töissä että suurin osa ihmisistä haluaa ihan samaa:
-Tulla hyväksytyksy yhteisöön/porukkaan
-Tuntea olevansa rakastettu
-Tuntea että on merkityksellinen muille/elämällään on mieltä ja järkeä
Suurimmalla osalla on pelkoja:
-Entä jos en kelpaa?
-Mitä jos minusta ei pidetäkään?
-Entä jos yhteisöön ei hyväksytä?
Ihminen arkailee tunteiden kertomista toiselle, koska pelkää että toinen torjuu ja haavoittaa. Kuinka monet miettii ettei ole tarpeeksi kauni tai komea?
Tarpeeksi hyvä kroppainen? Tarpeeksi hoikka? Kuinka moni pelkää ettei oma luonne kelpaa tai että sairaudet/taloudellinen tilanne/ihmissuhde historia /muu elämäntilanne tai rajoitukset tuottaisivat pettymyksen sille toiselle?
Miksi niitä pelätään?
-Suurimmalla osalla on tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kaikkine vikoineen ja elettyine elämineen. Ilman tuomioita ja hylkäämistä. Pettymys toiseen voisi olla suuri jos se toinen ei pystyisikään hyväksymään. Myös ehkä häpeä itsestään ja liian suuri omien virheiden tuijotus käynnistyisi jota ihminen saattaa pelätä. Se tunne kun itseään häpeää voi olla niinepämiellyttävä että sitä välttelee mieluummin ja jää haavemaailmoihinkuin kohtaa totuuden.
Tänään eräs mies sanoi minulle pysähdyttävällä tavalla "Minusta tuntuu että olen kaikkien tiellä.. eikä kukaan edes kaipaa minua kun olen poissa"
Jäin pohtimaan sanoja pitkäksi aikaa. Suurimmalla osalla on tarve olla tärkeä osa jotain.
-Tulla hyväksytyksy yhteisöön/porukkaan
-Tuntea olevansa rakastettu
-Tuntea että on merkityksellinen muille/elämällään on mieltä ja järkeä
Suurimmalla osalla on pelkoja:
-Entä jos en kelpaa?
-Mitä jos minusta ei pidetäkään?
-Entä jos yhteisöön ei hyväksytä?
Ihminen arkailee tunteiden kertomista toiselle, koska pelkää että toinen torjuu ja haavoittaa. Kuinka monet miettii ettei ole tarpeeksi kauni tai komea?
Tarpeeksi hyvä kroppainen? Tarpeeksi hoikka? Kuinka moni pelkää ettei oma luonne kelpaa tai että sairaudet/taloudellinen tilanne/ihmissuhde historia /muu elämäntilanne tai rajoitukset tuottaisivat pettymyksen sille toiselle?
Miksi niitä pelätään?
-Suurimmalla osalla on tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kaikkine vikoineen ja elettyine elämineen. Ilman tuomioita ja hylkäämistä. Pettymys toiseen voisi olla suuri jos se toinen ei pystyisikään hyväksymään. Myös ehkä häpeä itsestään ja liian suuri omien virheiden tuijotus käynnistyisi jota ihminen saattaa pelätä. Se tunne kun itseään häpeää voi olla niinepämiellyttävä että sitä välttelee mieluummin ja jää haavemaailmoihinkuin kohtaa totuuden.
Tänään eräs mies sanoi minulle pysähdyttävällä tavalla "Minusta tuntuu että olen kaikkien tiellä.. eikä kukaan edes kaipaa minua kun olen poissa"
Jäin pohtimaan sanoja pitkäksi aikaa. Suurimmalla osalla on tarve olla tärkeä osa jotain.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Viisaan kuuloista pohdintaa. "Se tunne kun itseään häpeää voi olla niin epämiellyttävä että sitä välttelee mieluummin ja jää haavemaailmoihinkuin kohtaa totuuden." Mitä jos se totuus onkin, että toinen hyväksyy vikoinen kaikkineen, koska vaan nyt sattuu kovasti tykkäämään?
