On häpeä. Edes toiset yksinäiset ei halua tutustua yksinäiseen. Miksi se on niin vaikeaa aloittaa toisiin tutustuminen.
Yksinäisyys
yksinäinen-
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Anna itsellesi mahdollisuus saada ihmisiä. Tiedosta että olet rakastettava ja ihana ihminen.
Huomaat pian vaikutuksen ympärilläsi.
Koita vaikka viikon ajan alkuun, näet tulokset pian
On täällä toinenkin yksinäinen. Kyllä kai tämä eka kerta on vaikeeta.
Yksinäisyys ei todellakaan ole mikään häpeä.
Joka ikinen joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan yksinäisyyden tunteita. Joka AINOA.
On erilaisia syitä miksi ihminen jää yksin.
Jotkut jää häpeemään sitä?
Jotkut hakeutuu sitkeäsi ihmisten seuraan.
Yksinäiset ämmät on yleensä syystä yksinäisiä - ei yksinäisen miehen kannata alkaa minkään nettiköpiöämmän kans oikein minkäänlaista läheisempää tuttavuutta tekemään, yksinkin on parempi kuin huonon kaverin kanssa. Ämmätki on nykyään näitä netti kriminaalikyttäreitä, kaappaillaan toisten nettilaitteita rikollisin keinoin haltuun käyttäen hyväkseen tämän paskateknologian sisältämiä sisäänrakennettuja aukkoja ja sitten aletaan tän kohteen paskasittiminen, niin kuin tämä suoli24 ylläpitoämmä.
Jos ämmä on enimmäkseen könöttämässä tämän paskateknologian ääressä, tuijottaa ruutua eikä tee mitään muuta konkreettista työtä - käy töissä vaikkapa auttamassa muita ihmisiä - niin tällainen nettisittiäinen on yleensä täysi sairas paska, mielisairas niin kuin tää suoli24 ylläpitoämmä.
Kosketelkaahan vanhemmat niitä lapsianna pieninä enemmän "sillä lailla", että saadaan lisää näitä.
Jos on ollut vaikka 15vuotta yksin niin kyllä se on häpeän asia. Ei sitä uskalla enää tutustua ihmisiin eikä varsinkin naisiin koska naiset nyt on sellaisia ilkeitä suvaitsemattomia yksinäisiä kohtaan.
Yksinäisyys ei ole mikään häpeä, taitaa olla keskustelussa lauma pissiksiä.
Miksi sitä pitäisi hävetä, sanokaa nyt ihan suoraan?
Olen ollut yksin kohta 70 vuotta ja olen ihan ok, ei mitään häpeämistä minussa.
Ei ole häpeä, koska siinä voi olla niin monia asioita taustalla.. Ja tutustuminen muihin ihmisiin tapahtuu niin monia keinoja, että miten olisi matalan kynnyksen tutustuminen tai muu kirjoittelu nettituttujen kanssa tms?? Mulla oli aikoinaan muutamia hyviä pelifoorumeilta hankittuja nettikavereita, joille kerroin tuntemuksistani yms. yms, selvisin teiniaikojen yksinäisimpien vaiheiden yli sillä... Tai tämä perinteinen harrastus tai työväenopiston kurssi muiden kanssa, niin että ei tarvitse keskittyä keskusteluun kokoajan vaan voi tekemällä tutustua, mahdollisesti jonkun kanssa siellä klikkaisi ja jos ei löydy samaa aaltopituutta niin saa harjoitusta tutustumisessa?
Milelestäni tekemällä hankitut konktaktit työssä ja harrasteissa eivät ole mitään harjoitusta, vaan ihan oikeita kontakteja. Kestävät aikansa eli niin kauan kuin on samassa työpaikassa, kauanko työväenopiston kurssi kestää jne.
