tämä elämä on yhtä tuskaa, joka päivä herään tähän tylsään ja ahdistavaan maailmaan, itken kun tiedän että olen elossa, mietin päivät pitkät miten saisin tapettua itseni ja ahdistun kun en ole tehnyt mitään. minulla ei ole kavereita, olen vain niin yksin. olen 28 vuotias ja tunnen olevani lopussa. hävettää tämä eläminen, ehkä olisi vain parempi kuolla,kaikille se olisi vai parempi
mielialahäiriö
dorea
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taitaa olla tämä nettiaika ja elämän pinnallisuus, että monet jäävät eristyksiin omaan saareensa. Olen minäkin tässä yksin, mutta en koe olevani eristetty ja olen tottunut elämään näin.
Mielestäni ei sinun tarvitse hävetä tilannettasi. Rohkaisen sinua tekemään jotain muutakin kuin miettimään sitä päiviesi päättämisitä. Ja kyllähän sinä jo teitkin jotain kirjoittamalla tänne. Kun on masentunut, niin kakki on silloin kurjaa ja ei millään saa otetta. Jopa muutaman rivin kirjoittaminen saattaa olla ponnistus.
Niin yksinäisyys ja yksin olmne ovat toisaalta kaksi aivan eri asiaa, toinen on vahingollinen tunnetila, toinen taas asioiden laita, joka saattaa olla toivottukin. Ja ovathan nuo ehdottomasti syitä, mutta eivät välttämättä tärkeimpiä niistä. Itse ajattelisin, että ei ehkä aina ymmärretä tai osata tulkita muita, no ainakin omalla osallani luulen liian usein, että se, että joku näkee mun huonoja puolia, heikkouksia tai nolouksia johtaa siihen, että se ei halua viettää aikaa mun seurassa. Noh, sehän ei ole missään nimessä noin yksinkertaista, mutta tuon asian pelossa on vaikeampi rakentaa ihmissuhteita..
Muilta osin olen samaa mieltä kuin kaikkeakokenut (btw hyvä nickname), ei tarvitse hävetä (katso kuinka paljon kirjoituksia pelkästään tällä palstalla on, meitä on paljon..) ja kannattaa ilmaista itseään, vaikka sitten kirjoittamalla tänne tai muualle. Minua ainakin auttaa saada sanottua jonnekin kaikkein tuskaisimmat ajatukseni, toimisiko se sinullekin? Läheisille niitä kaikkein tuskaisimpia asioita ei voi kertoa, siitä on seurauksia, mutta sen vuoksi olen kirjoitellut nettiin...
niin lukaseppa kirja V E Frankl: "Ihmisyyden rajalla".
On parempi kuolla sivistyneenä kuin tyhmänä, eikö totta ?
V E Frankl on oivaltanut sen, että ilman tarkoitusta elämällä ei ole päämäärää.
Kovin oli viisas mies. Menetti ensin kaiken mikä lienee viisastutti häntä absoluuttisen totuuden reunalle... Meinas tehdä itsekin itsarit mutta tuli toisiin ajatuksiin....
Frankl taisi olla hieman sekaisin.
oletko päässyt 4:stä keskitysleiristä läpi ja tehnyt senjälkeen täyspäiväistä työtä yli 40 vuotta... ja lisäksi kirjoittanut n. 10 paksua tieteellistä kirjaa ?
Viivi, vastaa vaan rehellisesti, se kaunistaa sinua.
Tunnen ihan samoin. Kolmannet masennuslääkkeet menossa.. Kokeilua vaan. Sepram , Voxra ja nyt Setralin. Lisäksi Atarax. Imovane ja opamax . Mietin vaan saako noilla henkeä pois. Tuskaa vaan on elämä.
NUO MYRKYT JOTKA TUHOVAT SINUN TERVEYTESI,.
Eipä muuta tärkeää...
Ainoa oikea, vaikkakin vaikea ratkaisu on vierottautua noista myrkyistä. Jos ei vierottaudu, elämän käiskirjoitus on jo valmis.
Haluaisin vaan tietää, miten täältä pääsee pois? Tuska on liian kova. En haluaisi syödä mitään lääkkeitä, mutta en voi muutakaan . HALUAN POIS!!!!!
Eutanasia masentuneille, tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi kuin vuosikymmeniä kestävä kituminen.
Olen samaa mieltä. Olen vuoden sairastanut vaikeaa masennusta. Takana yli 25 vuoden työrupeama. Ohan turhaa tää on.
Mulla on kans välillä paska olo ja haluaisin täältä pois... En uskalla mennä psykologille koska pelkään että se soittas vanhemmille ku en oo vielä täysikänen, enkä halua että ne tietää. Oon kertonu kaikki mun parhaalle kaverille ja se on auttanu tosi paljo, mutta ei se riitä. Aattelin että joku joka on samas tilantees vois ymmärtää paremmin. Jos sulla on kik niin tuu ihmees jutteleen. Voi muutki tulla. Oon sielä nimellä hattivvatti.