Jos aidosti on rakastunut/ihastunut niin noihan se silloin menee. Ei silloin millään luettelemistani asioista ole väliä, mutta kun on sitten sekin vaihtoehto että joku ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa "tykkäämässä" tai ettei tykkääkään ollenkaan. Se varmaan on monen este täällä kun ei voi sellaista tietää eikä uskalla ottaa selvää.
Sitä varten on se sananlasku: rohkea rokan syö. Vähän outo odottaa toiselta täyttä ajatustenlukua jos ei itse anna edes pientä narunpäätä mitä seurata. Sitten voi toki viettää aikaa murehtien ja ikävöiden, mutta turha sitä toisen niskoille laittaa.
Mulle tänään mies sanoi baaissa että sulla on uskomattoman kauniit silmät. Tuntuipa hyvältä tuon miehen sanominen
muistiko silmien väriä edes kuitenkaan, kaljaveikko.
Vähänkin elämässä vastoinkäymisiä kokenut ja niitä kunnolla käsitellyt ja apua saanut ihminen ja oikeasti syvällisemmin asioita ymmärtänyt ihminen tietää sen että se mitä muut ajattelevat sinusta ja elämästäsi, sillä ei ole oikeasti merkitysta. Ihmisen pitää elää oman näköistään elämää, mutta myös uskaltautua muutoksille ja hyväksyä tunteensa ja se, että kaikkea ei voi kontrolloida. Itseään ei kannata huijata ja pitää vain kiinni tutusta ja turvallisesta tai pelätä elämänsä keikahtavan muutoksista, tutussa ja turvallisessa on tietysti helpompi pitäytyä. Pitää uskaltautua luottamaan muihin ja tehdä isojakin ratkaisuja.
Ihminen on laumaeläin ja tietenkin hän haluaa kuulua johonkin yhteisöön. Yhteisön toimivuudella, luottamuksella ja tasapuolisuudella on suuri merkitys yhteisöön kuuluvien ihmisten elämässä ja toiminnassa.
Muuten samaa mieltä mutta sitten on se pieni ryhmä ihmisiä jotka itselle on tärkeämpiä kuin muut. Tottakai niiltä ihan tärkeimmiltä toivoo sitä hyväksyntää ja pelkää torjuntaa ja syrjintää.
Mietin tässä aamun aikana että ihastunut monesti nostaa ihastuksensa kohteen kovin "yli ihmisen" tasolle ajatellen ehkä ettei itse ole "samaa tasoa"... ja siksi pelkää kertoa tunteistaan,mutta voisko myös olla niin päin että jotkut pelkäisikin yhteydenotossa sitä että heidän luoma ihannekuva ihastuksesta romuttuisikin?
Ihastuksesta tulisi se ihan tavallinen ihminen hyvine ja huonoine puolineen?
Voisko olla että joku kaipaaja ei itse pystyisi kohtaamaan ihastuksensa todellista "minää" ja olemusta? Ei osaisi hyväksyä hänen virheitä vaan haluaa ylläpitää sitä ihannekuvaa? Vai onko aina kyse enemmän siitä että itse pelkää tuottavansa toiselle pettymyksen ja pelkoa että toinen torjuu?
Omissa aivoissa se ihastus on ylitäydellinen. Eihän se muutoin olisi vaikuttanut, niin kuin on vaikuttanut. Sellaista ei pelkää todellakaan voi pelätä, että ihannekuva toisesta romuttuu. Kaikki on ihan yhdentekevää. Tunteen vallassa puhutaan ihan muista asioista, joistakin sellaisista, joite ei voi selittää tarkemmin. Dorian tietää mitä omasta peilistä näkyy ja siitä löytyy etenemättömyyteen syyt eli omat virheet ovat isoin este.
Tuo on vain sitten vaikea homma, koska monet ihmiset kuitenkin vaikka kuinka "vahva itsetuntoista" esittää, jollain tasolla siltikin epäilevät ettei joltain osin ehkä toiselle kelpaisi. Jos kummatkin ajattelee noin ja tekee vielä virheliikkeitä siinä sen luulonsa vallassa, niin hehän vahvistavat toistensa epäilyä etteivät muka sille toiselle kelpaa.
