Koetteko miten paljon homofobiaa tai syrjintää? Oletteko homoutenne takia menettäneet ihmissuhteita tai kaverit laittaneet välit poikki? Tai oletteko miten saaneet niitä asioita korjattua? Onko teistä esim. opiskelupaikoilla / koulussa kuluttavaa tai raskasta seurata sivusta sitä, miten vaikka monet tytöt ja pojat / miehet ja naiset, miten heteroseksuaalinen kemiaa toimii heidän välillään, monet seurustelevat, heillä on intiimiä kanssakäymistä. Ehkä usein juuri niiden kundien kanssa, joita kohtaan itsellä olisi kiinnostusta ja tunteita. Itsekin kaipaisi läheisyyttä, intiimiyttä ja romantiikkaa. Tai ainakin nuoret kundit puhuvat usein viikonlopun valloituksistaan ja muijistaan ja hoidoistaan eli vähintäänkin seksuaalisuus on iso keskeinen osa heidän elämäänsä - itse on sivussa kuin ilmaa, ei nähtynä, ei haluttuna. Se koskee ainakin itsellä niin sydämeen ja sitä haluaisi enemmänkin kuin jotain kylmää seksiä, jossa toinen on kuin jokin esine, tavara vain. Sitten esim. tälläkin palstalla näkee paljon, miten on just jotain viestejä tyyliin "Oon 19 v. jäbä pk-seudulta, haluan isoa munaa perseeseen, saa painaa rytkyttää rajusti niin paljon kuin pylly kestää." Mitä noilla kundeilla liikkuu päässä - jotenkin musta toi tuntuu hurjan raadolliselta, ja kuinka monet paljon nuoremmatkin laittaa tällaisia viestejä. Miten luottamus, yhteys toiseen ihmiseen, vastuullisuus, kohtaaminen toisen kanssa?
Kuinka tärkeä joku anaali esim. nuorilla homokundeilla on - itse en oo koskaan tuntenut siihen mitään halua tai vetoa eli oon sitten kai ihan vaatimaton tylsä lahna...et miten sitä kundeille sitten riittää?
Tai miten teillä muilla nuorilla homokundeilla on? Miten te löydätte ja iskette kundeja? Tai kuinka aktiivista sukupuoli elämää teillä on?
Kuinka tärkeä joku anaali esim. nuorilla homokundeilla on - itse en oo koskaan tuntenut siihen mitään halua tai vetoa eli oon sitten kai ihan vaatimaton tylsä lahna...et miten sitä kundeille sitten riittää?
Tai miten teillä muilla nuorilla homokundeilla on? Miten te löydätte ja iskette kundeja? Tai kuinka aktiivista sukupuoli elämää teillä on?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan rehellisesti sanottuna mä en oo kokenu mitään homofobiaa enkä syrjintää. Siihen on syy. En oo ollenkaan sellanen stereotyyppinen gay eikä varmasti monet muutkaan oo. Ne stereotyyppiset vaan erottuu helposti ja joutuu kokee yhtä sun toista mikä tietysti on väärin eikä mitenkään hyväksyttävää nyky päivänä.
Mä oon tosi poikamainen, mun eleet, käytös ja kaikki, ei oo kauheesti mitään tyttömäisiä piirteitä :D
Käytän skeittikenkiä, yleensä vähän löysempiä farkkuja tai ei ainakaan kovin kireitä, joskus jos en käytä farkkuja niin sit käytän Adidas tuulihousuja koska ne on rennot, usein huppari ainakin nyt ku ei oo niin lämmin vaikka on kesä. Oon 18 mut näytän ehkä pari vuotta nuoremmalta :D Ei helposti arvais et oon homo.
Toiset pojat kiihottaa ja vaikka ois kui hyvän näkösii tyttöjä niin ne ei mitään seksuaalisia tuntemuksia nostata.
Mut joo siis en oo kokenu ongelmia johtuen mitä ylempänä mainitsin. Silti ei kenenkään oo oikein kokea syrjintää, sitä halusin korostaa. Oli sitten millanen tahansa.
Jos kertoo aktiivisesta seksuaalielämästään, niin sitähän ei homolla saa olla, ei sinkkuna, eikä suhteessa :D
Kimppuun tulevat toiset estyneemmät homot, uskontohihhulit, pedohihhulit, uteliaat heterot ja muut katkerat kaarinat. Vaikka kertoo vain totuuden, niin katsotaan provoksi :D ja menee välit poikki, vaikka on vaan oma itsensä. Jotenkin semmoista asiaa kuin onnellinen, seksikäs homo ei saa vaan olla, vaikka kaikki haluaisivat sellaisia olla.
Homo, joka tietää kuka on, eikä piiloudu satojen anomuumien taakse eikä välitä kaikista räkyttäjistä on tietysti superärsyttävä ;D Luontainen vaatimattomuuteni estää minua kertomasta, kuka homo minulla tässä onkaan mielessä, mutta ehkä arvaatte :D
Imut ja runkut ja ihan vaan toiselle osoitettu hellyys ja läheisyys ovat arjen käytännössä yleisimmät homouden toteuttamistavat. Anaaliseksi on mukavaa, jos siitä molemmat tykkää tai ajan kanssa oppii tykkäämään, mutta ei mikään itsetarkoitus onnelliselle homosuhteelle.
Tämä vaan ihan mutuna, kun on tuplat elettyä elämää aloittajaan verrattuna ja pisimmät suhteet toisten aikuisten miesten kanssa lähes tuon pituisia. Mikä sekin on jollekulle katkeralle tietty ihan käsittämätön asia, mutta minkäs teet. Elämä kun on kuitenkin niin lyhyt jakso, että pitää muistaa elää itselleen, ei katkerille, joille parisuhde ei koskaan onnistu, vaikka kuinka neuvoja koettaisi antaa.