Muistoja, haaveita, elämän taipaleelta.
Juhannus 2015 !
Juhannus yö
pilvet peittää taivaan
sataa
muistot tulvii vuosien taa
silloin oli häät
nuoruus, rakkaus ja elämän huuma
oli voima mahtava
syntyi lapset
kasvoi lapset
lopulta vei maailma
tuli vanhuus
päättyi työt
tuli sairaus
vei rakkaan pois
unohtui vanhus
yksin jäi
hento haave
toive pieni
liekin lailla lepattaa
jos viestin pienen tuuli tuoisi
se suuren ilon suoisi
mutt``
turhaanko oottaa vanhus tuo
suru kalvaa
särkyi sielu
poissa on rakkaat
sydän itkee hiljaa haavojaan
elämä löi lujaa
hauras on elämän liekki
Juhannus 2015 !
Juhannus yö
pilvet peittää taivaan
sataa
muistot tulvii vuosien taa
silloin oli häät
nuoruus, rakkaus ja elämän huuma
oli voima mahtava
syntyi lapset
kasvoi lapset
lopulta vei maailma
tuli vanhuus
päättyi työt
tuli sairaus
vei rakkaan pois
unohtui vanhus
yksin jäi
hento haave
toive pieni
liekin lailla lepattaa
jos viestin pienen tuuli tuoisi
se suuren ilon suoisi
mutt``
turhaanko oottaa vanhus tuo
suru kalvaa
särkyi sielu
poissa on rakkaat
sydän itkee hiljaa haavojaan
elämä löi lujaa
hauras on elämän liekki
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kesä ja sen kauneus,
se meitä ihmislapsia ympäröi.
Huomaammeko, kiireiset,
sen ihanuuden, minkä luonto antaa.
Nyt vanhana sen huomaa,
kiireettömänä katselee,
ei nuorena tajunnutkaan,
oli vain elämän halu ja kiire.
Yksin ollen, ikävä seuraa,
pois on kumppani rajan taakse mennyt.
Muistoja juhannus,
kesä kaikkiaan mieleen tuo,
kauniita, ehkä kullattuja.
Eletty elämä muistoineen,
ne nyt mukana kulkee,
lohtua antaen, eteenpäin vieden.
Elämän ehtoota viettäen,
omaa vuoroani odotan,
silti elämän sykkeessä tahdon olla.
Kaikesta kauniista nauttien,
nuoruutta muistellen,
iloiten nuorten elämää seurailen,
nyt on heidän vuoronsa.
Rikkautta voi myös vanhuus tuoda,
elämän ehtoo rauhaa luoda.
Siitä kiitäen tahdon onnellinen olla,
voimia myös sinulle mummi-
elämä kuljettaa.
Edelläolevat kaksi ensimmäistä tekstiä eivät ainakaan ole runoja. Ei ole minkäänlaisia loppusointuja.
Ne ovat ns. suorasanaista tekstiä kirjoitettuina lyhyille riveille.
MItä ihmeen runoa esim. seuraava puppu on (aloituksesta):
"
kasvoi lapset
lopulta vei maailma
tuli vanhuus
päättyi työt
tuli sairaus
vei rakkaan pois
unohtui vanhus
yksin jäi
hento haave
toive pieni
liekin lailla lepattaa
"
tiesitkö
lintukin laulaa vain äänellään,
----------------------
runo, kauniskin voi olla muutama sana
runous on ihmeelinen
tunteitten tulkki
surut ilot elämän myrskyt
leijuu muutamassa sanassa
sana on säilä
sana lyö, sivaltaa
sana korjaa rakentaa
sana rakastaa
sana hoivaa hyväilee
sana tuskaa tuo
sana on ihmeelinen
sana tietää kaiken
sano sana aina varoen,
21....3 kiitos palutteesta,,,, palautteet on aina tervetulleita,,,,,
Riimittelyä ei kyllä,tuskin runoksikaan sopii, mutta täällä olen kuvitellut voivan kirjoittaa tälläiset "ei runoilijatkin".
Ei ole tarkoitus, mihinkään Leinon runoiluun tavoittaa, kunhan jotakin ketjun jatkoksi.