Epäily ettei kelpaa johtaa negatiiviseen torjuvaan käytökseen, joka saa toisen tunteen vain vahvistumaan siitä että itsessään on jotain vikaa ja se toinen käpertyy itseensä myöskin ja alkaa torjuvaksi, josta se ensimmäinen saa itselleen vahvistuksen että oli oikeassa sen toisen suhteen. Näin ollen kumpikin ruokkivat omalla epävarmuudellaan ja siitä johtuvalla negatiivisella torjuvalla käytöksellään toistensa luuloja. Molemmat tekee virhetulkintoja. Luulo että ei kelpaa toiselle omana itsenään vain vahvistuu ja torjuva käytös vain voimistuu. Noidankehä.
Pahimmallaan se voi johtaa esim. laihdutuskierteisiin kun varsinkin naisilla tuo ensimmäinen asia jota aletaan herkästi syyttää on oma ulkonäkö/paino. Ja niitä sitten lähetään pudottaan luullen että on niin lihava ettei siksi kelpaa toiselle, vaikka asia on ihan toisin.
Monimutkaisia ovat nämä ihmissuhteet.
tuo kaikki on. Ei uskalleta näyttää tunteita noiden pelkojen takia...riittämättömyyden tunteet on se mörkö joka hyppää ihastuneenkin eteen ja sanoo "ei se näe sussa mitään,,tollanen tavis oot, oot liian lyhytkin, alle 180 senttiä" joten haaveile sä vaan ja itke ittes uneen :(
niin mutta 172 on 100% sopiva ;)
joo, naisen pitää olla ainaki 185!!
Minulla on pitkältä ajalta omakohtaista kokemusta siitä, että minua ei hyväksytä sellaisena kuin olen koska viihdyn työn ulkopuoella liian hyvin yksin. Työpaikka ei ole yksityisasioiden käsittelyä varten, jos kysessä oleva ihminen ei sitä hyväksy. Ei millään tavalla!
Tietävätkö muut työyhteisössäsi tästä? Itselleni ainakin kaikkien viihtyminen työyhteisössä on tärkeää.
Toivottavasti tieto tästä olisi mennyt vihdoinkin perille! Kesäloman jälkeen selviää.
Tervetuloa joukkoon tummaan. what ever makes you happy!)
https://www.youtube.com/watch?v=x5c1df-esx8
You are my friend now? Really
Juu enpä tiiä mitkä vaatimukset on erityisen kauniilla naisella joka on mua menestyvämpi lisäksi olen hyvin tavallinen ulkonäöltäni. Olen kusessa hän on varattu ja vaikkei oliskaan olis varaa valita komeempi ja varakkaampi yms : ( en missään tapauksessa kiusais itteeni tämmösellä kaunottarella muttakun narahdin hänen luonteeseensa ensisilmäyksellä en voi nyt muutakaa, hän ei ole korvattavissa joten pidän tätä kipeetä paikkaa :C
En tiedä, millä tapaa hän on menestyneempi tms... Mielestäni pinnalliset asiat tekevät suhteesta yleensä onton... Onnellisessa parisuhteessa tärkeintä on kemia kahden ihmisen välillä; luonteen yms asioiden merkitystä ei todellakaan pidä vähätellä!
Totta joka sana. Ihminen haluaa kuulua johonkin, olla osa kokonaisuutta. Harva haluaa ihan yksinänsä olla. Mutt minkäs teet jos et muille kelpaa. Itsekin koen, ett olen muille pelkkä riesa, aina ollut tiellä ja aina väärään aikaan väärässä paikassa. Pelkkiä sisäisiä ja ulkoisia virheitä täynnä oleva, sekundaa ja paskaa koko ihminen. Tuon totuuden kans mun on vaan elettävä. Niin monesti mut on heitetty syrjään kuin vanha lapanen, kun tuttavat ovat löytäneet omalle tasolleen paremmin sopivaa seuraa ja ovat sitten antaneet ymmärtää etten ole ollut missään vaiheessa tarpeeksi hyvän näköinen kelvatakseni heille ystäväksi, mun kanssa ei voi missään käydä, eikä edes keskustella mistään. He rupeavat häpeämään mun kans ihmisten ilmoilla liikkumista, joku uusista, hienoista ystävistä saattaisi vielä nähdä heidät mun seurassa. Musta tulee yhtäkkiä joku vastenmielinen hirviö. Nuo hylätyksi tulemiset vetävät mielen apeaksi ja sitä tiedostaa vielä enempi omat puutteet ja virheet. Eli tutulta tuntuu nuo aloituksessa olleet jutut. Eli olen aina muiden tiellä, eikä kukaan kaipaa ja muista mun olevan edes olemassa. Sitä miettii, ett miks en ollut kuin muut, miks synnyin tälläiseksi kummajaiseksi, mihinkään kelpaamattomaksi. Mä en ole tärkeä osa, enkä tärkeä kellekään. Ihan turhan takia maailman syntynyt. Olen ylimääräinen osa palapeliä, mulle ei löydy paikkaa, koska kaikki paikat on jo täytetty. Olen hukkapala.
Tärkeitä asioita, että eläminen ylipäätään on mielekästä.
Jokaisen palan soisi löytävän oman sopivan paikkansa muiden palojen vieressä,missä on hyvä olla, eikä mistään purista, eikä paina, eikä ahdista.
"Miksi niitä pelätään?"
Minut on hylännyt äitini, isäni, ystäväni, siskoni,minua on kiusattu satutettu käytetty hyväksi. Kerron kaiken mutta kuitenkin moni olettaa tuntevan minut, vaikka eivät tunne: vertailevat muihin ihmisii. Että petän kuin siskoni että satutan kuin ukkoseni isä tai että olen laiska kun kerron tekemisistä, tai saavutuksia.tai käytän hyväksi niin kuin muutkin käyttävät.olen köyhä niin en tee muka mitään tai yritä.
Äitini niin taas shempit antoi kun menin autokoulun( etten muka pääse sitä)
Nyt hän ei usko että minusta tulee mitään siivojaa parempaa, eikä kuuntele vaikka puhun asiaa.
Moni kuvittelee tuntevansa minut todellisuudessa en ole itsestään selvä tapaus koska kaikilla on paha tapa olettaa minusta pahinta.
Ei elämästä selviä valheilla niistä jää kiinni.
En tiedä olenko joillekin mittari että kun pärjään niin kadehdittava. Kateutta en tunne paljoa mutta esim "kateutta" saanko vähemmän kuin muut tulee ristiriitaiseksi joskus satuttaa vain se että minua ei huomioida mutta en josta sitä koska harvoin pääsee nauttimaan muiden seurasta johtuen siitä, osuuko kohdalle ajatukset.
annan niiden pyörittää jutteluitaa kehuskelen joskus vain ylipursutellen toisia pikkuisen että on täydellinen. koska minusta niiden onnellisuuden mittari on minun onnellisuuden mittari.
en halu sanoa pahaa vaikka näkisin joskus läpi että joku on mustasukkainen ystävästää. Mutta olen joskus pyytänyt jättämään rauhaan.
Näin me olemme ihmisiä joista tulee massana verkkoja jos kaikki menettelisimme kuin minä emme kilpailisi olisimme onnellisisempia.
Täytyy vuorostaan lopetella siis kun rajoitetaan epäsuorasti netin käyttöä minuakin, tehdään draamaa pikku asioista. Se on vain hänen tapa tuoda minulle mustasukkaisuuttaan myöntäminen tapahtuu vasta jälkeenpäin. pidän siitä että hän jotain tuntee minuakin kohtaa vaikka en tykkää siitä draamasta.
Mietin että... Jos haluaa hyviä tuloksia ihmissuhteissaan niin itse olen huomannut että vahvistamalla toisen turvallisuutta siitä että se toinen kelpaa omana itsenään sekä kasvattamalla toisen varmuutta siitä hän on se ainut jonka haluaa, saa ihmisen hiljalleen luottaan ja avautuun. Tulee itselleen sopivalla vauhdilla lähemmäs.
