Olen jo 49 vuotias ja yli parivuotta sitten eronnut. Kyllähän sitä toista kieltämättä lähelleen haluaisi. Mutten näköjään kelpaa kellekkään? No tähänhän alkaa jo pikkuhiljaa sopeutua ettei ystäviä ole ja hyväksyä tämän julman todellisuuden. Miksei ihminen saisi välillä olla vähän lapsenmielinenkin ja hullutellakin? Miksi täytyisi aina esittää niin aikuismaista? Vastailkaahan näihin kysymyksiini josko vain jaksaisitte. Tietty olisi kiva saada ikäistäni seuralaista ja mielellään teistä kauniimman osapuolen edustajista. Kirjoitelkaa sellaisina omina itsenänne jotka eivät esitä mitään jota eivät ole.
Loppuelämänikö yksin?
Unelmissa
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen sinua pari vuotta nuorempi. Olen ollut yksin käytännössä jo vuodesta -95 lähtien. Muutama lyhyt seurustelusuhde sen jälkeen, mutta ei mitään pysyvämpää. En enää edes etsi ketään. Nuorempana olisin halunnut vielä lapsia ja naimisiin, enää en halua sitä. Elämäni käsikirjoituksen mukaan minut on luotu elämään yksin. Harmi sinäänsä ja toisaalta taas ei. Ei elämän onnellisuus ole toisaalta onneksi rahasta, eikä ihmisistä kiinni. Välillä olen kaivannut kumppania kovastikin, mutta olen jo lähes tyytyväinen näinkin. Elämä on outo matka, jonka määränpäätä et tiedä. Paljon tuskaa ja paljon pettymyksiä mahtuu matkalle. Jos naiset eivät olisi niin vaikeita ja itsekkäitä, olisin varmasti vieläkin parisuhteessa, juuri tuon itsekkyyden vuoksi siitä aikoinaan lähdin.
Hei te kaksi!
Vaihtakaapa osoitteitanne!
Voitte ruveta kirjoittelemaan toisillenne vaikka.
Oiskohan nuo kummatkin miehiä ?
Ei homoja ole katsos joka oksalla vaikka media yrittää homorumpuja rummuttaa.
Kunnollisen tuntuisia miehiä. Uskon että heille naiset löytyy, mutta avoimuus olisi hyvä, eli hymyilyä ja iloista ilmettä. Ei tietenkään mitään itseään täynnä olevia (avoimuus) höpinöitä.
Joku kirjoitti sellaista jota olen jäänyt miettimään.
Se kuului :
Ovi aukeaa ulospäin.
Minusta hienosti täyteläinen lause ja ohje. Jokainen koti ovi taitaa aueta juuri ulospäin.
Lähtekää kävelylle !
Ulkona kävelee muitakin ihmisiä. Jos sataa, sen parempi !
Yksinäiselle voi aina sanoa, että " lähdetkö kahville ?".
Ei me muuten löydetä toisiamme, jos emme juttele toisillemme " kun ystävät ainakin".