Voithan itse kirjoittaa runon, mikä sinulle sopii, mielellään näitä lueskelee ajan kulukseen.
Olen myös ymmärtänyt, että loppusointuiset ei enää runoa olekkaan.
oikein,
--- loppusointuiset ovat usein töksähätäviä, vanhanaikaista ilmaisutyyliä
runous on kauniita ajautksia antavia kuin herkkä henkäys tuuleen,
Skillan runosi ovat mielenkiintoisia paljon puhuvia niitä lisää
kiitos,
Kyllä runossa pitää olla jotain joka yhdistää runouteen, eikä tarinan kerrontaan, nämä 2 ( runoa) on juuri tarinoita joilla ei ole mitään yhteyttä runoon.
Runo on mielikuva,ei rytmi tai riimi. Ne ovat perinnettä ajalta, jolloin tiedonsiirto oli runonlaulajien muistin varassa. Nämä runonlaulajat kertoivat oman kansan historian, osin autuas sekoitus uskomuksia sekä sankaritarinoita. Rytmi ja riimitus olivat ehto saada kertomus pysymään kuosissa lähes muuttumattomana sukupolvesta toiseen.
Tietysti on koulukuntia, jotka vaativat tiettyjen ehtojen täyttymistä.jotta kertomus olisi heidän mielestään runollinen. Kuitenkin, niin muuttuu maailma,Eskoseni.
Flirtti
kutsuit minut huvimajaasi
teetä ja sympatiaa
nauroit ilkamoiden
tulin
teetä en juonut
elokuun kuutamossa
riisuin Sinut
huntu... hunnulta...
haaveeksi...
Haaveeksi, haaveeksi usein jää,
kaikki mi mieltä lämmittää.
Tuotako suren, en suinkaan,
haaveilen, unelmoin,
se elämää ruokkii,
sydän sopukoitakin kuokkii;)
Ykslokari jatka vaan haaveita noita,
et silloin kulje Sä murheen soita.
Nyt loppusointuja mukaan sain,
kai runosta ihan kelpaa kai;)
"ykslokari"
aaahh ku oli hauska kepeä haave
Runo kuvaa mielentilaa
eihän sitä muotoseikat pilaa
joku loppusoinnuilla runonsa silaa
aina on täällä haaveille ja unelmille tilaa.
Unelmien huvimajan voi mieleensä rakentaa
sen kukkasilla ja hunnuilla somistaa
linnut kanssamme laulaa saa
kesän ja lempeä julistaa.
Tuulesta temmattu !
Levoton sielu
kutsun kuulee
pelottaa
ei vanha muista
mitä se oli silloin
mitä se on nyt
sanon
pakene
tulit liian myöhään
Talven lumi portailla askeleeton
kesäkukkina ohdakkeet puutarhassa
liehuva verho rikkinäisessä ikkunassa
viestii linnakkeen antautuneen
tuvan seinällä jätättänyt allakka
Pöydällä lepäävät väsyneet silmälasit
kukaan ei näytä niitä huolineen
sulkiko lähtijä veräjän vai
noudettiinko hänet hallavalla hevosella
kysyisinkö asiaa niiltä jotka
asiasta jotakin tietävät
vai niiltä jotka
eivät silmälaseja huolineet
toinen linssi kuin suurennuslasi
toinen --- näön vuoksi huurrutettu
Sade on musiikkia !
Ulkona sataa
vesipisarat tansiin ilosesti
puun lehdillä
ihiset kiirehtii juoksujalkaa
hiukset kastuu
jollaki vesi valuu pitkin poskipäitä
halpa meiki valuu
kuin mustat kyyneleet
kysyn
oletko töissä teatterissa
hän vastaa jotain mumisten
juoksuaskelin katoaa ihmisvilinään
sateen saattelemana
siinä seison
kumisaappaat jalassa
sateenvarjon alla
nautien musiikista
jonka sade luo
pisaroiden tansiessa iloisesti
katukivillä
ihmisillä kiire
ilma on raikas
sade puhdistaa
luonto puhkeaa kukkaan
sade on musiikkia
kuuntele
sade kutsuu ulos
Jätkäkin saa laulaa.
Kuka sanoikaan? tai lauloi,
en muista.
Tukkijoilta,
verstaan katkuista.
Aivan sama.
Ollaan me ilosia silosia poikia vaan sillä valtiopäivil' on päätetty, että Jätkäkin saapi laulaa. - Reino Helismaan sanat.
Eräs kesä !
Ei tullu kesää
joka päivä sataa
tai tuulee
ranta huutaa tyhjyyttään
ihmiset kiirehtii juoksujalkaa
kylmyyttä pakoon
pilveen riekaleet
reihuu taivaalla
kuin eksyneenä
tietä etsinen
ihmisen arki
on kylmää kyytiä
pohjolan synkillä rajoilla,
kesä tuo aina yllätyksen
se on joko lämmin kuuma hehkuva
tai kylmä
kuin kuollut rakkaus,
Nyt on nukuttu tarpeeksi, mustarastaskin unesta herätti
niin;
Pyytämättä, ilman palkkaa
Kati tähän runon nakkaa.
Vaikk' ei löytyis jutun juurta
eikä tulos oisi suurta,
silti päivän alkavan
toivon ilon tuottavan.
Työssä taikka laiskotellen,
saamatonna loikoellen
viettäkäämme kesäkuuta
joka antaa viime suuta.
Heinäkuu on seuraava
tuoko helteet mukanaan.
Nyt runoja mieli kaipaa,
jos yritän, onko laitaa?
Ei runoihin yllä mieli mulla,
mutta intoa, jos on sulla.
Laita sanoja riviin, tai peräkkäin,
siitä runoa saattaa syntyä,,, kai?
Arvosteluunkin joku ryhtyy,
siihen kohta toinen yhtyy.
Mieliksi kaikille olla ei voi,
oma itseni, taitoni esiin taas toin,
hohhoijaa!
Minäkin jotain!
Minäkin katselen ympärillein
Istun, nukun tai jotain tein.
On tapa tämä ihan mulla,
outoako, mites sulla?
Oon nääs katsoja elon tien,
nähdyt mukaani hautaan vien.
Oon sivustaseuraaja koko elon
ja anteeksi pyydän jos mielenne telon.
Oon sivustakasoja minä vain
sen osan, kai syntyissä sain.
Vanha tukki olen elon virran,
Kohta uppoan kohdalla kuolon sillan
Runointo
On mullakin tapaan toisien
hirmuinen runointo.
Kera ajatusten moisien
olen kuin paraskin pinko.
On runojeni ohjeena
ollut tuo loppusointu
mut kun se on ollut tapana
niin minkäs sille voinku.
Vanhana krämppänä kirjoittaa
ja kaikille teille ilmoittaa,
olen vähintään tään palstan renki
niin kauan kuin pihisee henki.
MAJATALON OVEN SULJIN
MUUALLE LÄHTEÄKSENI
VAIN TYYNYNI SEN OTIN MUKAANI
MUUTA EN MATKAANI HUOLINUT
KULKIESSANI TALOJA KATSELIN
JOISSAKIN JOPA POIKKESIN SILTI
OUDOIKSI JÄIVÄT
MAUTTOMASTI SISUSTETUT EHKÄ
LIIAN KARUT MINUN NIISSÄ VIIHTYÄ
JOISSAIN MAINOKSET IKKUNOISSA
PALJON LUPAUKSIA LUPAAVAT
OHI OLEN KULKENUT OVIA AVAAMATTA
ITSE OLEN POIS KIIRUHTANUT SALEISTA
MINULLE LIIAN YLELLISISTÄ TAI
IHAN MUUTEN VAIN
NYT SINISET IKKUNOISSA VERHOT
TAKASSA KOTOINEN TULI
VUOTEELLA TYYNYNI VUOSISTA VÄSYNYT
Älä huuda
"kulkijavain", kaunis, harras ja mukaansa tempaava runo, kiitos!
Otiksä majatalosta tyynyn?
eiköhän syntymäkotikin ole tietynlainen majatalo, jos etsivä ei tiedosta talojen symboliikkaa, niin ura on pahasti katkolla.