Monesti ihmiset on lähelleni hakeutuneet itse sitten kun alkaa siltä tuntuu että sitä haluaa. Itse olen aina pyrkinyt vahvistaan sanallisesti ja teoilla sitä varmuutta jos olen havainnut epävarmuutta ja arkailua olevan esillä, mutta omaan tyyliini ei kuulu tuputus ja painostus, Odotan että se joka haluaa hakeutuu lähelleni itse ja sillä näyttää sitten minulle että minun ei tavitse myöskään olla epävarma siitä halutaanko minua lähelle. Vastavuoroista.
Vahvistan toisen varmuutta suhteeni tavalla joka ei ole liian tuputtavaa ja haluan itselleni vahvistuksen toiminko oikein. Jos toinen vahvistaa vuorostaan minun varmuutta lähestymällä minua sen jälkeen niin silloin homma menee oikein eteenpäin. Molemmat vahvistaa toistensa varmuutta vuorotellen, niin ettei kummakaan tarvitse olla epävarma kelpaavuudestaan.
Minä en usko negatiivisen käytöksen ja sanojen voimaan. Suutuksissa niitä ehkä sanoo mutta tahtoamiaan tuloksia ei saa aikaan. Minä itse olen perinyt pohjalaisen jääräpäisyyden ja satun itseni takia tietämään sen että rangaistukset, väkivalta, uhkailu, kiristys, jäkätys, negatiivinen käytös ei auta. Se ei tuota minun suhteen tulosta joten tuskin se tuottais tulosta kovin moneen muuhunkaan.
Uskon että vain osoittamalla toista kohtaan ymmärrystä, empatiaa, myöntämällä omiakin virheitään ääneen. Pystymällä ylipäätään katsomaan omien tekemisten vaikutuksia koko kokonaisuuksiin ja tapahtumiin sekä niiden ääneen myöntäminen avaa paljon jo lukkoja ja saa aikaan sen että toisesta tulee avoimempi ja vähemmän puolustusasemissa olevan. Positiivisen palautteen antaminen rinnakkain kritiikin kanssa toimii paremmin minuun ainakin kuin jatkuva negatiivisen jäkätyksen paasaus.
Se että antaa vain kritiikkiä saa toisen puolustuskannalle. Vihaiseksi tai lannistuneeksi. Keskusteluyhteys katkeaa. Itsetunto laskee. Ei enää haluakaan yrittää. Välillä silti sitä kritiikkiä pitää antaa mutta se ei saa olla yksipuolisesti sitä. Positiivinen palaute rinnalla kompensoi tilannetta. Toisen itsetuntoa ei nollata alamaihin, ei saada sitä takalukkoon eikä aiheutetta toiselle lannistumista. "mItä mä edes yritän kun teen kuitenkin väärin ja olen mielestäsi täys paska" tai aiheuta raivoisaa puolustautumista ja itsepäisemmin oman käytöksen jatkamista tai omassa mielipiteessään pysymistä.
Varsinkin jääräpään pää menee kaikesta "paskamaisesta" jumiin ja asetelma on se että et muuten saa siihen enää mitään otetta etkä keskusteluyhteyttä. Täysin turhaa sillä jokainen lisä lause on sillä kohtaa jo virhe joka lyö vain itsepäisyyden voimakkuuteen kierroksia lisää.
Jään sulattamiseen tarvitaan se positiivinen palaute ja osoitus että ymmärtää sen toisen tunteita ja kokemusta asiaa kohtaan sekä myöntää ne omat virheet.
Monet sanoo ettei viitsi nuoleskella toisia. Joo, jos siis jauhaa paskaa siinä positiivisessa palautteessa niin silloin parenpi tukkia se suu mutta jos aidosti tarkoittaa sanojaan niin tulos on hyvä. Sillä vahvistaa toisen itsetuntoa ja kohottaa toisen mielialaa.
Jatkuva muistutus vain siitä mitä kaikkea toinen tekee väärin ja kaikesta mitä toinen tekee oikein vaikeneminen saa aikaan sille toiselle kuvaa ettei se palautteen antaja oikeastaan näe hänen tekevän mitään muuta kuin väärää ja olevan vain huono kaikessa mitä ikinä tekeekin. Helposti tulee eteen väite: Et arvosta minua tai mitään mitä teen.