Apuanne kaivataan! Olen kohta 40-v. nainen, palannut sinkkukuvioihin pitkän avosuhteen jälkeen ja aika tumpelo näissä parisuhdepyörityksissä.
Tapasin ikäiseni, vapaan miehen harrastuksen parissa pari kuukautta sitten. Meillä klikkasi heti, juttua ja naurua riitti ja "puolivahingossa" mukana oli heti viatonta fyysistäkin flirttiä, pikku tönimistä ja halailua jne. Numeroita vaihdettiin, ja pyysin häntä harrastuksen puitteissa muutaman kerran yhteen tilaisuuteen. Hän lähti oikein mielellään. Aloin olla TOSI ihastunut!
Noin kuukausi sitten sain kutsun hänen kotiinsa. Ikävä kyllä tapaaminen sujui huonoissa merkeissä. Kumpikin, niin puheliaita kuin yleensä olemmekin, oli hermostunut ja joi vähän liikaa. Mies alkoi rehennellä aiemmilla naisillaan, mitä puolta en ollut hänessä aiemmin havainnut. Sitten hän alkoi lähennellä minua, mutta olin jo siinä vaiheessa sen verran vihainen, että lähdin pois aika kireissä tunnelmissa. Syytä illan epäonnistumiseen oli varmasti molemmissa.
Tuon jälkeen pääni selvittyä ajattelin kuitenkin antaa meille vielä uuden tilaisuuden, onhan tyyppi mielestäni niin ihana. Lähetin hänelle mailia, sain vastaukseksi ympäripyöreitä, mutta kohteliaita viestejä, joissa hän tahdikkaasti jätti vastaamatta tapaamisehdotukseeni. Liekö hävennyt käytöstään vai mitä, mutta aloin jo ajatella että se oli sen lorun loppu. En ottanut enää yhteyttä; musta syistä johtuen olin jo aiemmin vaihtanut opintoryhmää, jossa hänet alunperin tapasin.
Viikko sitten sain kutsun juhliin, ja myöhemmin sain tietää, että ko. mies oli pyytänyt emäntää kutsumaan minutkin. Jos olisin tuon tiennyt, en ehkä olisi mennyt. No, nyt menin. Sama vanha peli jatkui: puhuttiin, naurettiin ja flirttailtiin kuin aina ennenkin. Seksuaalista latausta ON. Itse asiassa juttelimme kuusi tuntia yhteen menoon kaikesta mahdollisesta, pääasiassa rakkaudesta, seurustelusta ja seksistä. Mies lähti sitten saattamaan minua läheiselle bussipysäkille. Odotin - vanhanaikainen kun olen -että HÄN tekee jonkun aloitteeen, suutelee, pyytää luokseen yöksi, mitä tahansa - olisin ollut enemmän kuin valmis! Mutta ei. Kaipaavia katseita eikä sitten muuta.
Nyt en ole taas kuullut hänestä mitään viikkoon. Yleensä sanotaan, että mies kyllä ottaa yhteyttä, jos on kiinnostunut, ja nainen ei saa jahdata miestä, sillä se tappaa miehen mahdollisen vähäisenkin kiinnostuksen. Onko näin? Pitäisikö minun unohtaa koko tyyppi, mennä hänen ovelleen
"ota minut" -asenteella vai jotakin siltä väliltä? Missään vaiheessa en ole kertonut hänelle suorasanaisesti, että olen ihastunut häneen, mutta mielestäni se paistaa kyllä läpi yhteydenotoistani ja yleisestä asennoitumisestani häneen. Vai pitäisikö olla suorempi?
Tapasin ikäiseni, vapaan miehen harrastuksen parissa pari kuukautta sitten. Meillä klikkasi heti, juttua ja naurua riitti ja "puolivahingossa" mukana oli heti viatonta fyysistäkin flirttiä, pikku tönimistä ja halailua jne. Numeroita vaihdettiin, ja pyysin häntä harrastuksen puitteissa muutaman kerran yhteen tilaisuuteen. Hän lähti oikein mielellään. Aloin olla TOSI ihastunut!
Noin kuukausi sitten sain kutsun hänen kotiinsa. Ikävä kyllä tapaaminen sujui huonoissa merkeissä. Kumpikin, niin puheliaita kuin yleensä olemmekin, oli hermostunut ja joi vähän liikaa. Mies alkoi rehennellä aiemmilla naisillaan, mitä puolta en ollut hänessä aiemmin havainnut. Sitten hän alkoi lähennellä minua, mutta olin jo siinä vaiheessa sen verran vihainen, että lähdin pois aika kireissä tunnelmissa. Syytä illan epäonnistumiseen oli varmasti molemmissa.
Tuon jälkeen pääni selvittyä ajattelin kuitenkin antaa meille vielä uuden tilaisuuden, onhan tyyppi mielestäni niin ihana. Lähetin hänelle mailia, sain vastaukseksi ympäripyöreitä, mutta kohteliaita viestejä, joissa hän tahdikkaasti jätti vastaamatta tapaamisehdotukseeni. Liekö hävennyt käytöstään vai mitä, mutta aloin jo ajatella että se oli sen lorun loppu. En ottanut enää yhteyttä; musta syistä johtuen olin jo aiemmin vaihtanut opintoryhmää, jossa hänet alunperin tapasin.
Viikko sitten sain kutsun juhliin, ja myöhemmin sain tietää, että ko. mies oli pyytänyt emäntää kutsumaan minutkin. Jos olisin tuon tiennyt, en ehkä olisi mennyt. No, nyt menin. Sama vanha peli jatkui: puhuttiin, naurettiin ja flirttailtiin kuin aina ennenkin. Seksuaalista latausta ON. Itse asiassa juttelimme kuusi tuntia yhteen menoon kaikesta mahdollisesta, pääasiassa rakkaudesta, seurustelusta ja seksistä. Mies lähti sitten saattamaan minua läheiselle bussipysäkille. Odotin - vanhanaikainen kun olen -että HÄN tekee jonkun aloitteeen, suutelee, pyytää luokseen yöksi, mitä tahansa - olisin ollut enemmän kuin valmis! Mutta ei. Kaipaavia katseita eikä sitten muuta.
Nyt en ole taas kuullut hänestä mitään viikkoon. Yleensä sanotaan, että mies kyllä ottaa yhteyttä, jos on kiinnostunut, ja nainen ei saa jahdata miestä, sillä se tappaa miehen mahdollisen vähäisenkin kiinnostuksen. Onko näin? Pitäisikö minun unohtaa koko tyyppi, mennä hänen ovelleen
"ota minut" -asenteella vai jotakin siltä väliltä? Missään vaiheessa en ole kertonut hänelle suorasanaisesti, että olen ihastunut häneen, mutta mielestäni se paistaa kyllä läpi yhteydenotoistani ja yleisestä asennoitumisestani häneen. Vai pitäisikö olla suorempi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vastauksen kerro minulekkin ..
Nyt olen päättänyt olla ottamatta yhteyttä
joten katse muualle..
jos Hän ottaa yhteyttä niin sitten tilanteen mukaan..
en ainakaan jää odottelemaan mitään olematonta..
Kyllä miehen pitää ottaa yhteyttä ja osoittaa, että pystyy ottamaan hoitaakseen jotain muutakin elämässään.