Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kaiken otan vastaan, mitä elämä vaatii

    Muistot ovat pahimpia. Vaikka niitä ei montaa ole, silti. Jos joku asia muistuu mieleen, saa se tuskan tunteen aikaan. Tulee pakottava kipu palata siihen aikaan, siihen mitä joskus oli. Tai sitten toivoo, että tulisi muistoja hetkiä lisää. Kipu helpottaa ajan myötä. Se auttaa, kun päättäväisesti hyväksyy tosiasian, ettei mitään tullut. Olin kai alitajunnallisesti hyväksynyt sen. Surulla on oma aikansa. Kestäköön niin kauan kuin on tarvis, kestän sen. Elämä lopulta ole pitkälti luopumista. Mitä pidemmälle elää, sitä enemmän joutuu luopumaan. Joku luopuu enemmän kuin toinen. Joskus joutuu luopumaan, vaikka ei haluaisi.
    3<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Itse toivon muistavani kaiken, jokaisen päivänä elämän opetukset. Hyviä päiviä on niin rutkasti vaikka pahat muistaa paremmin niin kuin sanoit joutuu käsittelemään että selviää niistä.

    Äänestä

    Niin.. No ei kai sitä kovin pitkään ketään kannata surra.. Tietty jos on ollut parisuhteessa niin sit kai menee oma aikansa et erosta pääsee yli. Mutta muuten.. Ei kai tuntematonta henkilöä kannata kovin pitkään miettiä.
    Onneksi elämässä on paljon muutakin kuin ihastukseen tai rakkauteen liittyviä asioita. Keskittyy mielummin niihin.. Ajattelin kommentoida kun sattui kirjoituksesi silmään.. Itselläkin tuo 46 liittyi johonkin.. Lähinnä ihastukseen.. Ei niinkään ikään tai varsinkaan syntymävuoteen.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    siihentottunut kirjoitti:

    Muistot ovat pahimpia. Vaikka niitä ei montaa ole, silti. Jos joku asia muistuu mieleen, saa se tuskan tunteen aikaan. Tulee pakottava kipu palata siihen aikaan, siihen mitä joskus oli. Tai sitten toivoo, että tulisi muistoja hetkiä lisää. Kipu helpottaa ajan myötä. Se auttaa, kun päättäväisesti hyväksyy tosiasian, ettei mitään tullut. Olin kai alitajunnallisesti hyväksynyt sen. Surulla on oma aikansa. Kestäköön niin kauan kuin on tarvis, kestän sen. Elämä lopulta ole pitkälti luopumista. Mitä pidemmälle elää, sitä enemmän joutuu luopumaan. Joku luopuu enemmän kuin toinen. Joskus joutuu luopumaan, vaikka ei haluaisi.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu