Miten jaatte perheessä raha-asiat? HELP!!

Monet kuvittelee, että se kadulla vastaan tuleva sammakko muuttuu prinssiksi tai prinsessaksi kun sen kanamunavaunun potkaisee ojaan.

Itse olen yksin oleva ihminen osin terveyssyistä ja osin sitten siitä johtuvien talousongelmien ja muiden lähipiirissä olevien ihmisten talousajattelun vuoksi....

Mutta jos minä olisin terve ja parisuhteessa, niin asia menisi kyllä niin että ne yhteiset asiat määriteltäs ja niiden taloudellinen arvo - tämä jo ratkoo sen onko millekkään suhteelle mahdollisuus. Sitten katsotaan paljonko kumpikin tienaa. Mielestäni kummallekin pitää jäädä yli 50% omasta tulosta, eikä kumpikaan saa maksaa kuin 50% yhteenlasketusta yhteisistä menoista.

Siis okei. Jos toinen tienaa vaikka 10 000e kuussa, niin se suhdehan muuttuu... mutta ja jos tulot on luokkaa 2500e kk, niin sillon mennää 50/50 suhteessa.

Yhteinen pankkitili..... ei koskaan yhteistä pankkitiliä. nykypäivänä vaan tuo käteisen rahan käsittely on pirun vaikeeaa.... mutta en mä ainakaa haluis että joku käy peukaloimassa minun tiliäni verkkopankissa..... Se on vaan jommankumman sitten siirrettävä säännölisesti rahaa toiselle, että toinen saa laskut maksettua. Ja yhteisessä taloudessa sitten ne kuitit on tulostettava ja muutenkin sit ne menot on oltava kummankin nähtävissä.......

Yhteinen tili vaatii paljon enemmän ja se asioitten hoitotili ei voi olla ihman helposti kahden ihmisen nähtävillä. Vaatii luottamusta aika paljon..... vaikea asia......

Niinkuin alussa sanoin, niin minä ainakin tekisin näin. Oma elämä ei vaan sallinut asioita, ja kenenkään siivelle en mene.... omassa tilanteessa kyllä jos olis paljon rahaa, nii jakaisin vastuut asioissa vaikka 70/30... mut perustilanne on 50/50 tai 45/55..... eikä se tarkota sitä, että sit toinen saa röystäillä rahan kanssa, kyllä sitä niukkuutta pitää olla, että on vanhana varaa istua kiikkustuolissa ja omillaan pääsee yhteiseen hautaan.

Tietty sit vielä, että onko lapsia..... jos niitä on, niin se muuttaa vielä jakoa. On omat menot, lasten menot ja yhteiset perusasiat joissa on myös jääkaapin lamput.

toisinaan se taas menee niin että mies raataa töissä, lähes aina ylitöissä 10-12 tuntisia päiviä, viikonloput ja kaikki menee töissä, mies maksaa laskut ja nainen ostelee ja huvittelee loput rahat kankkulan kaivoon. Mies ei ikinä saa nauttia työnsä hedelmistä kun akka rosvoaa kaiken itselleen. Kehtaa sitten vielä pettää miestä kun se on aina töissä...

Kaikki yhteistä 45-vuotta. Alkupäästä vaimoni oli kotona lasten kanssa saamatta mistään killinkiäkään koska sen aikaisia lapsilisiä en laske.

Käytännön syistä vaimoni hoiti kaikki laskut.
Mentyään osa-aikaiseen kassatyöhön meni hänenkin palkkansa yhteiselle tilillemme johon molemmilla on käyttöoikeus ja rinnakkaiset luottokortit.

Jäätyäni kotiin olen hoitanut laskut netissä.

Kumpikaan ei ole koskaan kontrolloinut toisen rahankäyttöä. Ei silloin kun sitä oli hyvin niukasti eikä myöhemminkään.

Aktiiviaikana tulomme olivat suteessa 80% / 20% ml kotivuodet.
Nyt eläkkeemme ovat suhteessa 5 / 2.
Koskaan ei ole ollut kinaa rahasta. Ei silloinkaan kun sitä ei ollut.

Yhteinen tili.Kaksi aikuista jotka tienaa kutakuinkin saman verran.Palkat menevät tilille ja sieltä maksetaan kaikki.Samanlainen rahankulutus ja arvot.Yksi lapsi 10v.Yhteinen tili ollut 10vuotta ja koskaan ei riitaa rahasta.Asunnon lainanlyhennys menee myös samalta tililtä.Toimii meillä.Isommista hankkeista keskustellaan yhdessä ja joka kuukausi laitetaan summa myös yhteiselle säästötilille.

Mä en ymmärrä kyllä tuota yhdentilin ideaa. Tottakai asiat sujuu paremmin mitä pidempään parisuhde on ollut, niin sitä enemmän se yhdentilitaktiikka voi toimia, mutta ei nyt aivan täysin heti alussa ekan viiden vuoden aikana.
Mut kaikkihan lähtee luottamuksesta. Luottamus syntyy siitä, että kaksi ihmistä näkee jo ennen minkään suhteen alkua että se toinen hoitaa asiansa fiksusti ja saa jotain näkyvää aikaan ja perästä ei kuulu mitää pahaa.
Rehellinen ihminen voi tuoda kumppaninsa silmiin palkkatositteet ja tiliotteet ja ehkä veropäätöksetkin. Yhteisiin verkkopankkitunnuksiin en kyllä menisi-tilaisuus tekee varkaan.... ja kyllä niinkuin tuolla ylempänä sanoin, niin se 50/50 kulujako on ideaali, mihinkään 70/30 tai pahempaan ei kannata lähteä. Tottakai joskus toisella on rahat tiukassa, mutta se ei saa olla tapa..... jos toinen ei tienaa ja pysty hoitamaan omia asioita, niin ei muuta ku pihalle..... se vaan on tosi, että jos ostetaan talo puokkiin, niin kyllä kummankin on vastattava yhteisistä asioista jollaintapaa puokkiin. Joitakin asioita ei voida aina arvottaa rahalla, mutta kuitenkin.
Mä olen omassa elämässä kaikesta huolimatta tyytyväinen siihen että vastaan asioista vaikka olenkin yksin. Ei tulis mieleenkään mennä toisen siivella tai ottaa ketää 100% omalle siivelle. On tietenkin se hypoteettinen tilanne jossa voisin ottaa toisen siivelle, mutta se vaatis miljoonien eurojen lottovoiton ja toiselta ihmiseltä sitten taas todella rakastavan sydämen..... en ole onnenonkija, enkä kyllä sellaisia ala elättämään.