rakkaus lisääntyy.
Kyllä syrjintää ja kiusaamista esiintyy rauhanyhdistyksissä, kuten kaikkialla muuallakin. Siihen tarvitaan vain jokin toisista poikkeava mielipide, perhekoko, toimintatapa tms. vaikka asialla ei olisi uskon kanssa mitään tekemistä. On valitettavaa, että rauhanyhdistyksissäkin joudutaan toisinaan syrjinnän kohteeksi, koska sen pitäisi olla paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja kysymys on tärkeästä uskon yhteisöstä.
Siinä onkin ko. yhteisön kehittymisen paikka, että osaisi erottaa mikä on normaalia yksilöllistä toimintaa jota ei toisten pidä mennä rajoittamaan, ja milloin taas on kysymys uskomiseen liittyvistä asioista. Molemmissa tapauksissa on kuitenkin kunnioitettava toista ihmistä tasavertaisena.
Jokaisessa yhteisössä on yksinkertaisia ja "tyhmiä" ihmisiä, jotka eivät näe elämää tynnyrinsä ulkopuolella. Tällaiset ihmiset rakentavat elämänsä tynnyrin sisällä olevien asioiden ympärille. He ovat tynnyrissään onnellisia ja aidosti uskovaisia, mutta jäävät kehittymättä vuorovaikutussuhteissaan.
Tynnyri-ihminen ei voi käsitellä mielessään mitään poikeavaa, joka eikuulu oman kokemusmaailmansa asioihin, tai jos käsittelevätkin, saattaa tuloksena olla vääristynyt lopputulos, joka ei ole missään suhteessa tapahtumaan.
Tynnyri-ihminen ei ole useinkaan hyvää seuraa eksovertille, joka haluaa tutustua ihmisiin, keskustella ja olla sosiaalinen.
Osittain samaa mieltä. Ero on siinä että VL-yhteisön ekstrovertti ei tajua olevansa tynnyrissä. Hän kyllä hakee kontakteja ja saakin niitä mutta edelleen tämä ihmispiiri pyörii tynnyrin sisällä olevan ns.yleisen mielipiteen mukaisesti.
Vaikka en ry_llä ole vuosiin käynytkään niin vanhemmat ja sisarukset kohtelee minua eri tavalla kuin (aikaisemmin) normaalisti. Siis se on suoraan sanottuna Henkistä ja Hengellistä väkivaltaa....VL-piireissä se osataan NIIN hyvin. :D
Kulttuuri on aikoinaan (hoitokokoukset) perustunu toisten kyttäämiseen niin onhan se selvä...Vanhan mies puhujat siellä sitten saarnaa samaa laulua...Esim. TV kieltoa ei osata perua! (googleta tv-kielto)
Sille asialle saa nauraa :D HE HE
""" Kyllä syrjintää ja kiusaamista esiintyy rauhanyhdistyksissä, kuten kaikkialla muuallakin. Siihen tarvitaan vain jokin toisista poikkeava mielipide, perhekoko, toimintatapa tms. vaikka asialla ei olisi uskon kanssa mitään tekemistä. On valitettavaa, että rauhanyhdistyksissäkin joudutaan toisinaan syrjinnän kohteeksi, koska sen pitäisi olla paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja kysymys on tärkeästä uskon yhteisöstä. """
Senpä vuoksi perheeni ei enää käy siellä. Suviseuroihin tosin menemme! Hyvää kesää kaikille!
Aloittajan olis hyvä avata syrjimiskokemuksiaan, miten ne tarkalleen ilmenevät. Onko syrjiminen tervehtimättömyyttä, vai mitä se on?
Jos osoitat kritiikkiä vähääkään epäkotia kohtaan joita kieltämäti vl-liikkkeessäkin on, sinua aletaan katsoa kieroon yhteisössä, ja ole tavallaan erotettu ja ole näin ollet menettänyt taivasosuuden.
Kritiikkiä voi aina esittää ja saarnoja voi aina arvostella. Kieroonkatsojat ovat tynnyri-ihmisiä, joita aina riittää joka paikkaan. Kritiikkiä voi esittää rakentavasti ja repivästi. Repivästä kritiikkistä voi saada rapaa naamaansa, ja aiheesta.
Pukkaan köyhät vidduun. isolla V:llä
------
Aikoinaan käyskentelin Ry:llä.
Huomasin saarnageneraatorin. Papat yritti itkettää mummuja.
-------
Mitä suurempi itku, sitä "parempi saarna".
-
Alkoi vitduuaan ja lopetin, niin kuin kaveritkin. Nimittäin RY saarnamiespalvomiset.
--
Syrjitään vähemmän köyhiä ja rikkaan nussii mennen tullen vieraissa,
sanakaan ei sanota, kun on rahaa...........
----
tietoviisas
-
Vl-yhteisössä voi syrjintä esiintyä juuri tervehtimättä jättämisenä, tai siis tervehditään "vain tiettyjä", vaikka tunnettaisiin. Johtuneeko se siitä, että uskotaan enemmän "juorujen" antamaan kuvaan ihmisestä, eikä tule tutustuttua k.o. ihmiseen. Ja monesti luullan tietävän esim. onko toinen uskomassa, sitähän ei kuitenkaan toisen sieluntilaa voi röntgenkatseellakaan tietää. Voi olla myös, että joku luovasti toimiva persoona koetaan oudoksi ja uhkana, koska tuo henkilö toimii erilailla kuin mitä on totuttu tekemään. On aivan turhaa vierestä yksin tai ryhmässä pähkäillä, mitä toisella kuuluu,kunniottavampaa olisi kysyä sitä häneltä itseltään. Voi myös olla niin, että toinen on "johdatatettu keitaalle", ja jaksaa uskoa syntinsä anteeksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden ts. Jumala on kirkastanut hänelle kasvonsa. Tämä synnyttää äärettömän ilon, mikä kuuluu ja näkyy, ja on omiaan murtamaan raja-aitoja ja pinttyneitä käsityksiä (positiivisessa mielessä). Vierestä katsovalle saattaa jopa käväistä mielessä "mikähän sille nyt on tullut?"