Ihmiset nyt menevät ja tulevat. Vaihtokauppaahan tama maailma on ja jos sinulla ei ole antaa jotain ainutlaatuista, sinusta ei ole siinä mielessä hyötyä, niin ei niistä kontakteista kasva koskaan sen enempää. Vaan sellaistahan elämä on.
On niin surullista lukea tuollaisia mielipiteitä...Mitä esimerkiksi minulla voisi olla enää "annettavaa" toisille? Varmasti oli aikanaan paljonkin ja paljon myös annoin,mutten saanut takaisin kuin hylkäämistä ja syrjintää kun tulivat vaikeat ajat..Nyt en enää jaksa enkä uskalla tutustua ihmisiin,se tuntuu niin väkinäiseltä teeskentelyltä ja kuitenkin jokainen kaipaa edes yhtä ystävää..Rahallako niitä ihmissuhteita pitää hankkia? Todella kamalaa ja todella surullista :(
Se ei ollut varsinaisesti mielipide, vaan realiteetti eikä tarkoitus ollut aikaansaada surua ja pahaa mieltä kenellekään.
Rahalla ei ole tekemistä sen kanssa, kuka kelpaa, kuka ei. Pitää olla sitä annettavaa, mikä tarkoittaa esimerkiksi sopivaa persoonallisuutta ja samankaltaisuutta muiden kanssa. Köyhyydellä ei ole mielestäni mitään tekemistä sen kanssa, onko ihmisellä annettavaa, ellei ihminen ole jäänyt sitä köyhyyttään ruikuttamaan. Kieltämättä köyhyys ja pienituloisuus riepoo, mutta se pitää vain pitää sisällään. Neutraalisti siitä voi jutella toisen saman kokeneen kanssa.
Olen minäkin samaa mieltä siitä, että ihmisiä tulee ja menee, se on realiteetti ja varmasti kaikki ovat sen huomanneet elämässään. Ja ne kontaktit ovat toki ihan oikeita kontakteja, tein van pointin siitä, että onhan se yksinäiselle ihmissuhdetaitojen elvytystä että menee sinne höpöttelemään muiden kanssa, vaikka ei sydänystävää löytäisikään. Ihmisillä on aina annettavaa, myötätuntoa, seuraa, kuuntelevaa korvaa. Ja sen annettavan määrä kasvaa kun viettää muiden kanssa aikaa. Joten siksi otin tuon työkkärin esille (varmasti paljon parempiakin vaihtoehtoja on!!), koska kannattaa mennä ihmisten seuraan jokatapauksessa, vaikka olisivatkin (toistaiseksi) vieraita ja vaikka se olisi vaikeaa.
Samaa mieltä. Ei ne sosiaaliset taidot itsestään kehity. Tuttu -> kaveri -> ystävä -> sydänystävä. Sitten ehkä rakas ja kumppani, jos parisuhdetta on hakemassa.
Prempi opetella ensin uimaan ja hypätä ykkösestä, että voi hypätä kympistä.
Miksi ihmeessä te sitä parisuhdetta ruikutatte elämän kirkkaimpana täyttymyksenä?
Yksinäisyydellä ei tarkoiteta parisuhteen puuttumista.
Vihaan jo oikeastaan ihmisiä niin paljon, että mun puolesta voisi tulla jokin
suurempi juttu, mullistus, täystuho mikä hävittäisi koko lajikkeen pois.
En jäis enää kaipaamaan.
En ymmärrä tätä yksinäisyys höpinää. Mielestäni seurankipeät ihmiset ovat kusipäitä. Miksi siis kaipaisin kusipäiden joukkoon. Siksi en ole yrittänytkään koskaan hakeutua töihin vaan hankin toimeentuloni itse. Muuten olen tyytyväinen, mutta diapammeja pitäisi saada enemmän. Haluaisin kokeilla myös xanoreita. Bentsot ovat oiva apu myös yksinäisyyteen. Hyvin saa ajan kulumaan rauhoittavilla lääkkeillä kirjoja lueskellen. Ottakaa opiksi