Kyllä siinä ajassa olisi pitänyt kenen tahansa häipyvän muistojen kaukaisimpiin lokeroihin.
Ei niin vain käynyt. Eihän meillä edes oikeasti ollut mitään sellaista, mikä olisi antanut aihetta olettaa sielun jäävän kaipaamaan. Niin...Nyt puhun vain itsestäni...Jäin jumiin muistoihin.
Olisi kiva soittaa, tai tekstitellä, vaan en enää uskalla.
Et luultavasti muistakaan sitä kaikkea, mitä meillä oli...Minä muistan...KAIKEN.
Ei niin vain käynyt. Eihän meillä edes oikeasti ollut mitään sellaista, mikä olisi antanut aihetta olettaa sielun jäävän kaipaamaan. Niin...Nyt puhun vain itsestäni...Jäin jumiin muistoihin.
Olisi kiva soittaa, tai tekstitellä, vaan en enää uskalla.
Et luultavasti muistakaan sitä kaikkea, mitä meillä oli...Minä muistan...KAIKEN.
Vastaukset 9
Vanhimmat
suurin kynnys se uskaltaminen..
Huh :D
Sen yhden Eijan
Onni suosii rohkeaa ja jos ei kokeile ni ei ikinä saa tietääkään ;)
Hei, mitäs teillä sitten oli? Ihan konkreettinen romanceko :}
Mun täytyy todeta, että mulle se oli kyllä ihan konkreettinen...mun mielessä...Mä kävin hänen kanssaan läpi valtaisan tunneskenaarion ja ihan vain silmiin tuijottelemalla :)
Mahahaava taas yksi idiootti sai aiheen
Oo kun söpöä <3 tykkään palstapahiksista.
En ole teille kukaan, eikä kukaan teistä ole minulle mikään.
Itse itseäni tänne purkaudun...anonyymieiden valtamereen.
Tahdoin vaan kertoa, että olen saanut onnekseni kokea jotain sellaista, jota ihmismielen rajoittunut käsityskyky ei pysty prosessoroimaan.
Olen siis muistojeni kanssa yksin (Hänen kanssa) ja sellaisena jatkan elämäni loppuun...
En sotke.