Keitä oli mielisairaat ennen vanhaan? Olivatko maanis-depressiiviset ja skitsofreenikot vai oliko muitakin "hulluja"? Tiettävästi maanis-depressiiviset oli mielisairaaloissa ennen kuin lääkkeet keksittiin 1950-luvulla.
Kuka oli mielisairas ennen vanhaan?
Bipo-reissaaja
9152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Diagnostiikka ei ollut kehittynyt tuolloin mutta uskoisin että skitsoaffektiivisesta häiriöstä kärsivät olivat hoidossa, myöskin masennus-diagnoosilla olevat, traumaperäisen ahdistus-yms.diagnostiikalla, neuroottiset, rajatilat sekä varmasti erillaiset ns.räjähtävät luonteet.
No luullakseni ennen oli diagnoosit vähän sinne päin... jakomielitauti taisi olla yleisimpiä diagnooseja sairaaloissa. Taisi olla niin, että ihminen sinnitteli kotona sen minkä pystyi, sitten tuli psykoottinen jakso ja sen myötä joutuminen hullujenhuoneelle, josta ei sitten yleensä kotiin enää tultukaan. Sukulaisetkin useimmiten käänsivät selkänsä ja jättivät "hullun" oman onnensa nojaan hullujenhuoneelle. Hoitokeinotkin taisivat olla hyvin rajoitetut, lähinnä kai mielisairaat pidettiin poissa muiden ihmisten joukosta.
Tällaisia ovat ainakin mielisairaiden kohtalot olleet omassa suvussani.
Lisään: pääosin kyllä skitsofreniaa sairastavat täyttivät sairaalat tai sillä diagnoosilla he siellä olivat. Myöskin joukkoon mahtui kehitysvammaisia joilla psyykkisiä oireita.
Jakomielitauti on vanha termi skitsofrenialle. Tuolla sanalla taisivat ainakin ei-lääkärit kutsua potilaiden tautia.
Yhtäkaikki kyseessä sama sairaus.
..niin ja ne sen ajan lääkkeet. Jos ei ollut ennen hullu niin kun söi sen ajan lääkkeitä niin tuli hulluksi.
Eipäs ihan ole noin kuin täällä annetaan ymmärtää, eli että "hullut" jätettiin laitokseen tai että lääkkeet oli mitä sattui yms. Kyllä silloinkin oli ihan asiallisia lääkäreitä ja ihmisiä jotka huolehti hulluistaan kotona. Ainakin meidän perhe niin teki. isä kävi hoidossa, sai lääkkeet ja tuli kotiin. Tosin eriskummallinenhan hän oli sitten aina ja masennusjaksot oli sellaisia että hän vain nukkui ja nukkui. Myös muualla siellä maakunnassa oli periaate ettei kaveria jätetä. Yleensähän sairas ihminen on sellainen ettei hän huoli hoitoa eikä tajua olevansa sairas. Minusta tuntuu tai näyttää oikeasti siltä että nykyään on enemmän välinpitämättömyyttä muita ihmisiä kohtaan.
Sukuni "hullut" joista tuossa puhuin, olivat joutuneet hullujenhuoneelle 20- ja 50-luvuilla. Ei silloin kyllä tainnut olla sellaisia lääkkeitä, joita olisi voinut kotiin antaa, jos ylipäänsä oli mitään lääkkeitä. Sukulaiseni, jotka 20-30-luvun taitteessa jättivät perheen isän hullujenhuoneelle olivat myös niin köyhiä, että muiden elämä olisi ollut kohtuuttoman hankalaa, jos kotona olisi ollut mielisairas hoidokki. Koko 7-henkinen perhe asui yhdessä huoneessa.
50-luvulla taas hylättiin eräs suuren perheen lapsista, häntä ei edes mielisairaalassa saatu koskaan edes kohtuulliseen kuntoon ja perhe yksinkertaisesti häpesi niin paljon, etteivät halunneetkaan lastaan takaisin. Toisaalta hän oli niin huonona, ettei kyllä olisi koskaan kyennyt itsenäiseen elämään ja vanhojen vanhempien kyky hoitoon myös oli heikohko.
Tuosta 70-luvusta eteenpäin mielisairaiden sukulaisteni hoito oli enemmän tuota mitä huolestunutläheinen kuvasi.
Ja kyllä, suvussani on ollut todella paljon "hulluja", kuulun myös itse näihin.
Milloin oli ennen vanhaan?