Todella ajankohtainen ja tärkeä aihe. Kyllä syrjintää todella esiintyy kun vain halutaan se myöntää. Hyvän ystäväni kohdalla, jäljempänä henkilö X, olen nähnyt riittävän läheltä VL-piireissä esiintyvän syrjinnän. Muutama hyvä ystävä ja joitain tuttuja ei riitä antamaan hänen elämälleen toivoa, että kaikki tämä elämä ja eläminen olisi sen arvoista. X:n omien sanojensa mukaan, kuitenkaan niin kauan kuin hänen iäkkäät vanhenpansa elävät, niin hän ei halua lähtä tästä maailmasta oman käden kautta. Sen verran hyvin tunnen hänet, että on täysin mahdollista, että hän päättää itse päivänsä. Mikään itsemurhalla toisia uhkaileva ihminen hän ei todellakaan ole. Luova hieman taiteellinen käyttäytyminen ja poikkeava ulkonäkö on johtanut vuosikymmenien laaja-mittaiseen syrjintään. Useat ihmiset, jotka hänet henkilökohtaisesti tuntevat, pitävät häntä todella hauskana ja älykkäänä ihmisenä.
Syrjintä ilmenee monin eri tavoin sekä aktiivisena ja passiivisena välttelyreaktiona. Tuttavapiireissä, iltakylissä ryhmässä läsnäoloa siedetään eri astein, toiset enemmän, toiset vähemmän. Osa ei halua olla missään tekemisissä, osa taas ei kykene kahdenkeskiseen keskusteluun. Syrjintä ilmenee myös fyysisen etäisyyden ottamisena. Seurapenkissä, iltakylässä, kahviossa fyysinen etäisyys tehdään selväksi. Seurapenkissä otetaan hieman välimatkaa jos X istuu viereen. X:n viereenei kukaan halua istua. Tieteellisesti on tutkittu, että tuntematta oloaan vaivautuneeksi keskustelutilanteissa välimatka on jotain 70 cm. X:n kohdalla tämä on jotain n. 2 metriä. Iltakylissä saatetaan kyllä näytellä niin suvaitsevaista VL-porukkaa, mutta samat ihmiset eivät hyväksy X:n ystävyyttä facebookiin.
Syrjintää aiheuttaa nimenomaan erilaisuudenpelko. Ystäväpyyntöä ei hyväksytä, sillä samalla hyväksyjä leimautuisi X:n ystäväksi muiden silmissä. Ihmiset jotka eivät tunne VL-yhteisön käyttäytymismallia, on hankala ymmärtää. Joku ylempänä tuola otti esille nämä juoruilut. Ei uskalleta lähestyä henkilöä itseään niin sitten udellaan muilta että mikäs ihminen tämä X oikein on. Syrjintää on myös rakenteellista, sillä tähän juoruiluun ja juoruihin uskoviin syyllistyvät myös rauhanyhdistyksien toimintaa koordinoivat henkilöt. Vastuutehtävien "rekrytoinnissa" ei X tule valituksi, vaikka hänellä on ammatinsa ja työnsä puolesta aika merkittäväkin erityisosaaminen. Tässä mielessä rauhanyhdistys on osallisena rakenteellisena syrjijänä, sillä neutraali toimenpide aiheuttaa toistuvasti syrjivän kohtelun. Ihmiset rauhanyhdistyksen toiminnassa nostavat kädet pystyyn syrjinnästä puhuttaessa ja vedotaan ihmismielen normaaliin käytökseen. Mielestäni se ei oman uskonkäsitykseni mukaan ole opetuksen mukaista. Se on silmien sulkemista ongelmalta.
Mitä sanoo raamattu? Ainakaan se ei opeta syrjimään, päinvastoin raamattu ja jeesuksen opetukset oikein korostaa, että jokainen ihminen on Jumalan luoma ihminen. Ongelmallisiin sisältöön (syrjinnän) sijasta toiminta keskittyy liiaksi hallinnollisten tehtävien suorittamiseen. Suviseurajärjestelyt, myyjäiset, päiväkerhot ym. perinteiset toimintaa ylläpitävät tehtävät mutta ongelmiin ei vain haluta puuttua. Rakenteellista on myös se, että teologit ev.lut kirkolta saavat omaan portfolioon pisteitä rauhanyhdistystyöstä. Tällöin houkutuksena voi olla, että teologi hakeutuu esimerkiksi diakoniatoimintaan oman uravalintansa ja tulevan työpaikan vuoksi, eikä lähimmäisen rakkauden vuoksi. Rakenteellista ongelmaa syrjinnälle täten aiheuttaa muös ev-lut kirkko.
Aiheesta voisi kirjoittaa varmasti väitöskirjan, sen verran suuri on syrjintäongelma VL-yhteisössä. Syitä on syrjinnälle on monia ja ongelma laaja, vastuuta sen sijaan ei tunnu kukaan ottavan. Ei haluta henkilökohtaisella tasolla myöntää syyllistyvänsä antavansa merkitystä erilaisuudelle, olipa erilaisuus sitten mitä tahansa. Opilliset mielipiteet, käytännöt, syrjintä, jos niiden tukena on Jumalan sana pitäisi kyllä kestää kriittinen tarkastelu. Usein ongelman esiinnostaminen koetaan kapinaksi seurakuntaa vastaan, niin valitettavaa kuin se onkin.