Miten opettaa koira tuomaan saalis ja luopumaan

Miten kovan riistaviestin omaavalle koiralle voi opettaa sen että oli mikä tahansa aarre, se tuodaan omistajalle ja annetaan pois? Jos se siis ei käykään ihan noin vaan.
Koira on jo nyt 14-viikkoisena tappanut kaksi räkättiä ja no, ne sai vielä vaihdettua nameihin ja nyt se vielä tulee viimeistään kun itse lähtee riittävän kauas: vaikka juosten. Pentuhan tulee kyllä perässä. Tänään sitten oravan raato suussa. Mutta enää ei oravaa antanut, vaihtoon ei kelvannut edes possun sydän. Kyseessä on isoksi ja todella vahvaksi kasvava koira ja nyt se puree jo leuat todella tiukkaan yhteen. Se ei siis ole sinänsä pelko, että se "rääkkää" sääliitaan edes nyt, ne on olleet naskaleillakin kyllä henki pois kerrasta. Ei se riistavietti ole myöskään yllätys, näillä ihan kuuluu se olla, mutta edelliselläkin oli, ihan vaihto onnistui - eikä lähelläkään näin nuorena näin kovaa. En halua että se syö mitään ylimääräistä mutta tämän kohdalla ei riitäkään enää pelkkä vaihto.

Luoksetulon pitää olla varmaa, mutta se ei riitä: kehun kyllä luoksetulosta, mutta tänäänkin sain sitten lopulta sen raadon vain väkisin pois. Harjoiteltiin luopumista sillä kyllä ja se onnistui todella monta kertaa, mutta sitten aina päätös oli lopulta ottaa se. Onnistuneeseen suoritukseen saatiin lopetettua, mutta, mutta... Pentuhan on pieni, ei se vielä osaa, mutta siitä kasvaa iso. Kotona se luopuu hyvin, mutta irti-käsky tuntuu olevan haasteellinen tässä kohtaa. Jätä käskyä se tottelee jonkun "vähemmän merkittävän" kanssa. Onko kyse vaan ajasta? Miten voi treenata paremmin? Miten metsästyskoirat saa tuomaan sen saaliin ja antamaan sen pois, jos se luopuminen ei olekaan ihan helppoa. Luulisi että niillekin se saalis on todella kova juttu. Omistajalla pitäisi siis olla tarjota jotain vielä kannattavampaa. Mutta pitääkö tässä nyt joulukinkkia alkaa raahaamaan mukana, vai oisko muita vinkkejä?
Raadoista tulee matoja ja ties minkä jänisruton se hankkii, samoin kun pelkään että se syö jonkun kyykäärmeen isona. Tai nyt pienenä. Me liikutaan kuitenkin metsässä todella paljon ja kiinnikään en viitsisi aina pitää. Ihan jo turvallisuussyistä olisi syytä saada tämä ahnaskin kaveri uskomaan.
(Ja siis en voi ottaa aina kaikkea väkisin enkä tehdä luoksetulosta epämiellyttävää missään tapauksessa, jep)