Uskonnollisilla yhteisöillä on myös omat oikeudenkäyttötapansa, kullakin oma eräänlainen ”sharia-laki”, käytäntö jonka auktoriteettia perustellaan historiallisilla tulkinnoilla pyhistä kirjoituksista tai yksinkertaisesti tavoilla ja perinteellä. Ihmiselle opetetaan lapsesta saakka, että uskovaiset ovat velvoitettuja noudattamaan jonakin menneenä aikana muodostuneita tapoja ja uskomuksia. Niiden rikkomisesta joutuu enemmän tai vähemmän julkisiin henkilökohtaisiin kuulusteluihin.
– Nämä menettelyt saattavat olla vaikutuksiltaan jopa maallisia oikeuslaitoksia rankempia, toteaa Aini Linjakumpu.
Vanhoillislestadiolaisten hoitokokoukset (SRK:n termin mukaan ”sielunhoidolliset keskustelut”) menettelyineen muodostavat huomattavan väkivallan riskin. Yhteisöjen toimintatavat ovatkin sekä ihmisoikeuksien että perusoikeuksien kannalta hyvin ongelmallisia, toteaa Aini Linjakumpu.
Hoitokokoukset saattavat olla yksilön kannalta hyvinkin vaikeita. Suurimmissa hoitokokouksissa on varsinkin takavuosina ollut paikalla ”kuulustelua” seuraamassa jopa satoja ihmisiä, ja niissä on saatettu arvioida yksittäisten ihmisten sieluntilaa ja muita tekemisiä koko tämän joukon edessä varsin nöyryyttävällä ja pelottavalla tavalla
hoitokokouksessa syytetyksi asetetulla yksilöllä ei käytännössä ole mitään mahdollisuutta pitää itse puoliaan. Yleensä kukaan yhteisön jäsen ei ryhdy kyselemään syytteiden perusteluja eikä kyseenalaista menettelyn oikeutusta. Puolustajat ovat vähissä.
– Tämä johtuu siitä, että yhteisön jäsenet tietävät kokemuksesta, miten heille vuorostaan käy, jos he puolustavat syytettyä tai kyseenalaistavat painostuskokousten käytäntöjä. Heille ja heidän läheisilleen voi käydä yhtä huonosti, toteaa Linjakumpu. Menettely on sama jota ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet diktaattorit valvontakoneistoineen ovat aina soveltaneet. Kyse on pelolla johtamisesta.
– Nämä menettelyt saattavat olla vaikutuksiltaan jopa maallisia oikeuslaitoksia rankempia, toteaa Aini Linjakumpu.
Vanhoillislestadiolaisten hoitokokoukset (SRK:n termin mukaan ”sielunhoidolliset keskustelut”) menettelyineen muodostavat huomattavan väkivallan riskin. Yhteisöjen toimintatavat ovatkin sekä ihmisoikeuksien että perusoikeuksien kannalta hyvin ongelmallisia, toteaa Aini Linjakumpu.
Hoitokokoukset saattavat olla yksilön kannalta hyvinkin vaikeita. Suurimmissa hoitokokouksissa on varsinkin takavuosina ollut paikalla ”kuulustelua” seuraamassa jopa satoja ihmisiä, ja niissä on saatettu arvioida yksittäisten ihmisten sieluntilaa ja muita tekemisiä koko tämän joukon edessä varsin nöyryyttävällä ja pelottavalla tavalla
hoitokokouksessa syytetyksi asetetulla yksilöllä ei käytännössä ole mitään mahdollisuutta pitää itse puoliaan. Yleensä kukaan yhteisön jäsen ei ryhdy kyselemään syytteiden perusteluja eikä kyseenalaista menettelyn oikeutusta. Puolustajat ovat vähissä.
– Tämä johtuu siitä, että yhteisön jäsenet tietävät kokemuksesta, miten heille vuorostaan käy, jos he puolustavat syytettyä tai kyseenalaistavat painostuskokousten käytäntöjä. Heille ja heidän läheisilleen voi käydä yhtä huonosti, toteaa Linjakumpu. Menettely on sama jota ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet diktaattorit valvontakoneistoineen ovat aina soveltaneet. Kyse on pelolla johtamisesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Avaaja on oikeassa. Lisäksi toteaisin, että Kristuksen hallussa olevan tuomiovallan anastamista SRK-uskoisten ihmisten käsiin edustaa kummallinen tervehtimis-käytäntö. Kun SRK-uskoinen jättää jotkut tervehtimättä "Jumalan lasten tervehdyksellä", hän samalla toteaa, että tervehdittävä on siinä määrin epäuskoinen, ettei ansaitse tulla tervehdityksi "Jumalan terveellä". Jotkut tervehdittävät ovat hankalia tapauksia, jos esim. "Jumalan valtakunnan" auktoriteetit ovat kahnauksessa tervehdittävän kanssa. Tuolloin turvallinen tapa on tervehtiä jollakin muulla tavalla... varmuuden vuoksi. Vaarana on tulla osalliseksi epäuskoisen synneistä, jos tervehtii. Kyllä on hankalaa jo pelkkä tervehtimis-asia "Jumalan valtakunnassa.